Nuutimpäiväkäristys. (2845)

Sitommenty tammikuuta kohta puoleevvälliin. Ommuka ollu semmosta tasasta elämätä, että ei olettullu siitä liikaa kirjooteltuva sittejjouluaaton.

Vuojetvaihtu rattosasti kolomistaan emännän ja anopinkans. Yheksänkytäneljävee Kerttumummu pärjäs hienosti pariviikkosen. Rollaattorila ja kävelykepiläkun pikkusen ittijään helepottaa, nin vielä mennee kohtalaisesti. Jalat meinaa antaavvälilä periks, mutta kyllä net vertyy, kuvvähänkään liikkeele lähtee.

Kävimä kattomasa jonkun rovaniemeläisejjärjestämän uuvevvuojen ilotulituksen, joka tapahtu sopevaan aikaan ehtooseittemältä. Autosa isumala sennäki, ninko muutamasata muutakin immeistä, lapsijaki paljollaisesti.

Meillon potkurisa tuommoset muoviliukujalakset. Täälä kunei kotinurkila väylijä hiekotela, nin sopeva lenkki anopile tyväresäkkanssa oli kiertää kortteli, tuliskhan siitä kilometrivverrallenkkijä.

Itelä oli viimeset ninsanotut kiusaukset, kumpiti laavata kakskytäkolomevvuojen kuitit mappiin järjestykseen. Solikivviimenen kerta, kun tuli lopeteltuva oma yritystoiminta laakista poikki. Lopetukset ei vaikuta Kallelavvuokraamisseen, vaan se jatkuu ninko ennenki, mutta emännän pääomatulloina. Löysimmuutaman sallalaisen tuttavan tuolta Rovaniemen Rismasta. Tuttava vei kurriiripostina mapit Sallaan monivuotisele kirjampijontekijäle Selekälän Erjale. Käymä hakemasa pois seuraavala Kallelahhuoltoretkelä.

Nuutimpäivään perinteisesti lakkaa kaikki jouluulliittyvä. Päätimä pittää pienet päättäjäiset poronkäristyksen ja puikulamuussin ympärilä. Anoppi ehittiin toimittaa kotijo uuvevvuojempyhijen jäläkiin ja saima samala hoijettuva hälle kuulokojjeen huollojjyväskyläsä. Hiukka laitettiin momenttija lissää, nin taas alako elämänäänet paremmin kuulummaan...

Porollihhaa nuuttikäristykseen hakasin Lapillihan kaupasta. Son hinnossaan paistiliha, mutta ommyöskin laavukasta kuimmikä, rammaakaan ei tartte viipaleeksleikkuusa poies nakata. Vielä löyty kaupunkikaupasta Rönkäsuolaläskijä, sitä kuulusaa kyntöauran kärkikoviketta. Löysin onneks Torilta Rovaniemeltä samallaisen konheen, jonka jätimä Naruskaltalähtiisä Retkeilymajan irtaimistoon. Silava meni sillä konheela heleposti voinkaltaseks, ninko olejjoskus täälä tullu aijjemminki kirjottanneeks.

Urputien Tukikohasta ruokavierhaja oottelemissin tähä.

Viiskytäparija villasukkija. (2844)

Mihillie on viiskytävuotta immeisen elämäsä hävinny, mutta ninsevaan on. Pienen ynnäyksejjäläkiin tulima siihentulokseen, että Ukka Matimpoika on saanu elämäsä aikana anopilta hänenneulomijaan villasukkaparija viiskytä. Son sata sukkaa. Ja kaikki ovvielä tallesa...

Anopin tyvärentekemijä ommuutamakymmenen parija kans, jotenka meikämannen ei ole tarvinnu paljasjalon tallustella. Tävvuojen sukkapari tulijo eilissäpänä, kun olima Onnelajjoulusa, joka tänävuonna tapahtukijjo päivää ennemmuita. 

Kasperila ojjoulupukkipestijä assuimperilläsä toistakytäpaikkaa, nin hänejja Raisan lastejjoulu pukkinesa sai vuorojjo eilen. Soli hyvä juttu, että saijo aattovavastenyöks tuliterät anopinsukat varpahija lämmittämmään...

Siinon allaolevasa kuvasa kaks Kerttuva, yheksänkytäneljävee ja viisvee...

Varsinaista jouluaattova tänhään saamma viettää anopinkans kolomistaan. Yövieraaks tullee Kasperin ja Raisan huushollista Risku, jota ei suotta rasitela Oulurreisula.

Urputien Tukikohta toivottaa kaikille tasapuolisesti Rauhaisaa Joulua ja Onnea Uuvelle Vuojelle 2024. Paripäivää kummennee, nin päivä on kukonaskelta pijempi. Ja satakaeksankytäpäiväänoin  kummennään etiäppäin, nin juhannuskokot roihuvaa...

Nautitaannyt kuitenki ensin kaamoksesta ja puhtaasta lumesta. Ottakkee iisisti!

Urputien Tukikohasta joulupöytään istumissiin tähä.

Ystävistä parhain on poissa. (2843)

Marraskuun alkupäivät toivat Rovaniemelle suruviestin. WSOY:n eläkkeellä ollut markkinointijohtaja Juhani Kivimäki siirtyi ajasta ikuisuuteen. 

Kivimäen perheestä tuli perhetuttumme aika erikoisella tavalla. Hyppäsin heidän punaiseen Saabiinsa Kotalankylän risteyksestä ja matkasimme Kemijokivarteen, missä opastin heidät katsomaan sallalaisen Ikosen Reijon mökkiä, joka oli myynnissä. Keikka heitettiin ja ajatin Kivimäen pesueen Naruskalle Kallelan mökillemme, mihin minut oli määrä palauttaa esittelyn jälkeen.

Tuli siinä Kallelan kahvipöydässä sitten puheeksi, että mökkimme rantaosuudelta Naruskajoen samalta puolelta saattaisi olla tonttimaata myynnissä Väinö Mattilalta, jonka palstalta mekin aikanaan Kallelan tontin ostimme. Eikäpä Kivimäen Jussi kauaa asiaa makustellut, vaan alkoi ottamaan yhteyttä Väinöön. Ja muutaman viikon päästä olivat Vaivihkan rakennustyöt jo käynnissä Kallelan naapurissa.

Siitä alkoi ystävyytemme, jota kesti Jussin kuolemaan asti. Ensitapaamisen jälkeiseen aikaan tapahtui Jussin kanssa monenlaista. Kauppiasveri kun hänessä voimakkaana virtasi, niin huomasimme kohta, että oltiin Santalan pesueen kanssa Jussin apuna mitä erilaisimmissa myyntitapahtumissa. Niistä mainittakoon kirjakauppa Jyväskylän kirjamessuilla, joka sekin oli Jussin aikaansaannosta. Oltiin myymässä puolalaisia uistimia Oulun erämessuilla. Jyväskylässä pidimme Jussi, Kalle ja minä joulunaluskirjakauppaa parisen viikkoa ison ostarin eteisaulassa. Teimme lisäksi monia monituisia kalaretkiä niin Lapissa kuin Jussin perheen kesänviettopaikan Jaalan Pyhäjärvellä. Vanhaan Sallaankin Tuntsajoelle ja Kutsajoelle sain Jussin kavereineen houkuteltua niinä aikoina, jolloin rajanylitykset vielä olivat väliaikaisella luonteella. Sallan kautta kun ylitykset olivat välillä epävarmoja, niin teimme pari retkeä isommilla porukoilla Kostamuksen kautta Pistojoelle järvilohen pyyntiin. Ja monta muuta retkeä, viimeisin yhdessä kolmisen vuotta sitten Inarinjärvelle.

Jussin sairastama parkinsonin tauti ei liikaa näitä retkiä haitannut varsinkaan alkuvaiheissaan. Alamäki hänen kunnossaan liittyi arveluni mukaan koronaan, johon Jussi sairastui Jaalassa. Hoitoon hänet passitettiin asuinpaikakunnalleen Helsinkiin. Kunto heikkeni pikkuhiljaa, mutta muistan noin kuukautta ennen kuolemaa Jussin soittamasta puhelusta, että hän on aika heikossa kunnossa, mutta kertomansa mukaan paranemaan päin. Kotiinlähtöä hän odotteli tapahtuvaksi parin viikon sisään puhelusta. Kotiin hän ei kuitenkaan koskaan palannut...

Jussin muistokirjoituksen Helsingin Sanomista laitan tähän. Hänet haudattiin 9.12.2023.

Urputien Tukikodasta osaa läheisten suruun ottamisiin tähän.

Kaamosahvenat tulit. (2842)

Olise paritkymmenet pakkasta, muttakun oli lapsosille ketterille luvattu pilikkireissu, nin sehän tehtiin. Vaatetta oli päällä tarpeeks ja hyvin tarkenima vajjaan parituntisen. Ja ahvenoitakittuli sevverran, että pannullinempaistettiin jo Onnelasa ja isommat tänhään savustettaan Urputielä...

Ensmääsestä valoakkunasta ei alakuun tullummittään, mutta toisesta muutamankymmenen metrimpäästä tulit. Ja kohta jo molemmistaki. Eise ahvena ärreimmillään näin kaamosaikana kokopäivää ole, mutta oli sillä muutamamminnuutin syöntejä, jollonka kaikki sai saalista.

Urputien tukikohasta savupönttövä ehtoopuolela lattailemissiin tähä.

Valoikkunamies. (2841)

Kasperi kävi Aarnin kanssa tekemässä parit valoikkunat Tuhnajajärvejjäälle. Kokkeilu tämäkin, eikäpä se hiijenvissi ole, vaikka ahvenat tuommosen alle utelijaisuuttasa kerrääntyisvät...

Suapnähä, pääsemmäkö tuota keksintöö Itsenäisyyspäivän kunnijaks kokkeilemmaan vai lykkääntyykö ahvenaonkireisu tuonnemmaks. Paritkymmenetasteet ompakkasela ja selekee talavikeli.

Päivälliselle kuiten on kututtu Onnelaan. Pilikkivermeet on otettava varoiks matkaan, jos vaikka lauhtuis...Ehtooksi kuiten Urputielle sinivalakosija kynttelijä akkunalla polttelemmaan.

Urputien tukikohasta Hyvvää Itsenäisyyspäivää kaikille.

Jääääääätkänkyntteli pihhaa koristammaan. (2840)

Ounasjoki on sevverran paksusa jääsä, että sahamies saa sieltä jäätaiteiluun ainetta. Kasperi toi viikollopula jääkuorman ja muotoiluvermeet tullessaan, eikäpä siinä kauaa nokka tuhissu, nin jääpalapeli oli pystysä ja kohta sielä jo kyntteli palamasa...

Oli sevverran pakkasta, että pienellä lumimäärällä ja kastelukannulla torni liimaantu parinkymmenen pakkasesa nopiammin toisiisa kuin millään pikaliimala. Motorisahamuotoilujjäläkiin kaasutoholla kiillotus, ja kyntteli julistettiivvalamiiks.

Urputien tukikohasta kevvääseenasti kynttelijä polttamissiin tähä.

Seesteistä elova. (2839)

Heleppo myöntää, että meitin elo ommuuttunu Naruskan ajjoista hilijaiseloks. Emmä kumpikaan isommin kaipaa Naruskan Tukikohan ajottaista kiirettä ja immeisten passaamista, mitä sielä aika ajjoin piisas.

Olemma tyytyväiset Rovaniemen oloihin ja asentopaikkaamme. On sevaan eri asia, että kaikki kauppiaat löytyy viijen kilometrinsätteellä, kun aikasemmin sai kirkolle suuvattaa viitisenkytäkilometrijä suuntaasa.

Ei ole ikävä itärajjaa. Jos rajale halvaa, nin rapsakka tunti, ja ollaan Haaparannala. Eikäpä tästole pitkä ajomatka Ouluun tyvären ja sielä asuvijen lastellasten luokse. Ja poke pesuveineen assuu parinkymmenenkilometrin pääsä Ounasjokivarresa. Virtaavijen vesijen äärelle pääsee, ninko Naruskallaki.

Marraskuu kunon ollu täälä Urputien tukikohasa kylymälläntä, nin harrastuksenomasta puuhasteluva riittää talollämmityksesä. Puuhella onneks löytyy tästä nykysen kojin köökistä ja takka olohuoneesta.

Polttopuuta saamma Kasperin puupinoista semmitä tarviimma. Saahaan halakomapalakkijoks koivupuuta nimpalkuin poltamma. Aarni pienii kirveenkanssa pikkuklapija syttöpuiks mielellään.

Pihallumityöt Urputielä vie aikaa vartivverran, eikole linkomiestä ikävä ollu, vaan kolankanssa saa sopevaa liikuntaa semmitä tarttee. Eikä kerkii hikipintaan pikkupihan kollaamisesa.

Olema perehtyny kaupungin terveyvenhuoltoon. Lunssirokotus ja koronapiikit saatiin paripäivää sitten, ninko saatiin aikannaan Sallassakin. Järjestelmät toimii.

Jouluvahan täsä hiljolleen valamistellaan, ninko varmaan monesa muussakihhuushollisa. Vielä pittää kävästä Naruskala huoltelemasa Kallelamökkijä talavikuntoosa sittenkussielon lunta kivijalan lumettamisseen. Eikhän tuota tule, jos vanahatmerkit paikkasappittää. Talaviaurausasijatki on Naruskala mökkitien osilta sovittuna, jotenka Kallelaampääsee näilänäkymin ajelemmaan herraskaisesti pihhaan asti.

Pysytelkäähän virkeinä. Urputien tukikohasta tähä.

Taasko maanpetturi.... (2838)

Kahen auton omistajana meitin huushollissa joutuu rengaskauppaan jommankumman pirssin kanssa melekeen jokavuos. Nytoli vuorosa meitin emännän Suparun talavirattaat, jotka olit jo ylivanahaa vuosikertaa ja nastattomina olivat liukkaallaiset.

Kävin ottamasa kotikaupungin kahesta kummikaupasta tarjoukset nastotetuista rattaista tasapainotettuina ja allelaitettuina. Sittelleitoin vastaavista renkaista Haaparannale sähköpostila tarjouspyynnön. Sieltä vastattiijjo samana päivänä.

Hintaerova neljäle renkaale vaihtotöinesä oli Ruåttin evuksi ei enempää, eikä vähempää kuin kolomessattaa €urova. Eipä sitä tarvinnu kauvaa miettiä, mistä nokialaiset kympit hajetaan.

Lähimä aamupäivälä Urputieltä Ruåttijakohti. Emäntä halus siksaikaa Ikeaan, kumminä menin rengaskauppaan. Tutut sielä jo kasvot ja toimenpitteet, kunon tullukkäytyvä aikas ussein.

Halliimpääs sillä kellollyömälä, mikä oli sähköpostisa sovittu. Vaihto kesti puolisentuntija kaikkine pessuineen ja tasapainottamisinneen ja allellaittoneen. Ei kannatte rengaseksperttijen leipää mennä syömään...

Empäs tulluttarkistanneeks, misä tämä nokialaistenkierros lie tehty. Aikasemmat olit ainakkikkerran hyökkääjävaltijompuolela tuosa rajantakana paistettu, mutta nyt entiijä. Pitänee kattova. Kierrokseen tuli kuiten suomenkieliset takkuupapperit, jos jottain oottamatonta tapahtuu lumikummille.

Nytpä net renkaat on ensmäästäkertaa lumikelitestisä, kuvviimeyönä ja tänpäivänaikana on tullu toistakytäsenttijä postikorttimaisemalunta. Emäntä läks testaamaan niitä tuone Tapijonkylänsuunnile, kun halus mennä piteleen Aarnikoulupoijjale iltapäiväkerhova koulujjäläkiin.

Urputien Tukikohasta kolahommija pikkupihasa pukkelemissiin tähä.