Pikku paikalliskuuro seisahtui Tukikohdan päälle satamaan ja räiskämään myös muutamalla kunnon salamalla. Tiukka kuuro, joka tunnissa olisi ehtinyt katkoa vaikka tien postilaatikolle. Sen verran valtoimenaan virtailivat pihavedet, kun rännikourut syytivät kattovesiä alas tulemaan.
Mummeli kuvaili sadetta turvallisesti akkunan takaa. Vielä pysyi tie postille yhtenä kappaleena...
Tukikohasta seuraavia kuuroja odottelemisiin tähän.
perjantai 15. elokuuta 2014
Kolmen päivän Norjan reissun kuvasatoa.
Naruska-Narvik-Å-Svolvaer-Naruska. Siinä kierros, jota voi suositella automatkailijalle. Pikkunyppylöiltä alkavat omat tunturimme näyttää, kun sukeltaa Norjan rannikolle Ruotsin Lapin läpi.
Samaa karua kauneutta on luonnossa, mutta Suomi hiukan häviää lakikorkeuksissa. Kuvat kertokoot lisää.
Valokuvaajalle riittää näissä maisemissa työmaata. Laittelen vielä lisää, kunhan Mummeli noin kahdeksastasadasta otoksestaan valitsee muutamia.
Tukikohasta pihaa kuivakuusikuormalle raivaamisiin tähän.
Samaa karua kauneutta on luonnossa, mutta Suomi hiukan häviää lakikorkeuksissa. Kuvat kertokoot lisää.
Valokuvaajalle riittää näissä maisemissa työmaata. Laittelen vielä lisää, kunhan Mummeli noin kahdeksastasadasta otoksestaan valitsee muutamia.
Tukikohasta pihaa kuivakuusikuormalle raivaamisiin tähän.
Polliisi kirjeenvaihtokaverina.
Olit muutaman päivän postit lootassa, ku myö Mummelin kans eilissä ehtoolla tultiin Lohvootirreissulta. Ukka ties sitä jo ootellakki. Ottiva nimittäi Ukasta kuvat muutamasa paikasa jossai Turullähellä, ku olin kiireellä viemäsä pirssijä maalaamolle. Sillon elokuu alakupäiville.
Tai ei mulla oikeesti mihinkää kiirettä ollu, mutta on tuo Leksus semmonen pijeltävä, että sillä ihanku vahingosa pääsee näimmä liika lujjaa.
Nykkin oli kuulema ollu vauhtija kaheksankytäkolome, ku olis saanu olla vaan seittemääkymppijä.
Tullee siinä kilometrille jonkivverra hintaa, kullasku on seittemänkymppijä. Ja Mummelin natkutukset pääle. Vaikkei sen sille pitäs kuuluva.
Nytei Ukka tarkkaammuista, alakaako tällä jo pääseen ajokortista erroon. Voi olla, että ei pääse. Ja jos pääsee, nivvallassaan. Kävellää. Tai lihtataa.
Tukikohasta Lohvootinkuvija oottelemisii tähä. Non kehityksesä.
Tai ei mulla oikeesti mihinkää kiirettä ollu, mutta on tuo Leksus semmonen pijeltävä, että sillä ihanku vahingosa pääsee näimmä liika lujjaa.
Nykkin oli kuulema ollu vauhtija kaheksankytäkolome, ku olis saanu olla vaan seittemääkymppijä.
Tullee siinä kilometrille jonkivverra hintaa, kullasku on seittemänkymppijä. Ja Mummelin natkutukset pääle. Vaikkei sen sille pitäs kuuluva.
Nytei Ukka tarkkaammuista, alakaako tällä jo pääseen ajokortista erroon. Voi olla, että ei pääse. Ja jos pääsee, nivvallassaan. Kävellää. Tai lihtataa.
Tukikohasta Lohvootinkuvija oottelemisii tähä. Non kehityksesä.
maanantai 11. elokuuta 2014
Heikin tuntsavideo
Näitä videoita kuvatessa Heikki odotteli vielä isäksi tuloa Tuntsalla. Kuten huomaatte, kala söi ja kävi pyydykseen.
Tukikohta ja reissukaverit onnittelevat uutta isää ja etenkin äitiä ja vielä enemmän uutta kalastajattarenalkua.
Tukikohasta pottaa ja pottaohjetta toimittelemisiin tähän.
Tukikohta ja reissukaverit onnittelevat uutta isää ja etenkin äitiä ja vielä enemmän uutta kalastajattarenalkua.
Tukikohasta pottaa ja pottaohjetta toimittelemisiin tähän.
Kympin kelit.
Kylläpä pyörähtit kerralla kesä kympin keliks. Oli meinaan eilissä aamuna ja nyttejjo toisena aamuna peräkkäi ulukomittarisa täys kymppi. Pitkä maa tämä kotomaa on, vai mittee.
Taivassalolaiset hillaheilurit kuulit kans, että nytei tartte hikihatusa hillastaa. Nimpä käviväkkotonaa lyömässä marjasa säilytyksee ja eiku takas Naruskalle. Jäi kuulema joku korpijänkä vielä kiipeemätä, ni eivässaaneet kotona unta. Eihän sokku tuhakkilometrijä sivu.
Het ovammeille jo nin hyvät tutut ja talontutut, että osssaava täälä ittekki saunasa lämmäyttää. Ja löytävät köökistä kattilat. Meijän ei Mummelin kans tartte kotosalla olla. Eikä myö ollakkaa, kummyö mennää viemää Bronkkonen pikkuse korjaamolle ja jatkamma siitä vielä Rovaniemele. Ja kuulema Narviikkii ja johonki Lohvooteile, joista Ukka ei liikaa ymmärä.
Se on taivassalolaistemmaa tää Naruska nytten. Net on vallottannu täks viikkuva Tukikohan ja Kallelan...
Jovain näisä keleisä on hyvä hillastella. Kymmene astetta ja tihkuva. Ja vielä pitkä päivävvalo. Ja yölä superikuut.
Tukikohasta kytkimettömällä pirsillä ajova muistelemisii tähä.
Taivassalolaiset hillaheilurit kuulit kans, että nytei tartte hikihatusa hillastaa. Nimpä käviväkkotonaa lyömässä marjasa säilytyksee ja eiku takas Naruskalle. Jäi kuulema joku korpijänkä vielä kiipeemätä, ni eivässaaneet kotona unta. Eihän sokku tuhakkilometrijä sivu.
Het ovammeille jo nin hyvät tutut ja talontutut, että osssaava täälä ittekki saunasa lämmäyttää. Ja löytävät köökistä kattilat. Meijän ei Mummelin kans tartte kotosalla olla. Eikä myö ollakkaa, kummyö mennää viemää Bronkkonen pikkuse korjaamolle ja jatkamma siitä vielä Rovaniemele. Ja kuulema Narviikkii ja johonki Lohvooteile, joista Ukka ei liikaa ymmärä.
Se on taivassalolaistemmaa tää Naruska nytten. Net on vallottannu täks viikkuva Tukikohan ja Kallelan...
Jovain näisä keleisä on hyvä hillastella. Kymmene astetta ja tihkuva. Ja vielä pitkä päivävvalo. Ja yölä superikuut.
Tukikohasta kytkimettömällä pirsillä ajova muistelemisii tähä.
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Marjakatsaus 2014 Naruskalla ja Tuntsalla.
Naruskan keskimääräsitä huonompaa marjasatoa hellinyt lämmin jakso on ainakin tilapäisesti mennyttä aikaa, koska nyt heiluskellaan aamulämpötilassa alle 10 astetta. Tuulen suunta on koillinen, joka suunta jaksaa ilmat viilentää olipa vuodenaika mikä tahansa.
Ukan eteläkeikan aikana Mummeli oli hissun kissun käynyt vähän joka päivä ajelemassa tutuilla marjamaillaan. Mustikoita on kertynyt hälle vaatimattomat kolmisen sankoa, joiden täyttymistä on hidastanut marjojen raakuus. Vain aurinkoiset paikat ovat kypsyttäneet mustikat niin, että niitä voi koneella poimia.
Sivutuotteena on muutamalla korpijängällä poikkeaminen kartuttanut hillasaalista, mutta niillä ei Naruskan tasalta herranhuonetta rakenneta. Tuntsalla on asiantila hiukan parempi. Siitä todistuksena lähtivät Taivassalon perinnemarjastajat eilen aamulla pakunnokka kohti kotia marjalastissa, joka oli ehkä kolmasosa heidän monivuotisesta keskiarvostaan. Tyytyväisiä olivat kuitenkin marjojen laatuun Tuntsan ylävillä jängillä. Siellä oli ollut väkeä liikkeellä heidän silmillään katsotuna normaalia enemmän, mutta jänkää oli piisannut kaikille.
Taivassalolaisille Ukka opasti vesipullojen sijasta ottamaan metsään tehojuomaa. Näytti nimittäin virkaveljen paita hellepäivän marjareissun jälkeen niin märältä, että suolatasapaino ei pelkällä vesipullolla helteisellä jängällä loikatessa pysy.
Ukan tehojuoma: Omenatäysmehua, vettä, hienoa merisuolaa. Litraa kohti valmista juotavaa laita puoli litraa mehua, puoli litraa vettä. Sekoita satsiin puolisen teelusikallista hienoa merisuolaa. Juoma ei kaikkien mielestä ole hyvän makuista, mutta milloinkas lääkkeet ovat.
Ilmeisen hyvin olivat taivassalolaiset metsässä tuolla aineella kertomansa mukaan jakselleet. Välillä kun olivat vielä virkistäytyneet hetepurojen vedellä, jolla oli suoriteltu pikapesuja. Ne vedet olivat kuulemma olleet normaalia lämpimämpiä, mutta virkistyskyky oli ollut riittävä ja tallessa. Ja virkistystä oli kuulemma myös käytetty. Ja Ukan tehojuomaa.
Mummeli pisteli eilen pakastepusseihin Kerttumummun Ukan rahtina lähettämiä pensasmarjoja. Niitä ei Tukikohdassa kasva, joten tarpeeseen tulevat. Keminmaalta saatetaan tyttären marjapuskista saada vielä lisätäydennyksiä talven varalle.
Keräämänsä hillat Mummeli keitteli hillosokerilla hilloksi. Vain muutaman isomman hillan hän laitteli koristekäyttöön kokonaisina tuoreeltaan. Meillä on huomattu, että parhaiten hillat tekevät kauppansa tässä muodossa. Tapa ei ole lappilainen.
Tähän loppuun vielä eilisaamuinen havainto Thaimaan poimijoista. He olivat Ukan kotimatkan varressa Naruskatien laidassa marjastamassa Kuukkumaharjun mäntykankaalla. Suomimarjastaja ei siinä marjastaisi, vaan täällä on hakeuduttava hakkuuaukeille. Niistäkin on nyt poikkeusmarjakesänä etsittävä ne, joissa kukinta ei ole jäänyt kesäkuisen viiden sentin lumikerroksen alle, eli pohjoisenpuoleisille rinteille, jotka mieluummin sijaitsevat vielä korkeammalla. Tälläkin säännöllä marjat etsityttävät, eikä niitä Mummelikaan toistaiseksi ole muutamaa aaria isommilta alueilta onnistunut löytämään.
Tukikohasta pikaloman valmistelemisiin tähän. Lofooteille pariksi päiväksi.
Ukan eteläkeikan aikana Mummeli oli hissun kissun käynyt vähän joka päivä ajelemassa tutuilla marjamaillaan. Mustikoita on kertynyt hälle vaatimattomat kolmisen sankoa, joiden täyttymistä on hidastanut marjojen raakuus. Vain aurinkoiset paikat ovat kypsyttäneet mustikat niin, että niitä voi koneella poimia.
Sivutuotteena on muutamalla korpijängällä poikkeaminen kartuttanut hillasaalista, mutta niillä ei Naruskan tasalta herranhuonetta rakenneta. Tuntsalla on asiantila hiukan parempi. Siitä todistuksena lähtivät Taivassalon perinnemarjastajat eilen aamulla pakunnokka kohti kotia marjalastissa, joka oli ehkä kolmasosa heidän monivuotisesta keskiarvostaan. Tyytyväisiä olivat kuitenkin marjojen laatuun Tuntsan ylävillä jängillä. Siellä oli ollut väkeä liikkeellä heidän silmillään katsotuna normaalia enemmän, mutta jänkää oli piisannut kaikille.
Taivassalolaisille Ukka opasti vesipullojen sijasta ottamaan metsään tehojuomaa. Näytti nimittäin virkaveljen paita hellepäivän marjareissun jälkeen niin märältä, että suolatasapaino ei pelkällä vesipullolla helteisellä jängällä loikatessa pysy.
Ukan tehojuoma: Omenatäysmehua, vettä, hienoa merisuolaa. Litraa kohti valmista juotavaa laita puoli litraa mehua, puoli litraa vettä. Sekoita satsiin puolisen teelusikallista hienoa merisuolaa. Juoma ei kaikkien mielestä ole hyvän makuista, mutta milloinkas lääkkeet ovat.
Ilmeisen hyvin olivat taivassalolaiset metsässä tuolla aineella kertomansa mukaan jakselleet. Välillä kun olivat vielä virkistäytyneet hetepurojen vedellä, jolla oli suoriteltu pikapesuja. Ne vedet olivat kuulemma olleet normaalia lämpimämpiä, mutta virkistyskyky oli ollut riittävä ja tallessa. Ja virkistystä oli kuulemma myös käytetty. Ja Ukan tehojuomaa.
Mummeli pisteli eilen pakastepusseihin Kerttumummun Ukan rahtina lähettämiä pensasmarjoja. Niitä ei Tukikohdassa kasva, joten tarpeeseen tulevat. Keminmaalta saatetaan tyttären marjapuskista saada vielä lisätäydennyksiä talven varalle.
Keräämänsä hillat Mummeli keitteli hillosokerilla hilloksi. Vain muutaman isomman hillan hän laitteli koristekäyttöön kokonaisina tuoreeltaan. Meillä on huomattu, että parhaiten hillat tekevät kauppansa tässä muodossa. Tapa ei ole lappilainen.
Tähän loppuun vielä eilisaamuinen havainto Thaimaan poimijoista. He olivat Ukan kotimatkan varressa Naruskatien laidassa marjastamassa Kuukkumaharjun mäntykankaalla. Suomimarjastaja ei siinä marjastaisi, vaan täällä on hakeuduttava hakkuuaukeille. Niistäkin on nyt poikkeusmarjakesänä etsittävä ne, joissa kukinta ei ole jäänyt kesäkuisen viiden sentin lumikerroksen alle, eli pohjoisenpuoleisille rinteille, jotka mieluummin sijaitsevat vielä korkeammalla. Tälläkin säännöllä marjat etsityttävät, eikä niitä Mummelikaan toistaiseksi ole muutamaa aaria isommilta alueilta onnistunut löytämään.
Tukikohasta pikaloman valmistelemisiin tähän. Lofooteille pariksi päiväksi.
lauantai 9. elokuuta 2014
Pirssi kolarikorjaamolla.
Jokuhan saattaa muistaa, etä Ukka törttöili Kajjaanisa toukokuula. Lähti viipale Leksuksen keulasta. Ei tullu ihmisille mittään, mutta paria autuva on Ukalle surulisen kuulusan Pohojolan viilaan hiukka korjailtu.
Ukan pirssin vuoro oli vasta nyt. Ei oo muka joutanu pajalle, eikä ollu kiireitä korjauksele, ku auto on ollu laillisesa ajokunnosa.
Ennevvietiin autot peltikorjaamolle, mutta ajjat muuttuu. Nynne viijään ämpärimuovista tehtyjen kappaleijen vaihtoon. Ukanki pirssinkeulasa kommeilee nyt jaappanilaine muovikappale, hinta puolentonnija. Vielä on tillauksesa uus kilipi. Ja jottain aluskummeja, joita ei oltu lähetelty. Kiliventekijät on tietty kesälomala. Linnasta. Vai tehhäänköhä niitä vielä sielä, en tijä.
Keulapellit ja muovikappaleet oli Rauno oikonnu ja maalannu parisa päiväsä viimesempääle.
Kärpästä kerrääntyy pikkulintuin syötäväks komiasti, ku liikahtaa maalaamolta kotio tuhannen kilometrijä. Muuttuu pirssi uuvenkiiltävästä äkkijä käytetynnäköseks.
Menokuormasa pääs anoppi kotijo. Ja palluukuormasa tuli paitti auto ja Ukka, myös anopin kerräämijä puskamarjoja Tukikohasa pakastettavaks. Noli sielä kypsyny tekopitäjäsä. Petäjäveen helteesä.
Marjoloista kirjottelen lissää, kuhan toivun ajourkosta.
Tukikohasta kottiutumisiin tähä.
Ukan pirssin vuoro oli vasta nyt. Ei oo muka joutanu pajalle, eikä ollu kiireitä korjauksele, ku auto on ollu laillisesa ajokunnosa.
Ennevvietiin autot peltikorjaamolle, mutta ajjat muuttuu. Nynne viijään ämpärimuovista tehtyjen kappaleijen vaihtoon. Ukanki pirssinkeulasa kommeilee nyt jaappanilaine muovikappale, hinta puolentonnija. Vielä on tillauksesa uus kilipi. Ja jottain aluskummeja, joita ei oltu lähetelty. Kiliventekijät on tietty kesälomala. Linnasta. Vai tehhäänköhä niitä vielä sielä, en tijä.
Keulapellit ja muovikappaleet oli Rauno oikonnu ja maalannu parisa päiväsä viimesempääle.
Kärpästä kerrääntyy pikkulintuin syötäväks komiasti, ku liikahtaa maalaamolta kotio tuhannen kilometrijä. Muuttuu pirssi uuvenkiiltävästä äkkijä käytetynnäköseks.
Menokuormasa pääs anoppi kotijo. Ja palluukuormasa tuli paitti auto ja Ukka, myös anopin kerräämijä puskamarjoja Tukikohasa pakastettavaks. Noli sielä kypsyny tekopitäjäsä. Petäjäveen helteesä.
Marjoloista kirjottelen lissää, kuhan toivun ajourkosta.
Tukikohasta kottiutumisiin tähä.
tiistai 5. elokuuta 2014
Vakkuutusehtoja kannattais lueskella.
Tukikohastahan pukattiin jokupäivä sitte lipputankuva hiukkasen uutee asentoon, ninko joku saattaa muistaa. Ripiästi tuli Pohojolasta päätökset. Ja harossit. Heijän kannalta katottuna. Tuosta lukaskaa.
Hei,
Vahinkoilmoituksenne lipputankoon kohdistuneesta
vahingosta on kirjattu tunnuksella EK14-089954-0. Lipputanko katsotaan
kuuluvaksi kiinteistöön, joten asia käsitellään kiinteistövakuutuksen
perusteella. Valitettavasti ajoneuvolla aiheutetut vahingot on kuitenkin
rajattu kiinteistövakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Lähetän kirjallisen
korvauspäätöksen ehtokohtineen vielä postin kautta.
Ystävällisin terveisin
Tiina Jokinen
Vahinkokäsittelijä
Pohjola Vakuutus Oy
Yritys- ja suurasiakkaiden korvauspalvelu
Omaisuusvahingot Hiomotie 5
Vakkuutuskuppi alakaa Ukala pikkuhilijaa täyttyä. Poron olis ehtoin mukkaan pitäny kuola salamaniskusta navettaan, että vakkuutusyhtiöstä olis rahnakirstun kantta ravotettu.
Taitaa olla ninkinpäin asijoiten kans, että tarttee ostaa isonnuslasi ja alakaa lueskeleen nuita vakkuutusehtoja. Täsä alakaa tuntuun, että joisain jutuisa meiltä vaan kerräillään rahat pois ja sillä siisti...
Tukikohasta vakkuutustarjouksija Pohojolan tilalle oottelemissiin tähä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)