Salaperäiset sumut.

Piti muutamalle kuopiolaiselle kalamiehelle käväistä vilauttamassa Kallelan mökkiä ja kalarantaa. Paluumatkalla oli Erkkilän Sannin ja Martin poropellon ja talon ylle laskeutunut salaperäisesti sumuverho. Ihan tuli mieleen syksy, vaikka kalenteri vielä näyttää ihan muuta. Ukan Sony Xperia piirsi näkymän näin:

Toiseen saman reissun kuvaan on piiloutuneena pieni kuva-arvoitus. Mitäpä Ukka kuvasi?

Tukikohasta luvattua ukkossadetta odottelemisiin tähän.

Viikko 33 vapaa Kallelassa peruutuksen vuoksi.

Kallelaan tuli viikon pätkän peruutus. Päivät ovat 9.8. sunnuntaista 15.8. lauantaihin puoleenpäivään.

Normikesä jos olisi, niin voisi houkutella ihmisiä tänne marjastamaan. Marjasato on kuitenkin täällä huono, eivätkä ne vähätkään vielä ole oikein poimittavissa, vaan kaikki on myöhässä.

Kalastamaan voisi houkutella, koska muutaman viime päivän aikana kukaan ei ole saanut kunnolla kalaa Naruskajoesta, joten joskushan fisujenkin olisi syötävä, jos ne elossa pysyä meinaavat. Tulvavesi haittaa kalamiehiä edelleen, mutta nyt on ollut kolmatta päivää poutaa ja tänään jo piirun vaille 20 astetta lämmintäkin. Jos vesi laskee, niin kalansyönti on todennäköisempää.

Luonnossa täällä voi aikaa kuluttaa, koska sääskiä ja mäkäräisiä on hintsunlaisesti. Parin viime päivän lämpimät säät ovat piristäneet paarmoja lentoon, joten niistä saattaa olla kyseenalaista iloa, jos lähiajat vielä lämpimänä pysyvät.

Tie Tuntsan kairaan on hyvässä kunnossa, joten erämaahan pääsee tutustumaan tuntureiden valloittamisten merkeissä, tai muuten vaan erikoisia maisemia katsellen.

Ensimmäiset sienet alkavat poksahtelemaan ilmeisesti näille päiville. Luulisi märän kesän jälkeisen hiukankin lämpimämmän sään räjäyttävän sienet kasvuun.

Naruskan luonnon rauhaan voi tulla toki vain olemaan. Täällä akut lataantuvat.

Tukikohasta varauskirja avoinna tähän.

Haloilla korvataan auringonpaisteen puute.

Lapsenlapsoset ketterät ovat lopettelemassa kesälomaksi tarkoitettua viileäksi osoittautunutta rapiaa paria kuukautta, joka meinotteli mennä uimatta. Vedet ovat luonnonjärvissä turkasen kylmiä.

Onneksi Ukalla on alakerrassa se iso Högforsin puukattila ja halkokatos täynnä kuivaa koivua. Johan sitä puolenkymentä kuutiota vettä lämpimäksi saadaan, kun laitetaan pökköä pesään.

Päivittäin on takapihan altaaseen laskettu kuumaa vettä niin, että uimasillaan on tarjennut muutaman tunnin päivässä läträtä vesileikeissä. Nauravat naamataulut ovat paras maksu pienestä vaivannäöstä rakentaa kylmän kesän keskelle maauimala...

Tukikohasta lotraamisiin tähän.

Tuntsan mustikkasato kaaaaauuukana...

Elokuuta on taaplattu viikonpäivät ihan kohta. Ukalla oli lyhyt Tuntsakatsaus tänään, kun sai saatella pari karjalaisneitosta Kekkosenreitin varteen Tuntsajoen sillanpieleen.

Paluumatkalla pysähtelin Saihoseljän pohjoispuolen rintauksessa katsastamassa marjatilannetta, joka kuitenkin koski vain mustikkaa ja variksenmarjaa, eli kaarnikkaa.

Mustikat ovat alkutekijöissään, eli varmasti myöhässä, kuinka monta viikkoa lienevätkään. Kuvat kertonevat tilanteen Ukkaa paremmin.

Variksenmarja se kasvattaa marjansa kaikissa olosuhteissa ja aina. Nytkin niitä näyttäisi olevan halukkaille tyrkyllä hyvä sato, joka näyttää kypsyvänkin ajallaan.

Hillasuolle ei Tuntsalla ollut aikaa, kun piti suuattaa Naruskalle kartanohommiin.

Tukikohasta vielä hiukan lämpimämpää odottelemisiin tähän.

Taivaalla näky outoja.

Sitei tarttis Ukan kertomana uskova, mutta vävypoijjan kuvvaamana tämämpäiväsen ouvon sinisen ilimijön uskoo erkkikin. Ehtoopäivälä näky kipale sinistä taivasta. Ei montaa minnuutija, mutta kuiten. Ei vielä nimpaljova, että olis aurinkomollukka ehtinny Tukikohasa lämmittää.

Mikkään ennustus ei liijan hyvi ole tälle kessää kohilleen täsä kairasa aurinkokelin suhtee kohilleen osunu, mutta nyt saattas olla mollukkaa tievosa, josei jostai puuttinlantijasta hyökkää taas joku ouvompi ilimijö.

Aurinkova oottelemmisiin Tukikohasta tähä.

Ukka, Ukka, missä on se Ukka...

Ei nävy vielä silimät ja suu, muttei se voi ola kukkaan muu. Kaks kilometrijä sinne ja tänne ja oikijalle, nin jovain on Ukan luona.

Tukikohasta kuvallähettäjjää kiittelemissiin tähä.

Vedenkorkeusvertailua Naruskajoella.

Kuivuudesta ei Naruskalla ole kärsitty, eikä ilmeisesti muuallakaan Suomessa. Kuten jossain muussakin jutussa on tullut kirjoitettua, nostaa jokainen sade jokiveden pintaa samantien, kun normaalikesänä maakuntasade näkyy veden nousuna Naruskajoen alaosilla parin päivän kuluttua sateesta.

Pienen vertailun tilanteesta pystyy tekemään katsomalla alla oleva valokuva ja livekuva samasta kohtaa Naruskajokea, eli Naruskan Retkeilymajan kotikoskesta Kuutsikönkäästä sen niskalta.

Kuutsiköngäs 12.7.2015

Eilen elokuun ensimmäisenä 12.7.2015 tilanteeseen verrattuna sama paikka näyttää livenä tältä. Kalantakuskivien yli juoksee vettä raikkaasti.

Kylmä ja sateinen kesä on jonkin verran karsinut kalamiesten määrää Naruskajoella tänä kesänä. Elokuu kuitenkin vielä kaiken muuttaa voi. Tai sitten ei.

Tukikohasta kesän normalisoitumista oottelemisiin tähän.

Naruskan helleheinäkuun tilastotiedot.

Nytpä ne ovat Ukan sääaseman heinäkuun tilastot purkissa. Johan tuon perstuntumalta on tiennyt, että ei varminta kesäkuukautta oikein kesäiseksi voi kehua.

Keskilämpötila oli huikeat tasan 11,0 astetta. Puolenkymmenen vuoden tilastossa se jää arvatenkin kylmimmäksi. Seuraavaksi kylmin oli vuosi 2012, keskilämpötila 13,0 astetta. Lämpimin heinäkuu löytyy viime vuodelta 2014, keskilämpötila 16,1 astetta.

Ilmatieteen laitoksen Lapin viidenkymmenen vuoden tilastossa jää tämän vuoden heinäkuu kaikkein kylmimmäksi.

Ylin lämpötila Naruskan heinäkuussa ei yltänyt edes kahteenkymmeneen asteeseen, vaan jäi 18,2 asteeseen. Alin lämpötila kävi pakkasen puolella -0,8 astetta. Ukan sääasemaa kylmempää oli Ilmatieteen laitoksella -1,7 astetta. Maarajassa siellä mitattiin -5,2 astetta. Hilla sai tuolloin loimeensa kunnolla.

Sadetta kertyi Ukan asemalla 80,5 milliä. Se on viiden vuoden tilastossa keskimääräinen luku, kun enimmillään on satanut 117,1 milliä vuonna 2011. Vähiten satoi vuonna 2014, kun sademäärä oli 56,0 milliä.

Kesäkuun iso sademäärä 135,9 milliä kuitenkin kyllästi maaperän Naruskalla niin, että ojat täyttyivät pienemmästäkin sateesta koko heinäkuun ajan. Jokivesi esimerkiksi Naruskajoessa on tästä syystä ollut normaalista kesävesikorkeudesta yläkantissa. Sama tilanne on ollut Lapin muillakin vesistöillä. Ja aurinko ei ole ollut haihduttamassa maasta vettä käytännössä yhtään, joten märkää piisaa.

Alla oleva kuva Mummelin ja Ukan kalareissusta Tenniöjokea pitkin Naruskalta Saijalle sattui heinäkuun lämpimimmälle päivälle, joka oli 9.7.2015. Tyynessä pilvipoutasäässä oli lämmintä enimmillään 18,2 astetta.

Tukikohasta elokuuta kymmenessä asteessa aloittelemisiin tähän.