Lunta maahan.

Piti sääasemahemmola kävästä puolenyön jäläkiin revontulijen loisteesa ottalamppu apuna mittomasa pihalumijen paksuus sejjäläkiin, ku eilinen pyräkkä oli painunu puuttinimmaan iloks. Kakskytäsenttijä sitä melekeen kerkis tänne eilissäpänä työntelleen. Hinta siis halapuu eelleen.

Nyssiton se paljompuhuttu metri. Tasan. Se tarkottaa, että lyhvemmilä melekeen kainaloihi asti ja pisemmilläki munijamyöten.

Kolomeen vuoteen ei metrijä täälä Tukikohasa ole nähty, eli usko kuntotalaviin alakaa pikkuhilija pallaileen taas, kunon entuset aijjat muistumasa mieleen...

Tukikohasta välliin jo aurinkopaistettaki oottelemissiin tähä.

Eitoivottu ja toivottu kevätvieras.

Tukikohan ovella harvoin työnnetään mustaa kättä merkiks, että tänne ei asijata ole. Mutta joskus kuiten. Vaan kun aina ei tulijoita pääse valakkaamaan ja torjumaan.

Tarkottelen tällä kihtijä. Se soluttautu taas Ukan varpaantyvveen. Arvijo on, että poronkäristykseen sulatettu sikaihra saattaa olla kaiken pahan alakujajuuri. Muuta riskaapelija evästä ei Ukan ruokavalijoon ole lähimpänä viikkona kuulunnu. Eikä sitä käristystäkää kilotolokula ole vejelty, mutta malliks kuiten.

Oikijan isovarpaan tyvveen se taas iski. Vastaiskuna on reservisä aina ja iankaikkisesti arkoxijamerkkistä pientä sinistä taplettija, jota piti kuuri alotela hetikohta, kun ensmääset oireet varpaantyvveen ilimesty. Huomaamati ei tuo isku ei Ukalta jää, sevverran kippeitä muistoja on muutamasta kihtimerkkisestä tauvista takavuosilta. Nelisempäivää on nyt kuurija takana ja kihti ommenosa poispäin. Ja ikävä ei jää.

Tarttee taas omakannasa uusija tuo resepti. Sonnimittäin apoteekki aikas kaukana ja josei kotiapteekista lääkettä löyvy, nin tauti hyökkää pahaks. Ja siten toivo pahimmale vihamiehellekkää...

Ainniin. Se toivottu kevätvieraski näyttäyty. Son aina huhtikuusa merkkitappaus meilä, kun aamuaurinko on kiivenny aamuseittemältä jo nin korkijalle, että se paistaa keittijön akkunasta autotallipytingin katon yläpuolelta aamupuurova ja kahveeta napsiesa. Mitä net höpäjää, ettei ijästä liijon hyvvää meile tulosa olis.

Tukikohasta  kihtivieraan lähtövä oottelemisiin tähä.

Allekkaksvee ja puukuorma nurin.

Net tuola Onnelasa rahtaavappuuta saarimettäpalstasta tulevaa talavee varte. Son Kasperila sielä apulaine, jokei työtä tunnuppelekäävän. Kelekka on sillemmieluisin vehje. Ja puittenkuskaus ykköstä. Tuokin kuorma kuulema saatiin Onnelampihale, kuttehtiin jäälä jakokahteen.

Ukka on luvannu mennä Aarnija päivystelleen silläkohtaa, kun issää tarvitaan synnytyksesä matkasa. Se asija on tapahtumasa varmaanki lähimpijen kahenviikon aikana. Ja ei sielä oikeesti taijettas issää matkasa tarvita, kun äitee työkseen lapsija päästellee. On se toisaalta mukava isälläki olla asijata tojistamasa. Ukkaki on ollu kumpastakihhakemasa. Empäs tiijä mittään yhtämukavata housutjalasa tehtyvä hommaa kuin olla omijellasten kummanki synnytyksisä paikampäälä.

Tukikohasta kahentunnijjarapijan  valamiuvesa ilimottautumissiin Onnelasa, kuhan aika on.

Ei taaskaan kerinny.

Meleki jokavuos käy näimpäi. En kerkijekku suunnittelleen kattolumijen kollaammista kuntoilumielesä pihasta hiukka kauvemmaks, nin Linko-Jarkko pelemahtaa paikalle rattoreinneen.

Katteellisena kattelin taas, että sinne kanniskellee kaikki kuntolumet pihamperile ovijenalta kulukuväyliltä poijes.

Nooh, emminä masennu. Jos elompäivijä piisaa, nin kevväitä ja kattolumija tullee. Pääsee sitä kuntoilemmaan, kukkerta haluttaa...Enole katkerana.

Sitolismuuten naruskalaista lunta täälä lahajotettavaks asti, jos joku halvaa. Saapi tulla hakkeen poies, eikä maksammittään.

Tukikohasta kollaa kesätelolle siirtelemissiin tähä.

Räntää päin.

Eipä käy kolomeekymmentä kelekkamiestä ainakaan paljoo katteeks, kunnet aamuseittemältä kääntelit Tukikohan pihasta kelekankeulat kohti Tuluppijonkairaa ja sieltä eelleen ties mihin Saariseljäle. Son varma tieto, että jos sammaa sattaa kokopäivän, mitä räimi Naruskala heijjän lähtiissä, nin koreteksit on koitoksela. Ja äijät kans. Ja kelekatki.

Ukan kattopajatso, lumimerkkinen semmonen, tyhjenti eturessusa pihamaale noivvartivverran sejjäläkiin, kun kolonna käänty matkalle pohojooseen...Näyttäis Ukala olevan välit tuonne pilivijenhaltijoihin kunnosa, kunei tullu kennenkään niskaan.

Tukikohasta räntäsajepirttipäivää tiskikonheen ääresä viettelemissiin tähä.

Kallelan kuistille meinas tulla noutaja.

Tulipa tälleaamuva pikkuvipinää aiheutellu puhelinsoitto Kallelan parilta asukilta. Suvikelin myötä oli alakannu nitisemmään ja natisemmaan kuistila sevverta, että asukit olit alakannu tutkiin asijaa. Ja oli syytäki. Kuistin katola ja isola katola olevat talaven lumet olit alakannu hilijolleen pyrkijä vysiikallakijen mukasesti liikehtimmään maata kohen.

Sielon kuiten pellisä talavejjäläliltä muutamasentti jääkappurata, joka huonosti irtoilit. Ja valakosta kun katola on, nin kylymän kuistin katolta ei meinannu tavara lähtijä liikkeele. Ja tuli painetta ylläältä ja se alako irrottelleen kattorakenteja kuistista, netkun on naulattu hirsseinään kiine.

Ei se nin hiijenkaukana ollu, ettei kuisti irronnu seinästä, mihin net vasapuut on naulattu kymppituumilla. Onneks saimma mökkiläispoikain suosiolisela avula ratkottuva lumija nin, että ensiks tyhjeni kuistinkatto ja sittevvasta kattolappeelta. Nyppittää painela osteleen kakskytäsenttisiä täkkipulttija ja vejätelä net seinävasat takasin asemiisa. Ja jäähä oottaan seuraavaa erikoistalavee...Ensmäänen suvikeli huhtikuuvviijes.

Tukikohasta vähemilä kirvesmieshommila onneks pääsemissiin tähä.

Tukikohta latingissa.

Tänkevvään isommista porukoista on oottelusa kolomenkymmenen kelekkailijan porukka, jotka on startannu tälleaamuva matkaan Pyhätunturilta. Ehtooksi pitis tulla Tukikohtaan. Huoltopirssi jo täälä on, mutta retkikunta vissiin ihhailee vielä Karhutunturija ja sen maisemija.

Kolokytä petipaikkaa on valamistunnu. Puikuloita on esikiehunnasa kolokytäviijenlitran kattilasa. poronkäristystä on kahesa sähköuunisa tekkeentymäsä. Kaks kattilallista alakukeittova oottellee levylä syöjijään kans. Niija tietenki Mummelin tuoreita sämpylöitä. Tukikohan tavaramerkkijä, kuulema 120 kipaletta alakajaisiks.

Niija sauna kuumana. Ja saunaveet. Son semmonen sopeva koko kelekkaporukale iliman senkummempija järjestelyjä. Vielä tänne kerkijäis muutki, kunei suvikelijä liikaa ole näkösilä vielä käyny. Oiretta on tänhään, kummittarit nyt ehtoopuolela näyttäs melekeen kolomee astetta lussaa.

Kaippa het saunotettuina ja syötettyinä täsä yövvanahaksi mennee. Ja aamusela matka jatkuu johonki Kemihaarankairan suunile.

Tukikohasta viimesijä kattauksija valamistelemissiin tähä.

Huhtiliposat kannattee pijelä mielesä.

Kelloisa pyörii kesäaika, mutta maantielä talaviaika. Hilijokseen alakaa aurinkopaisteppäivinä, ninko tännäänki, näyttelemmään siltä, että mollukka muka voittaa. Eilissäpänä olit asijat toisin. Ukan kävästyvä Kemijärvelä hiukka Lexusta huoltelemasa ja tarkistuttamasa, nin olipa vissiin eellisenä yönä jokku immeiset heittänny pirssilläsä liklaksarjat maantielä oikeen kunnola. Ole menty katonkautti ympäri ja jääty kylykiasentoosa tierravviin. Toivoo soppii, että henkilövahinkoja ei olis liikaa tullu. Pirssi saattaa olla lunastelukunnosa.

Täälei ole kesänpäätä vielä näkösilä maantielä. Eikäpä taijja etelämpänäkkään mithän kiireitä olla suvikummija alakaa vaihtaan. Ja jos vaihtelleeki, nin Lappiin joson matka, nin talaviratasta alle ja talaviasenne ajamisesa kirkkaana mielesä...

Tukikohasta Lapintalavesta jonkiaikaa vielä muistuttelemissiin tähä.