Eitule nin kovin ussein kulettuva tuolta Siekakönkään ylitte Naruskajojen länspuolelle. Tännään kuiten pitkästä aikaa piti käyvä. Pittää aina vilikasta, miltä se jokimaamerkki näyttää, silläkun ei ole kahta samallaista päivää peräkkäin.
On sajellu lunta likele seittemääkymmentä senttijä kaikkijaan ja sitten on ollu muutama pakkasvuorokauskin nyt helemikuusa. Sillon sitä maisemaa syntyy, ninko kuvisa näkkyy...
Kattelin tuosa aikanikuluks neljäntoistavuojen ajalta oman Tukikohan sääaseman tammikuun keskilämpötilalukuja, kun joka puolela kerrotaan tänvuojen tammikuun olleen ennätyslauha. Nin se olikin, keskilämpötila oli -5,7 astetta kotipihasa. Seuraavaks lauhin vuosi on ollu 2018 lukemalla 9,9 astetta miinusta.
Kylymin tammikuu neljäntoista vuojan jaksosa taakseppäin on ollu 2016, jollonka keskilämpötila on ollu -18,3 astetta.
Josei tätä muuvalla huomaa, nin tuhannenkuutijon lämmittäjä huomaa puupinollasa, että ei ole paljoo polttopuupinot vajentunnu. Eikä oikeen kerkijä lopputalavestakaan, kunollaajjo menosa helemikuuta viikko. Maaliskuusa alakaa aurinkoarmas kiipeilemmään yöpakkastejjäläkiin jo semmosiin lukemiin, että paisteela on ehtoopäivät lussala.
Tukikohasta eelleen tilastoimissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti