Puukko kunniapaikalle.

Mieluisa yllätysvieras käveli eilen Tukikohdan köökkiin. Vanha virkaveljeni Voitto Johannes, jonka kanssa ehdittiin olla työparina monta monituista vuotta, ainakin parikymmentä. Kertavuoteen keskimäärin tapaamme, kun Voitto harrastelee vieläkin mieliharrastustaan metsästystä Naruskan ja Tuntsan perukoilla nykyiseltä asuinpaikaltaan tekopitäjästään Iistä.

Yllättäen vanha kaveri kertoi muistaneensa Ukan täytelleen täysiä kymppejä lähiaikoina, joten hän oli taitavana perhontekijänä ja myös puukontekijänä valmistanut Ukalle nasakan käyttöpuukon. Tarkan miehen tarkkaa työtä. Terää myöten omakätisesti valmistettu käyttöpuukko Ukan käteen viimeisen päälle.

Arvostan muistamista tosi paljon. Ei ollut vaikea keksiä puukolle paikkaa Ukan puukkokokoelmassa. Kunniapaikalle se pääsee. Vyölle.

Tukikohasta tähän.

Kallela siirtyi wifiaikaan.

Vuokramökkimme Kallela sai tänä ehtoona ikioman langattoman nettiyhteyden ja uuden Huawein reitittimen muodostaman wifiyhteyden mökin sisätiloihin. Vauhti ei toistaiseksi häikäise, mutta paremman puutteessa 7-8 Mbitin tuleva nopeus ja 2-3 Mbittiä lähtevää riittänee jonkunlaiseen nettiliikenteeseen.

Verkko on avoin ilman salasanoja, joten sen saa laitteeseen kuin laitteeseen kytkettyä. Jos sattuu olemaan mukana kone, jossa on paikka ethernetkaapelille, niin reitittimen perästä saa kytkennän kiinteämmällä yhteydellä joko omalla tai mökiltä löytyvällä kaapelilla.

Yhteys on 3G Karhutunturin tukiasemalta TeleFinlandin kortilla. Saijalta löytyisi 4G tolppa, mutta sieltä ei yhteyttä toistaiseksi ole löydetty. Karhutunturiin ei 4G yhteyksiä kuulemma tule, kun tukiasema sijaitsee niin lähellä itärajaa. Naapuri ei 4G -taajuutta salli. Eli se siitä.

Antenneja ei vieläkään liene suunnattu tarkimman mukaan, mutta eiköhän sekin onnistu, kunhan saadaan mittaukset toimimaan.

Tukikohasta tähän.

Tintit persoina pahvilaatikoille.

Pahvilaatikko mennee hyötykäyttöön, kun sen jättää pihapiiriin. Eipä aikaakaan, kun talitintit pistelevät ruskean kartongin palasiksi ja kantavat kappaleet mitä luultavimmin linnunpönttöihin ja muihin talvikoloihinsa eristeeksi. Viisaita ovat. Tai Ukka on olettamuksineen väärässä.

Loppusijoituspaikkaan ei tinttien työmaalta ole jälkiä seurannut, mutta pahvilaatikolle tulee muutamassa päivässä noutaja. Ja ravinnoksi pahvi tuskin menee, kun molemmin puolin Tukikohtaa on lintujen talviruokinta alkanut täydellä teholla...

Talitinttienkään pesintä ei ehkä ole menneenä kesänä kunnolla onnistanut, kun niitä ainakin näin alkutalven kynnyksellä näyttäisi olevan lintulaudoilla aiempaa hintsummin. Tai ehkä ne lisääntyvät pihapiirissä vielä, kun talvi pakkasineen kunnolla käynnistyy.

Tukikohasta maapähkinätarjouksia seurailemisiin tähän.

Laslakille hyvästit.

Vieläkö muistatte Laslakin? Lasolin mainospoika pissaili Tukikohan pihassa talvipakkasista piittaamatta yhden talven ajan. Asian ympärille kehittyi isohko julkisuus, kun Berner laittoi maailmanlaajuiseen levitykseen videon Naruskan pissapojasta. Ajankohtahan oli talvi 2014.

Eilen Bernerin Keminmaalla asusteleva edustaja Seppo Pesonen haki Laslakin uusiin seikkailuihin ja uuteen sijoituspaikkaan. Kukkapurkkina nykyään palveleva betoniallas jää pihakukkavaasiksi Tukikohtaan. Laslakkihan päivysteli viime ajat pihapiirissä patsaana ilman pissakaarta lipputangon juurella.

Ehkäpä Laslakki päätyy museokalleudeksi, tiedä häntä.

Tukikohasta seommoro tähän.

Naruskan kuurametsä.

Metsämiehet kun tapailevat päiväretkillään normaalia vähemmän linturiistaa, niin on aikaa entistäkin enemmän nauttia luontonäkymistä. Kuurakuusikko näytti eilen ensimmäisen muutaman millin lumisateen jälkeen kännykkäkameralle tältä. Kameran takana oli Kasperi.

Tukikohasta kuitenkin metsopaistireseptiä muistilokeroista kaivelemisiin tähän. Illala sit, nam.

Luntako se nyt alakaa pukkaamaan...

Selevät merkit talaven tulosta alako eilissäehtoola. Aamu valakeni eellisijä valosampana, vaikka valakosta härmää ei maasta vielä löyvy kun piipillinen.

Kessää voi näilä näkymin ootella aikasintaan tulevana juhannuksena. Oikiaa kessää. Tullee tieten net toukokuun kesät taas, ninko monena vuona, jokka pääasijasa pillaa meiltä monta asijaa.

Nooh, sitä ehtii murehtimmaan sitte. Nyt aletaavvarovasti talavelle. Pittää tehhä viimeset kierrokset pihapiirisä, ettei tavarat jää hankijen alle ja linkomiehen siliputtavaks. Halotut saunatakkapuut takapihalta lentelit eilen ehtoola Mettoyhtymämmiesten latomana kärryle. Viimesesä tipasa tieten, ninko aina, mutta joukkovoima on harossi homma. Ittellä olis karannu puolpäivää, nytten meni kymmenisemminnuutija.

Tukikohasta Mummelin pirssin lisävaloasennusta suunnittelemissiin tähä.

Poroerotukset meneillään.

Poroerotukset ovat alkaneet. Oheisesta kuvauskopterilla ja videokameralla maasta kuvatulla filmillä näkyy hienosti erotuspaikan rakenne ja osa myös toimista, joita poroerotuksessa tehdään.

Porojen kerääminen erotusaitauksiin tapahtuu täällä Sallassa, kuten monessa paikassa Lapissa muuallakin, helikopteria apuna käyttäen. Keruuvaiheessa on toki muutakin koneellisilla kulkupeleillä tapahtuvia suoritteita. Kone ei kuitenkaan korvaa näissä hommissa koskaan ihmistyövoimaa, jota tarvitaan erotusaitauksien esivalmisteluissa ja varsinaisessa erotustyössä, joka vaatii poronaisilta ja poromiehiltä vain heillä olevaa suurta ammattitaitoa.

Tukikohasta erotusaidalla tänä syksynä käymistä suunnittelemisiin tähän.

Poikametto tasapainoilee ja karhuja kaatuilee.

Mummelilla on vakiometso samoilla aareilla päivittäin, kun kansalaisopiston tekstiilityön opettaja matkailee työmatkaansa.

Metsot ovat Naruskalla enemmistönä kanalintupuolella, mikä olisi ihan hyvä juttu, jos kaikkia lajeja olisi runsaasti. Vaan kun näyttää ja onkin asia niin, että teeret ovan vähissä, riekot ovat vielä vähempänä, ja pyyt ehkä kaikkein vähimpinä. Hyvää on siis vain se asia, että metson pesintä näyttäisi jollain tapaa onnistuneen.

Karhuja on itäisellä poronhoitoalueella ilmeisen runsaasti, koska vain seitsemän kaatolupaa kannanhoidollisessa metsästyksessä on enää käyttämättä. Sallassa kaadettujen karhujen määrä ei ihan tarkasti tiedossani tällä hetkellä ole, mutta kaukana kymmenestä ei oltane. Viimeisinkin uutisoitu karhu oli kaatunut kuluneen viikonlopun aikana Sallassa. Paikkaa ei tarkemmin radion paikallisuutisissa kerrottu.

Karhut eivät vielä ilmeisesti ole laittautuneet talviunille. Lumi ei näillä korkeuksilla ole maassa vielä käväissyt, eli ollaan menossa kohti keskimääräistä ajankohtaa myöhemmäksi sen suhteen Lapin ainakin eteläosissa.

Tämän päivän luontokuvassa metso teikkailee ohuella puunrungolla. Toivottavasti se saa jäädä talven viettoon Naruskalle...

Tukikohasta tähän ilmoituksin, että illalla ei järjestelmä antanut metton kuvaa ladata...