Pitkästäaikaa kukkova kiekumaan. (2856)

 Loppu aikannaan kuin kukollento kalakukon valamistaminen. Motivaatijo pääs karkaamaan, kun iski toistuvasti kihtipirulainen, joka tullummeikäläiselle verenperintönä.

Son kuitenniin, että eihän kalansyöntijä kihtipotilaalta kielletä, vaan kehotellaan välttään pienijäkaloja nahkoineen, ninko esimerkiks muikkuva. Pikkuahvenasta tullee helevetihhyvämmakunen kukko, jos ahavenaajjätetään perkauksejjäläkiin nahka pääle. Se nahka kuiten on se paha, joka tars ottaappois. Ja se taas jättää ahavenasta se parraan mavun poies. Nimpä sekijjäi, ninko muutkikkukot.

Nyton taas tilanne outojauus. Saahaan Kallepoijjaltamme avovesiaikana paikallista itepyyvettyvä kuhhaa nimpaljo, että sitä riittää syötäväks usseempaankertaan viikosa. Ja pokekun ossaa vileerata kuhat täysirruovottomaks, nin juontu mieleen, että tekasisko kuhakukkova...

En löytänny vanahaa ohjojetta, mutta perusasijat on juurtunnuppäähän, kun aikannaan pijin kukkokurssijakin Sallassa kansalaisopiston viikolloppukursseina.

Niimpä otima emännänkans kuhhaa pakkasesta sulamaan ja samontein alon pyörittämmään takinata, jonka jauhoina on rukihinejjauho ja sitkoaineena vehenäjauho. Suhteet on suunilleenniin, että kakskolomattaossaa rukihista ja yks vehenää. Nin sen tekasin, nostatusaineeks parit ruokalusikalliset ruokasootaa. Taikinaa vatkaimen taikinakoukuila pyörittäissä lissäilin taikinaan veen lisäks voisullaa sevverran, että taikina irtoo muovipääläristä, misä sekotus tapahtu.

Päävyin tekkeen sähköuunipellinkokosen ison kukon, kun oli isommale tarvetta Juhannuksenkunnijaks. Sitähämmuistu ihimeellisesti mieleen kaikkija yksityiskohtija tekovaiheista, kun asija eteni kukommuotoiluun. Tasottelin leivinarkin pääle ensimpohjan. Käsin en täsävaiheessa taikinaavvielä koskennu, vaan levitin taikinata noin sentimpaksuuvelta puisela rullakaulimela. Taikinampäälekkun ripottelin hiukka rukihista, nin ei tarttuilukkiinni se pikkukaulin, vaan taikina muotoontu soikijoks pikavauhila. Kansipuolen tehivvalamiiks samontein oottelemmaan. Sen leivonnasa ripottelin millinkerroksen rukihista paperimpääle ennen taikinata siksi, että kansi lähtee peittovaiheesa paperista irti.

Pohjapuolempääle ennen kalajja lihan latomista ripottelin reilusti mannaryynijä, joka sekin tuli siinä tehesä mieleen, kummakyllä. Kiintolevylä pääsä net tievot täytyy kymmenevvuojen jäläkiin olla...

Sijallihaks hajin viljaporsaan sopevasti valakosta kyntöauran kärkikoviketta sisältävvää paloteltuva lihhaa, jota puukola sivaltelin hiukka piememmikspalasiks, mitä Atrija net oli leikely. Kahesta paketista tuli lihapainova kilovverran.

Kuvista näkkee latomisjärjestyksen, mutta muistisääntö on, että alota kalalla ja lopeta sikalihhaan. Kalatkun olit valamiiks vileerattuja, niivvetelin pitkittäin selekälihoja hiukka kapijampaammuotoon. Hienova merisuolaa ripottelin jokakerroksele erikseen. Viimesen lihakerroksempääle sammaa mannaryynijä kuin alimmaisekskin ripottelin vajjaammillin. Ja kansipääle. Se oli muotoiltu likele oikijaa kokova.

Veessäkastelluila sormila muotoilin pohojalevyn ja päällilevyn sauman kiinni nostelemala pohjalevyn ylimääräreunat kanslevyn kostutettuumpintaan. Sillaise muotoontu nätisti koko tevos märinkäsin. Ihankunnois ainateheny.

Tunniksuuniin 225 ja sejjäläkiin kostutus ennevvolijoollaittova. Kuustuntija 125 asteesa, ja valamis.

Käväsimä KallejjaRaisan Onnelasa Juhannuksempyhinä. Sieloli paljollaisesti syöjäporukkata pienemmästäisompaan. Moni söi tämmöstä kuhakukkova ensmäästäkertaa elämässään, ninko metkin emännänkans. Ja maistu.

Urputien Tukikohasta seuraavatasuunnittelemissiin tähä.

Vanhammiehen enkkaharri avennosta. (2855)

 Ojjoutoaikaa kirjotella pijempäänaikaan tänne, kunei omista rollaattorija, jolla vois lähtee rollaattorimielenosotukseen. Enkäpätiijä, liekkö Rovaniemelelä iessemmosta.

Onneks Kasperi järjestellee meille emännänkans kalaretkijä ympärivvuojen. Nyt kesäkuhakautta ootellesa vietimä kolomeppäivää ja yötä vapujjäläkeiselä Inarijjärvelä pilikkimäsä. Sieloli vajava puolmetrijä kovempata jäätä kohovakerroksenalla sielä, missä ei ollu virtapaikkaa tai rantaa, joisa monesapaikasa oli sulatveet. Niitä piti tieten kaukaa kierrelä kelekkakyyvilä kulliikuima, motorikelekala siis.

Vanhastaanki oli meilä kuuvela paikallaolijala tievosa, että harrit löytyy parraiten rantamatalista. Välleentuntu hölömöltä lijottaa kullitettuva morrija, kunei jäänalla ollu vettä kuin kolokytäsenttijä. Jos oli enempikuimmetri, nin harrit oli harvemmasa. Erikoishomma, mutta kait net harrit löytää evästä rantavesiltä, joihin ullivesijä valluu kevätrannoilta.

Eipä sitä Ukkamatimpoika ehtinny istuva kylymärreijän ympärilä kuin alle kolomeminnuuttija, niijjopa matalasta tärähti. Onneks oli vapa tukevasti käsisä, ettei livahtannu koko pyyvys liki ämpärinkokoseen porakonekairala tehtyyn aventoon.

Eipä siinä ehtinny kesäkalavväsytyksijä miettimmään, kunoli pilikkivavasta metrivverran siimaa ulukona. Oli onneks tuoretta nollakolomevvitosta jaappanilaista erikoissiimaa, jonka vaihtelin vapoloihijjo Urputielä.

Puottauvvuin pilikkirepputuolista polovilleen likemmäks aventova, että pääsee näkkeen kalan ja voi oikijammala hetkelä kääntäässen pään aventoon, jonka vesi jo nousi ja laski saaliin pyörijesä vimmatusti avennon suuta ympäri. Rapsakka vissiin kymmenensekunttija ja sittennosto, kun pää oli näkösilä. Onneks oli morri kunnola leuvoisa ja harri löysi ittensä jään toiseltapuolelta...Kalareisu oli kerralapelastettu.

Onneks oli kameraimmeisijä ja virallisija rullamittoja paikala, nin saimma virallisen pittuuven, jokoli viiskytäkakssenttijä. Vaakaa ei ollu, mutta eipä se killoon ihantaija tuommonessopija. Solivarmasti Ukkamatimpoijjan issoin harri avennosta hiukkavajjaan seitenkymppisen elonaikana. Kesäkalassa entusenisämmaan vesilä on jouvuttuvvettään rantaan piirunisompiki...

Jätimä yhempäivän lyhyvemmäks reisun suunitellusta. Puotti sevverran valakostalunta jäämpinnale toiseksviimesekssuunniteltuna yönseutuna, joka vaaranti jääoloja turvattomammaks, joten poistuima kuivalemmaale.

Sinnejjäi Inarijjärvi oottammaan kesäreisuva, joka toivottavasti totteutuu heinäkuusa...

Nyt valamistauvuma Mikkeliin ja Puumalaan lähtöön nousuviikola. Juhlatunnelmat tievosa sielä, kunon viiskytävuotta täynä armeijjahharmaista kottiutumisesta. Niinnet vuojet vierii...

Urputien Tukikohasta kessää oottelemissiin tähä.

Kuhankalastin. (2854)

Hengisä met täälä eelleen olemma, vaikkei kuulueikänäy. Puolvuotta voi olla sopevampi väli kirjootella mittään tänne kuijjokapäivä. Välleemmennee päiväkausija, josei viikkokausijaki, ettemmuista koko plokija ennään.

Olima Kasperinkanssa kolomistaan emännyys ja minä muutamala järvelä tuola Sinetämpuolesa. Oomma sielä ollu ennenkivvaannyt tälle kessää minä ensmäästäkertaa. Jikivermeitä oli ämpärillaijoisa poijjaan venneessä valita asti. Kummuut värit olit melekeen koklattu, nillaiton virveliin vaaleempunasen jikin. Soli pinkki, eikä kirkkaanpunanen.

Jopa siihen kävi het ensmääseen täsmäheittoon joku kala nuolasemasa, mutta ei tarttunnu. Vissiin alakaa vanaha hijastummaan vastavetoliikkeisä vai olisko alakukankeutta, ninko sielä yhesäleirisä...

Sitten Kasperi ilimotti, että tutkasa näkkyy kommee jänkäkoira ihampohojasa, halluutko kokkeile...samakaittuo, ohan issoo haukee mukava väsytelä ja punotullangan pääsä oli ennejjikijä vaijeriperuke, joka kestää hampaita ja vetova, olipa hauki eli kuha.

Ja niihässe poika opasti vanahaamiestä jikisä uittamisesa kuuvemmetrin veesä nin, että pyyvys kuluki sopevasti pohojala parkkeeravan kalan yläpuolela. Kohistukset kunoli tehty, nin poika ilimotti, että nyt lähti pohojasta jätti nouseen. Samasa se tuntu vavannokasa ja samala sekunnilla tai allekin tempasin ninkovvaa, että huonotlangat olisit varmasti mennyppoikki.

Sentuns heti, että nytei ole mikhän tirri siimampääsä, vaan vastusta ihan kunnola. Minnuutivverran nostelin sitä hilijalleen pintaakohti ja välilä annoin hiukka vavala löysempää, ettei irtoo välineet pevon suihin. Kohta alako pinta lähestymmään ja kaikki olimat sillämielin, että jänkäkoiraa sieltä tuuvaan. Vaan eipä ollu, kun pää tuli mulle näkyviin, nin se ei ollullättänokka, vaan kuha. Ja iso. Issoin ainakimmitä minoon koskaan saanu. Kasperila oli hommattuna isonkalanhaavi, kun sillon välilä ollu nin isoja kiinni, etteinet vanahaan sopinnu. Tähän soppii Suomejjärvistä ihavvarmasti kaikki.

Ja niihän se saalissaatiinsiis haaviin. Päätimä heti, että mittaamma ja punnittemma, ja laskema uuvelleen sukuvaan jatkammaan. Saalisjäisä termolaatikosa oli jo kolome syömäkokosta reilustimmitantäyttävätä, joten hyvilämielin sukuva jatkammaan.

Pittuutta oli kommeet 77 senttijä ja haavisa puntari haavimpainon miinustamisejjäläkiin näytti lahajomatontalukemata 4,5 kilova. Ennätyskala vanahenevalemmiehele ainaskittätälaatuva.

Reippaana se pärskäytti ittesä takasssyvvyyksiin, kun Ukka laski sen venneevvierele varovasti pyrstöstä ja kitusista kannattelemala.

Onneks ei tarvitte kalavalehela nykyaikana, kussaalis ovvenneesä. Emännyys kuvas sekä viteova että valokuvvaa kännykälläsä sevverran, että tokumentointi on selevä.

Siinä virallinen kuva arkistoihillaitettavaks. Ja alla mittauskuva selekeelä mittamatola.

Raikas lähtö, tuumaili Ukka, kun jättikuha ponkasi syvvyyksiin, ninko hetikohta päätimmä.

Urputien tukikohasta seuraavaankertaan tähä.

Lähestyykhän joulu jo... (2853)

Marraskuu lähenee loppuvaan. Orpommielestä marraskuusa on kolokytäykspäivää, mutta muijen kalenteriloisa päiviemmäärä taitaa kuiten olla kolomekkytä. Näin se väitti pääministerihhaastattelutunnila.

Aika liki kuukaus ojjouluun. Meilä käväsi joulupukki jo etuaijjasa kierroksellasa. Emäntä sai houkuteltuva pukin pihala lintulauvavviereen kuvvaan. Sitten pukki hilippasi Rovaniemen keskustaan johonkin lastenpippalopikkujouluun...Eiköolekkin oikijannäkönen joulupukki...

Ja oikijahanse tieten onki.

Marraskuun kaamospimmeetä kävimä emännänkans loiventamasa Koruntisa, mihin tilasimma piletit jo kuukausijasitten. Essiintyjänä oli Arppa, jokei varmaankaan ihankaikile ole kovintuttu laulutaiteilija. Met emännän kanssa aloima kevyvesti vanittaan Arppaa, kunnäimä sen laulamasa Linnajjuhulisa parinaki ittenäisyyspäivänä.

Arppa se ei turhija niuhota. Essiinty sukkasillasa ja mersuverkkarisa päntinsä kanssa, jokon kolomen soittajan kokoonen. Arppa ite soittelee neljäntenä rumpettija ja kosketinsoittimija. Ossaa ottaa yleisösä, jota paikala oli täyssali, olisko vajjaa neljäsattaa korvaparija...

Oli ihan sopeva piristys keskiviikkoarkeen. Parasta antija olit muutamat akustiset laulut, mutta kaikkikin kipaleet sai kuulijoijen raikuvat aplootit. Suosittelen muillekki, jos tullee kotipaikkakunnale tai likelle.

Urputien tukikohasta leivinuunisa koivuklapija polttelemmissiin tähä.

Elommerkki. (2852)

Ei solekkuollu, vaikkei siitä kuulu. Sielä net Rovaniemelä assuuvat  ja nin sopevaa elämätä viettäät, ettei muka jouva mittään ittestään kertoon.

Välleen tullee vissiin huono omatunto, kunei ole jatkannu kirjottamista. Vajjaat kolomettuhatta juttuva kunon kirjottannu, nin joku voi aatela, ettäei ossaa lopettaa. Näyttää melekeen kuiten ossaavan...

Noh, ei onneks ole kyynelinkerrottavvaa, vaan ihan normaalija elämänmennoo eläkeläispariskuntana. Niija sama puolisko tieten. Elosa ainuva merkittävä muutos ontapahtunnu autojen kanssa. Olema siirtynneet yhenauton kantaan, mutta vasta kuukauvempäivät sitten.

Kävi näjemä nin, että autoasija muuttu luontojaan yhteempirssiin, kun Kasperila muuttu autokanta. Se halus Ukkamatimpoijjan Lexuksen pikkuhilijaa omaksesa, kun muuan tyvär osti heitin huushollista yhen varmarisuparun. Meiloli siinävaiheesa emännän kans kaks pirssijä, joista toinen oli semmonempikkusuparu, äxvee tyyppinen. No se äxvee osottautu liijankippieneks yhekspirssiks, jotenka Ukka hankkiutu tahallasa autokuumeeseen, joka ei vaikee tauti ollukkaan saaha...

Niimpä löyty suparuntilale Mitsubissin semmonen plukinnimallin varmaripirssi, Outlanteri son malliltasa. Sitä saattaap sähköllä lattailla kulukemmaan kaupunkiajosa kolokytäkilsaa ja rapijat yhelä lattauksela. Lattaus maksaa meitin nykyselä sähkösopparila eurojjaviiskytäsenttijä. Neliveto ja automaattivarmari, joten reissaamisijakivvarten on kahele tillaa. Ja vaikka lapsellapsile turvalliset paikat takapenkilä. Tyytyväisijä olema ollu, vaikka samala on selekiintynny, että ei tällä maalimaa pelasteta...

No, se tuli kerrottuva siinä. Kerrotaan samala Kallelammökistä. Sehän ei kuulunnu Naruskalta myytyyn talloon ja yritykseen. Mainostamispuoli sevähä, mitä sitä on Naruskalta lähöjjäläkiin ollu, tapahtu naruskallela sivustonkautti, joka varmaankaan ei liene kaikille yhtätuttu kuin Retkeilymajan sivusto naruska.com, joka nykyvään kuuluu Irinan ja Paavon virmale.

Laitoima Kallelan vuokrattavaks airbnbsysteemiin, mistä kautti sitä tietämyssaattaas lissääntyvä. Sieltä Kallelaa voi varata TÄSTÄ KLIKKASEMALLA.

Kaikki vanahat varraukset pyssyy emännän kalenterisa, mutta jos tästä uuvesta varraussysteemistä totta tullee ja se jää voimmaan, nin saattaa jäähä joskus ainuvakskin varrausmenetelmäks.

Methän asuma nyt Kallelasta rapijan kahensaankilometrimpääsä, jotenka huoltoreissut ompitkijä ja kalliitaki. Siksi ompitänny muutela hiukka vuokrausehtoja, joista issoin on se, että liinavaatteet ja pyhkeet ei ennää löyvy Kallelan vaatekaapista, vaan net pittää olla asukkaila ittelläsä. Net saa vuokrattuva sieltä Paavon ja Irinan virmasta heijän kansassopimala tai sitten ottamala kotuva omat liinarytkyt matkaan.

Nojoo, siinä tulit kerrottuva paritasijat. Muistisa on tältä viimeseltä kirjotustauvolta vaikka mitä asijoita. Pittää miettijä jatkova, josko jaksais ja viittis penkiva muistija ja kuvamaterijaalija kesärreisuista. Ovvietetty aikaa kalastelemasa ja muutamankikkerran ollaan oltu puusavotoisa nin Kasperila kuin Katilaki. Penskoila onneksi pyyhkii elämäsä tasasehhyvin. Ja meilläki terveenkirjoisa ainaki issoimmaks osaks. Oma huulisyöpäkään ei ole toistaseks missään uusinnu. Siton kontrolleerattu kolomenkuukauvvenvällein nyt kohta kaksvuotta, jonka jäläkiin taitaa kontrollit jäähä ittele.

Laitan kauniikslopuks Raisan ja Kasperin talon vuokrausilimotuksen linkin TUOHON. Het vuokraavat ison talosa yläkertaa Tapijonniemessä Ounasjokivarresa. Sielon rauhallinen ja laatumajapaikka rapijan parikytä kilomertrijä Kittiläntietä Rovaniemeltä. Siellei kaupunkimetelistä tiijä mittään, ja on paljua, laavua ja erilaista aktiviteettija pilivimpimmein.

Kiitokset, jos tauvojjäläkiin jaksoit tänneasti.

Urputien tukikohasta huomista Arpan konserttija Koruntisa oottelemissiin tähä.

Puoltoistakuukauspäiväkirja. (2851)

Eisolekkuollu, vaikkei kirjottanukkaan ole. Ovvaan ollu tapahtumapoikinneen nin tiuhaan, ettei olemmuka ehtinny ies elämästä kertova. Elämään on kyllä ehitty ihammonipuolisesti.

Häätyymennä tästä päivästä taakseppäin, nimpystyy kirjottammaan jothain varmemmin. Puolentoistakuukauvempäähän alakaa muistikuvat hataroitummaan. Onneks onnuita wotsappija ja muita vermeitä, nin saa sieltä valokuvija tapahtumista. Eikoletässä mittään kyynelinkerrottavvaa tapahtunnu, onneks. Paitti ilonkyyneleitä tieten on saattannuttirahtaa...

Viimoviikoloppuna olit se Ukan oma jokavuotinevviikolloppu Katunneitten muistopäivä, jonka järjestimä emännänkans tälläkertaa kotiympyröisä täälä Rovaniemelä. Meitoli sopeva porukka, kaikkijaan neljätoista. Neljäkytäyheksävvuotta alakaa olleen näitä armeijaporukan kokkoontumisija. Ensvuona on Mikkelisä viiskytävuotisjuhulat palavelukseenastumisesta 1975.

Alotima torstaiehtoola Urputien tukikohasa, kumporukat olit laskeutunneet Napapiirile kuka mitenki. Istuima ehtoota voileipäkaakkuja ja kahaveeta nauttijen. Olit kalapohojasta ja lihapohjasta vaihtoehtoo, jotka emännänkans valamistima päivääennen syöntijä.

Tulijaisiks tuli kuhankeittäjän kaveriksi Urputien tukikohtaan suokukko, nin eitule kuhankeittäjälä aikapitkäks.

Kävimä pikatutustumasa armeijaväärtijen kansa saksalaistehhautausmaahan Norvajärvelä samala reisulakun tutustuima pikasesti Lapillennoston toimintaan. Eipä olettullukkäytyvä aikasemmin hautausmaala, vaikkon siitä paljonkippuhuttavan kuullu. Oli vaikuttava paikka, eikole vaikee käyvä, kun parkkipaikalta ommatkaa puolisenkilometrijä mettäpolokuva pitkin.

Lauvantaipäivä olit pyhitetty Arktikumimuseoon tutustumisele ja iltapäiväks matkasima Kasperin ja Raisan kartanole Onnelaan. Sielä latasima pöytään isonkattilallisen puikulamuussija ja poronkäristystä. Olit kuulema maalimamparasta sitälaatuva kehhuit kaikki. Minoonkyllä sillämielin, että ainatullee samallaista, kun laittaa reippaasti suolaläskijä ruskistamisseen ja antaa hautuva uunisa rapijasa saassa asteesa muutamantunnin. Liha tieten olit parastamahollista Kaamasesta Inarijjärven kalareissulta...

Jäläkiruuaks paistelin muurimpohojalättyjä ja hillahillova kaveriks. Sekimmaistu kaikile. Sittempijimä vielä onkikilipailun. Saalis olit kaikilevvarma, kun kalat olit valamiina sumpusa. Kaikki vieraat sait saalista, jokoli emännänneulomat villasukat taattuva Käejjäläkilaatuva.

Sammaanaikaan kummet vietimä viikolloppuva Rovaniemelä, nin Vaalarrojektisa puuvvärinemmökki muuttu tasakertaasa asti värilliseks. Sielon rojekti hyvälämallila, lattijat valettuna ja vesitiivis kattovaiheppäälä.

Sinnemmennään varmaanki laatotusrojektiin josaivvälisä kesänkorvala.

Mennäämpä ejellisseen viikollopun yhteyvesä olleeseen helatorstaihin. Soli viimenen pilikkipäivä Rovaniemelä. Kontolammila olit ahavena sevverran syönnilläsä, että savustammaan pääs.

Kalareisula kauvempana pääsimä emännänkans käymmään huhtikuullopula Inarijjärvelä. Kasperi kaverisakanssa olit sielä viikompäivät ja met pääsimä kolomeksi yönseuvuks pilikkimmään. Meininki oli saahassaaliiks harrija, mutta sen syönti olit huonova. Onneks oli lähijärvijä majapaikavvierelä. Sielä oli ahvena syönnilläsä, jotenka saalista saatiin riittävästi eräsäkkiin. Kotona savustima ja hyvvää tulit!

Huhtitoukuuvvaihe olit kylymää jaksova vissiin koko Suomesa. Meilä jatkettiin lintujerruokintaa viikompäivät vielä toukokuunkippuolele. Siemenet ja pähkinät kelepas paitti talavilinnuile, niimmyös muuttolinnuista ainakijjärripeipoile ja peipoile. Ja tietenkimmyös jäniksile, joita pyörii pihapiirisä yötäpäivää.

Onnelasa tapahtuu kokoaijjan jottain. Met sielä tieten kuljema emännän kanssa millommistäkissyystä. Ja Onnelavväki Urputien tukikohasa. Lähiaikona muistan ainaki, että Pikku-Kerttu täytteli kuusvee puolenkuujjäläkiin kaheskymmenes huhtikuuta. Se tarkottaa, että syksylä alakaa eskari. Ei taas tiijä, mihinkä netkivvuojet ommenny, kunei ole pitkästi aikaa siitä, kun kävimä häntä ja äitijään Lapin keskussairaalalla kattomasa.

Minijällä on uus harrastus. Siellon innostuttu tekkeen tuommosija kukkaishiuspantoja. Niitä menneekuin kuumilekkiville. PantaByRaisa on kova sana, jos halvaa ittelleen uniikin juhlakruunumpäähäsä. Malleja ojjo montaa erilaista, mistä valita. Ja voi suunitella tieten mieleisesä vaikka itte. Pantatehtaallinkki tässä.

Kerttu Unna Orvokin synttärien kunniaks olit äiteesä tieten leiponnu maalimanparraan täytekaakun. Sieloli Onnelasa vipinää, kukkaikki kylällapset olit kututtu synttäreile...

Siinon pääkohat. Kessää ootama. Sitä olit lähimmävviikollopun yhteyvesä kolomeppäivää, muttakun armeijakaveripajatso eilissäpänä tyhyjeni, nin jopa olit viimoyönä pakkasta laajalti Lapimmaala. Ja taivaalta räimi Rovaniemelläkijjo räntää. Koivu on sevverran hiirenkorvala, että lasitpääsä sen huomaa. Saapnähhä, millon taas kesäks alakaa.

Urputien tukikohasta toistaseks tähä.

Kontijon kanssa värkkäämäsä. (2850)

Hirstaloja ontullu lyhven elämän aikana rakennettuva erilaisista tarveaineista. Matovaaraan Sallasa tehtiin aikannaan paritalo uretaanitäytteisestä hirrestä ja jokuvuos myöhemmin Kallelan hirsmökki. Kallelahhirret piti sen entusesa pystytyspaikasa Tenniöjokipirtin maisemasa purkaa ja numeroija, jonka jäläkiin se pystyteltiin sammaammuotoon Naruskajokivarteen.

Tämä kolomas hirsrakennus on alakuperältäsä Kontijotuotteen valamistama Pudasjärvelä. Sonnykyaikasta salavostekniikkaa ja liimaamala on hirsijä saatu tehtyvä nimpitkiks, ettei pisimmillekkään seinile tule jatkoja, vaan hirret ompitkijä kuinnäläkävuos.

Työmaa on sielä Oulujärverrannala Manamansalonsaaresa. Son tyvären ja hänemmiehensä Petrin rojekti, josa ontullu oltuva parinaviikkona tähämmennesä ja lissääki olluvasa, josvaan sinne joutaa.

Tosipuhheesa jos sielä ei olis hiijappinosturija, nin kolomemmiehen voimat tuskin olis riittänny painavimpijen hirsijen nostelluun korkeele. Konevoima on konevoimaa...ja hytrauliikka ihimeellistä.

Elämälluukuhhoitaja taiko työmiehile motivaatijota ruuvan ja jäläkiruokijen muovosa. Maistuis varmaan kellevvaan...

Sielon jo takstoolit menosa katole, jotenka toiveet saaha kehikko vesikaton allessuojaan ojjo pykälätä likempänä...

Ensviikoks on tarkootus mennä sinne emännyvenkans jatkammaan harjootuksija. Hyvälämallila rojekti alakaa kohta olleejja olluvannu vielä hiukka kesäsempijä kelijä kuin parit viimevviikot sielä, kun oli kovija yöpakkasija.

Urputien Tukikohasta tätäviikkoo kotosala viettelemissiin tähä.

Ahvenaretki pitkäperjantaina. (2849)

Onneks onnuot sääennusteet nykyvään sevverran tarkkoja, että pystyy valakkaamaan kolomen päivän sisälä, mikä olis paras pilikkikeli. Ei niinkääkkalansaaliin kannalta kuin onkijoijen mukavuus eellä.

No, soli sitten pitkäperjantai, kun suunnistimma emännän ja Hallahelinän kanssa Onnelan väjen kera Marraskosken suunnile pienele lammelle ahvenapilikile. Oli ja on alakuu ja tuuli itäkoillisesta. Siinon semmoset merkit, että kala on huonola syönnilä, eikä wanahankansan oppi nytkään ojjaan kaatannu. Huonola syönnilä olit, mutta munija ei kuiten pattaan heittäättarvinnu.

Aurinko paistelit, ensmääset jouttenet jo lentelit, palokärki huuteli morsijammenperrään ja korpit rannala raakkuit, että jääkhän heile yhtään pikukallaa juhulaevvääks.

Jokkaisele jotakin. Tusivavverran saima apporreja yhteensä. Hallahelinä veti jääle issoimman, melekeen puolkilosen kyrmyniskan. Siiten kakkosena, vaikkei kilipailtukaan, olit tieten Ukka Matimpoika kaheksala ahvenala yhestä avennosta. Kuus syötävätä ja parit korpeile. Yks pikkuahvena lähtee syväjääsä Ouluun tyvären opetustarkootuksiin.

Aurinko pilikisteli ja oli lepposahko keli. Kaikile riitti aijjankuluva Riskuvamyöten. Paistelima makkarata ja hörpimä kuksakahaveeta, joten pöllömminkivvois pitkääperjantaina ellää...

Urputielä ei reisujjäläkiin tarvinnummuuta kuin Ukan laittaa puukko heilummaan sevverran, että sisukset ja kituset ahvenoilta pois ja yöks merisuolaa sisuksiijja jääkaappiin. Latasin net tuone verannale savupönttöövvalamiiks iltapäivän ruokahetkeen syötäviks puikulamuussin kans. Maistuis varmaan kaikile...

Urputien Tukikohasta lumituiskuva pitelemissiin tähä.