Taasko se vaihtuu. (2789)

Son taas yks vuojenkierto kohta lakkarisa. Viuhumalla net mennee ainakittäälä Naruskan kairasa, mitellie muuvalla.

Uuvelle vuojele lähetään luottavaisila mielin. Joku saattaa muistaa jokuviikkositten, kukkirjootin ylähuulesta poistetusta pienestä äkäsestä tulehuspesäkkeestä. Nyt se lihapala on tutkittu, eikä net tulokset oikeen mieltä lämmittele, kun soli syöpäperänen. Onneva oli siinä, että kävin oikijallaisen lääkärivvastaanotola, kun Mehiläisen ihotautityvär heti luomitutkimuksissaan honasi, että huuli on pikana hoijettava. Kiitokset oikeesta tijaknoosista hälle.

Tammikuullopule tulevanavuona pittää Ukka Matinpoijjan mennä Rovaniemele ultraäänisyyniin ja johonkikkuvvauksiin, misä tutkitaan, ettei tätä sammaaplaatuva olis muuvala kuin ylähuulesa.

Yöunijen enole huomannu vähentynneen asijan johosta, maalimahan ei murehtimala parane. Sais vielä tuon ylähuulen tiukan leikkuusauman siihenkuntoon, että pystyis kunnolla nauruurräjähtämmään. Vielä pittää varova...

Son talavee tääläki. Käväsin tuosa kirkonkylältä hakasaemasa eväspuolta. Reisula tuli nähtyvä paitti paljollaisesti tekrijä, nimmyös työjjäkijä. Sähkövirma on viikovverran rakennelu Kotalankylärristeyksestä Tennijöjojen sillampieleen ylettyvvää sähkölinjaa tiellaitaan varmaankijjo toista kilometrijä. Routa ei kaivuuta haittaa.

Helepomminhan tuosta sijainnista vikapaikan löytää tiempäälä ajelemala, kuvvanha linja on tullu jottain vitelikkojapitkin jostain Särkelänkylän suunnasta, mistä lie.

Vauhisaotetut kännykkäkamerakuvat ohhiukka epätarkkoja, mutta Kotalan vanahan kaatopaikansuorala on sähkövirma uutukaistalinjaa jo tuomasa. Tuotavauhtija net kyllä kerkijää Tennijövvarteen parisaviikosa ehkä.

Tästä 2022 vuojesta jää pakosta päälimmäisenä mieleen tuon itänaapurin kahelin johtajan tempaukset. Alakaa aikalaila keittämmään, kun kuuntellee nuita sotauutisija ja mielettömyyksijä. Temppu ei ainakhan ole ejistänny Tukikohan myyntihanketta, päivvaston. Jottain kuiten ovvirreilä, vaikkei vielä lähemmin kerrottavana. Meilon emännän kans aikaa jatkaa täälä elova, ninko on tehty kolomeevuotta vaile kolokytävuotta.

Tukikohta toivottaa kaikile tasapuolisesti rauhallista vuojevvaihetta ja Onneva tulevale vuojele 2023!

Tukikohasta luottavaisimmielin tähä.

Tekrinaskelta pijempi päivä huomena. (2788)

Kävimmä Saminkans tännään kynttilävvientiretkelä tuola Naruskajoen takana. Ukka Matimpoijjan äiteen viimenen leposija on jokivarresa ja sinne vein kynttilän palamaan.

Palluumatkala näyttäytyit viitisenkymmentä tekrijä maantiellaijjan koivuisa. Onneks Samila oli järjestelmäkamerasa matkasa, nin saima muutaman kuvan tekritokasta, kunnoli mahollista pysähtyvä parriinotteeseen, hilijasta kun liikennerintamala olit.

Rikkumattomat lumet olit Kallelankirrannasa. Tarkistima samala mökillämpötilat, joita onneks pääsee seurailemmaan etänäki.

 Olisielä yks hihtomies hiihelly jokirantoja, mutta muuta kulukuva ei sitten ollu näkösilä.

Tekrillä onnyt tarpeeks kieppilunta, jotennet pysytellee Naruskan ympäristösä, missä ruokakoivuja löytyy pilivimpimmein.

Tukikohasta latvalinnumpyytäjijä tammikuusa oottelemissiin tähä.

Joulurauhaa Tukikohta toivottaa... (2787)

Naruskan joulutunnelmiin pääsee TUOSTA... 

Tukikohasta hiljentymisiin tähä.

Joulupukki jossain matkaan jo käyp.... (2786)

Naruskan Retkeilymaja, tutummin Naruskan Tukikohta toivottaa kaikille Rauhaisaa Joulua.

Jouluetkot tuli juhlittua aatonaattona Onnelassa Kasperin ja Raisan perheen ja tyttären Katin ja Petrin kanssa. Lapsenlapsista paikalla olit Loimu ja Aarni ja Kerttu ja tietenkin Samuel.

Joulupukki on vaihtannu perinteisen Petteriporon vetovastuun nelivetoseen Lexukseen, ettei pukin nenä palellu pakkasessa, missä siton aattoaamuna hyvämmatkaa kolomattakymmentä astetta.

Tukikohasa pakkasmittari osottellee lepposampaa kelijä kuin keskelä ja länspuolella Lappija. Kymmenen astetta miinusta on sopeva keli.

Tukikohasta pienellä porukala kolomestaan joulua viettelemissin tähä.

Ja päivä pitenee. (2785)

Tekasimma poijjampoika Aarninkanssa pienet huoltoretket tuonne jojentaakse. Ei ole näinäaikona liika pitkää pätkää tuota päivävvalova, mutta lyhimpäivä alakaa olleen pelattu, ja tästä etiäppäin mennään taas valova kohen.

Hyvin met ehimmä Aarnin kanssa lumettammaan Kallelan kivijalakaa toistamisseen nyt, kunon tullu lissää pehemosta eristävvää lunta. Ukka veteli lumentyöntimellä karkeenhomman ja Aarni peräsä pikkulapijolla tasotti kolomijokassaa nin hienosti, että oikeen olima hommasta ylypijät.

Ehittiimmet muutaki tekemääjja näkemään, vaikka päivä olit lyhvelläntä. Laskima koko matkala kummallakippuolen Naruskajokkee ainaki viiskytä tekrijä isomisa ja pienemmisä koivuisa murkinoimasa. Son niijenkissyötävä koko valosa aika, että pärjäileevät yönyli kiepisä. Kieppilunta alakaa olleen nelisenkytäsenttijä, joka taitaa olla riittävä paksuus tekrijen yöunile.

Siekan sillalta ei olettullu pitkään aikaan otettuva maisemakuvvaa, joten palatesa pysähyimä siinä sevverran, että kännykkä napsahti parriinkertaan ylä- ja alavirtaan.

Kasperin ja Raisan lapsoset on parinyövverran meilä ilona Naruskala Tukikohasa, mutta huomenisa on pallautuspäivä heile Rovaniemele. Met vietämä siellä jouluva hiukka etuaijasa, kumpitäis olla takas Tukikohasa aatonaaton ehtoolla.

Huulijen tikit kävin otattelemasa pois maanantakina kotiteekoosa. Tytöt näppäsit net pois ammattitaijola. Parit sulavatttikit jäi vielä haittaamaan huulen sisäpuolele, mutta näjemä net oli viikonkestävää lankaa, kunnet kumpikin oli sulanuvvalamiiks ehtooseemmennesä.

Sevverran on tuntuva leikkauspinnoisa, että nauramista sillai oikeen räjähtämälä pittää välttää. Ei meinaa vaakasuuntaan huuli antaapperiks, ninko ennen opperaatijota. Mutta hyvvää siitä tuppaa tulleen ja nyton helepompi olla, kunnet tikit on pois.

Tukikohasta normaaliin saunarytmiin taas siirtyilemissiin tähä.

Joulupuut on pinottu. (2784)

Eimeinannu löytyvä tulevaletalavele polttopuuta ihalläheltä. Ei tärpänny kuivvasta Mettähallile soittamala. Sieltä sai ostaa rekkakuorman puuta. Pikkukalikkaa kunei tällä kartanolla polteta, nin piti kurittaa Ahvenseljänsuuntaa, mistä Leivon Timo toi puolensattaakiintova sopevaa suoraa koivuva.

Polttaa niitä Tukikohasa kuka polttaa, mutta hyvvää halakoo tuosta tullee, kunhan pääsee valpurimpaikkeila ensvuona työntelemmään net halakomakonheesta läpi. Tietenkippittää Kasperin tehhä pikkutyömaa ensin, että saahaan pöllit kolomeen ossaan.

Kuorma purkaantu vartisa kolomeen kassaan suoraan tutun rantteen laijoile, joten niitei tartte kevväälä siirelä sahattavaks ja halottavaks.

 

Emännyyvele jätettiin suparulle sevverran pinovvälijä autotallinkohale, ettei tartte lopputalavee kävelä, eikä leksusta Ukalta lainailla.

Tukikohasta levollisimmielin tähä.
 

Ilmatieteellaitos asentellee uusia asemija. (2783)

Koilliskairan säätieto alakaa täsmentymmään, kun Tuluppijon Tiskon kenturale on saatu oma FMI asemasa. Jokupäivä sitten raatijosa toitotettiin, että Saukosken Tuluppijossa on tehty talaven pakkasennätys, jota luulin virheelliseks, mutta totta se ratijouutinen oli.

Kuvasta päätellen asema ei kaukana Tuluppijon Majoista sijaitte. Son hyvällä hollilla, kun laitetaan kolomijoon Naruska FMI, Värriö FMI ja Tuluppijo FMI. Kesähallatievotkin on helepompi arvioija.

Kuvan lainasin FMI:n sivustolta. Klikkasemala Tuosta Tuluppijo FMI pääsee näkemään semperän tarkat säätievot.

Tukikohasta lumija ja lämpötiloja seurailemissiin tähä.

Vislaukset vislattu? (2782)

Alakuu on emännämmielestä sopiva aika hävittää semmosta, joka hävitettävä on. Tämä poisto-operaatio Ukan ylähuulesta ei kuitenkaan ole tehty kuukalenteri kourassa, vaan päivämäärä operaatijolle tuli meitin oman aluveen sairaalasta, jokon Lapin keskussairaala.

Sinne minut passitti Mehiläisen mukava ihotautilääkärityvär, jolla olen poistatellu muutaman hankaantunneen luomen pois ja tarkistuttanu melanoomasuvun evustajana luomia sillon tällön parivvuojenvällein, ninko ohje on.

Tyvär näppäsi rapijakuukaussitten yhen luomenretaleen kaulalta pois jäävyttämällä. Soli kuulema ei nin tärkijä homma kuin kirjottaa Ukan ylähuulesa olevasta tulehuspatista pikalähete Älkooässään. Se pikalähete poiki tämpäiväsen Rovaniemeläkäynnin.

Puolisentuntija kokeneempi ja harjottelevampi lääkäri yhesä rappasvat ylähulesta kasvannaisempois. Sain ennen operaatijota valita, että otetaanko pelkkä kojepala ensin ja sitten päätämä poistosta. Olin sillämielin, että ei kannatte eeskahtaale Naruskalta ajela mokoman takija, vaan ottakee samontein pois. Ja ottivat kans. Ensin kivulias puudutus, mutta siitä etiäppäin sitten ei tarvinnukkaan muuta kuin kuunnela lääkärijen keskinäistä raatija, että mistä sipastaan ja mitempäin puukkova pijellään. Harjotuspotilas makkoili mukavasti selällään kirkkasa valosa naama osin piiloon teipattuna.

Sitä poistohaavaa sitten kursittiin ensin syvemmältä sulavalla langala ja sitten tikattiin ylähuuleen näkyväle osale muutama tikki, jokka otetaan pois rapijan viikompäästä. Leikkaussaalis laitettiin muoviseen purkkiin oottamaan tarkistusta, onko se pesäke syöpäperästä vai muuta. Tieto asijasta tullee kuulema kolomesa viikosa kirjeenä kotijo.

Lihakimpale näyttää varmaanki isommalta tuola purkinnesteesä, koska ylähuuli on isoimmalta osaltasa vielä paikallaan ja tallesa. Ja ainakin alahuuli on ehejänä. Ylähuuli on tiukasti teipattu ja aanelosevverran on hoito-ohjeita.

Paha onnyt pois, olipahan se semmonen tulehtunnu pesäke. Täsä naamasa ei arpi haittaa, vaan on ninko maanteijen kuninkaan Teuvon laulusa, että täsä naamassa arpikin kaunistus olisi...

Tukikohasta varovasti syömään opettelemissiin tähä.