Ensmääset matsutaket.

Eilisäehtoola huomasin muutaman paikallisen immeisen naamakirjajutusa kuvijen kanssa niitä samoja matsutakesienijä, joita ennätysvuonna 2016 täälä Naruskala keräsimma.

Piti lähtijä muutamaan harjuun kiipeilemmään, mutta eipä ole vielä niijen aika, kunei vajjaan kilometrimmatkalta löyvetty kuin kolome pientä. Hyvä sinäsä, kunei viimesyksynä löyvetty ensmäästäkään. Viisaammat on kirjottannu, että net onnistuu hyvällaisesti joka kahestoistavuos. Etellisestähän on vain kaksvuotta.

Täytynnee ootella viikkopari, nin sitten uuvelleen harjuile. Eisole niijen aika kalenterinkaammukkaan ihavvielä, kunnyt vasta on noussu ensmääset haperot ja rouskut.

Tukikohasta tarkkailemissiin tähä.

Tulikhan taas rikottuva lakija...

Kaitsitä aattelis nuin suoriltaa, että jos lepakko suikoilee eeskahtaalle Tukikohan isosa ruokasalisa, nimmikkään sääntö ei kieltäs sen poistamista. Kuiten alakaa internettijä selatesa tulleen tietova, että toukosyyskuuvvälisä lepakkova ei saa rakennuksesta pois hätistellä.

Aluvehallintovirasto on kuulema se viranommainen, jolle asija pittää ilimotela ja sieltä ohojeita ootela. Ihanko niillei muuta tekova ja tekemistä täsämaalimasa olis, ninko vaikka valavova kalankasvatusta, mikä niilekkuuluu kans.

Noh. Met päätimä kokheila lailliselta tuntuvvaa konstija. Kiipesin ninko ennen uutenaollesa ehtoola kattommaan, että sielä se lepakko veteli unta palloosa akkunaverhon kannakkeempäälä. Se tykkäs varmaanki helssinkillläisnuorison rokkilauluista ja passojytinästä.

Hilijasuuskomentojejjäläkiin jätimä yhen ison akkunan salista auki, valoppois ja ovet kiinne, ettei se pyrähtele kennenkään kaulavaltimoja purskelleen. Tai eikait se tuommonen pohojallepakkoko taija kellekkäävvaarallinen olla. Jottain tautija saattaa kuulema levittää, ninko raivosemmosta.

Aamusela sali oli nollakeliyön jäläkiin viilijänä ja raikkaana, eikä lepakkova pienelä ettimiselä mistäällöytyny, joten soli kait poistanu ite ittesä pihale. Jos meni sääntöjemmukkaan, kun itte lensi pois, nivvallassaan. Ja jos tällä poistola linnaampääsee, nijjouvan talaveks pahnoile ihahhyvin. Mutten viiteevviikkoon vappaaehtosesti.

Tukikohasta seuraavija seikkailuja oottelemissiin tähä.

Tulikivviisasteltuva Pätmänistä.

Ostahutin tuolta Tornijosta tyvärelluona käyvesä mustan työhaalarin. Soli tämmösen työryyttärimpäällä ihan sennäkönen, ninko oli se Pätmännisarja aikannaan sillon, kuttelevisijosarjatki oli jottaimmuuta kuppelekkää tappamista.

Kuiten eiku paripäivää myöhemmin, nin tullee muuvan ruottalaisryhymän tyvär ja sannoo, että tuola salisa lentää joku lintu. Kyssyin tieten, että mikä tipitii, kuvviimeks sisälä näky pääskyne. Ei tienny tyvär, jotemmentiin porukalla tunnistaan.

Seko laskeutu verhonkannakkeele, nin eihänse mikhän lintu ollu. Soli lepakko. Rauhotettu elläin, jokon kuulema harvinaine sisätiloisa. Josain nettisivula kehoteltiin kovinki nauttimmaan, jossattuu lepakon sisälä huushollissa näkkeen.

No, methän tieten näimmä ja silimijä pittää uskova. Ja Mummelin kameraakivvoi uskova...se piirtää sitä mitä pelataan.

Täytyy kuulema avvailla akkunoita ja ovija, nin tämämpitäs ittelä löytää ulos. Ja se voi kuulema jäähä sisällekki ja pimijäsä pyyvelä hyönteisijä. Eimaha kuiten sen tarttemmaa parijatuhatta ötökkää vuorokauvesa löytyvä sisältä, kunei niitä löyvy ulukookaan tipitiille. Söiskhän tuo lasanjeeta...sitävarmana jää koulukkailta.

Tukikohasta kohta kaikennähäneenä töllistelemissiin tähä.

Kaksviikkoo Kallelaa vappautu peruuttuksesa.

Syyskuun kakskytäyheksännestä lokakuun nelejänteentoista ollu varraus Kallelan mökilä pääty perruutukseen. Siinolis nyjjollekki mökkijä parraaseen mettästysaikaan.

Tukikohasta lyhvestä virskaunis tähä.

Tätä ihimettä onkijjo ootettu.

Sähkön siirtohinta on yks semmonemperkele, että semperässä ei huono keritämmeinaa. Ohantuota monta kertaa tullu vilikuiltuva talosa ympärilä olevija sähkölinjen ilimajohtoja. Net on puijen vallasa ollujjo vuosija. Nyt tuli maksuile vastinetta sähkövirman suunnasta!

No elähämmitä. Tännään aamupäivästä alako takapihala parkummaan motorisaha. Eihän tuota ihahheti tule rynnättyvä kattoon, että kaataakhan joku puuta sun tontiltas, mutta nythän nuita näytti ukkoja oleva oranssiloissaan. Huskut huusiko viimestäpäivää ja puuta meni nuritte sumeilemati.

Tulihan tuota nuormies sitten takapihan akkunanalle päivää sannoon ja totteemaan, että hyö on vähän semmosija sotkijoita. Hyö vaan pistää puuta nuritte ja loppujää sitten maittenomistajahhuoleks.

Sannoin sille akkunasta, että kaatakaa se iso laho koivukivvaan rohkeesti siittä nuritte, ettei sitä tuuli kaaja joko talompääle tai sähköjohole. Ja niihähhyö kaato, ammattimiehijä näjemä.

Nyt tullee sähköjohto Tukikohan seinäle vappaana kuin taivaallintu. Tars jostakin saaha metsurihommile joku vielä sevverran, että laittas nuot kaajetut puut hiukka lyhyvemmäks, että sais net lähettää hiukkasina taivaale...

Mummeli tarjos kiitokseks metsureile uunikuumasämpyläkahaveet. Hyvin olit kelevannu.

Tukikohasta Kemimmaale viikonllopuks aikomissiin tähä.

Ensmääsijä kunohhallaöitä.

Alakaa hallat hipomaan kahta astetta kahesametrisä. Se maarajasa tarkottaa asteevverran ainaki vielä enempätä. Ilimatieteellaitoksen Naruskan asemala -1,7 selssiusta. Kylymempätä kahela asteela näyttäs olleen Pyssykylän Vuotsosa. Ukammittarisa miinusta kerkis nollapilikkuneljä astetta.

Siitä se lähtee ruska pikkuhilijaa kehittymmään, kunnessitte valamistuu siihen kuuluisaaan ruska-aikaasa, eli kymmenesyheksättä ja kello neljätoista. Son heleppo muistaa.

Aamusela oli Ukan sääkamerakuvasa jo pakkasemmakuva ja kevyttä aamusta usvaa. Son syksymmerkki se.

Nyppittää ulukomaalaistejja kotimaistenki mustikampoimijoijen ymmärrelä kiivetä alavilta mailta hiukka korkijammale tunturiin. Sielei tuommonempariastetta ole vielämittään.

Tukikohasta syssyllekääntelemissiin tähä.

Mustikat eikun paranee.

Sitäpä on Naruskankylän seutuvila nyt mustikkaa. Net sai kuivuuvesta kärsinneet mustikat sen kuuskytämillijä ensivvettä, ja sitten tuli parisa eräsä vielä jokumilli lissää. Son teheny marjoista entistä pulleempija ja samala makijampia.

Tukikohan pölyimuriputsari huutaa pitkijä vuoroja, kuppittää päivän saalissaaha yöks siivottuva ja kylymään. Kotiperile siirtymätä oottammaan.

Vielä tullee tulevaksviikoks muutama marjastaja, mutta sitten vallottaa Tukikohan net kuulusat kulkijat kuustoistavuotijjaat, ensmäänerryhymä sekstonåårika...

Tukikohasta välleevvielä omijaki imuroimissiin tähä.

Kanalintutietoutta.

Siitäpä asijasta kiinnostunneet pikku sormenliike TUOHONNOIN...

Tukikohasta tähän.

Vielä näkkee ukkometon.

Olipa komija mustametto eilen Kuukkumasa tiellaijasa arvokkaasti astelemasa, kummenin tankkausreisule ja kirkonkyläle asijoile. Net kirkonkyläasijat liittyy kirjolohenkasvatushankkeeseen, josta kerron tuonnempana lissää.

Tuosson kuva kännykkäkamerala otettuna. Emmeinannu kameraa saaha takin taskusta irtoomaan ajjaisa, niin metto kerkes lähikuvaettäisyyveltä hiukka kauvemmaks, muttei asseettoman autolijan läsnäolosta siivilleen noussu, vaan jatko arvokkaahhittaaasti kävellen mettänsiimekseen.

Tukikohasta leirikoulusänkyjä pikkuhilijaa kassaamissiin tähä.

Tukikohtaan täsmänä seittemättäkymmenettä millijä vesee.

Taitaa olla Tukikohan ennätyssajemmäärä kahenkymmenenneljän tunnin aikana. Eikäpä tuo näytä vieläkkään olevan hellittämäsä. Tullee, ninko sanassa sanothan, Esterin persiistä. Alakaa tosin näyttään hiukka siltä, että tullee sekä persettimen että kusettimen puolelta...Tuli tuommonen roisi ilimasu täsä mielempääle ulukona käyvesä. Piti käyvä pukkaamasa makkuuhuoneen akkunata hiukka pienemmäle, kunei lämpötillaa ulukona ole kuutta astetta enempätä ja son ei kosteeta semmosta, vaammärkää.

Ehtoola jo kattelimma Mummelinkans sajetutkaa, että saattaa pyörijä tuo muutamansaan nelijökilometrin sajealuve täsä itäsenlapin päälä yön yli. Ja niimpä tuo näyttää tapahtunneen.

Kait se siittä joskus puuttinimmaan iloks siirtyy, josei saja itteesä tähän kuivaks. Sinne se kuiten hilijaa näyttäs olevan pakenemasa.

Nyssaattaa sajettajos piisaa, nin olla oikeesti pirttipäivä. Ei pääse Mummelikkaan takapihale mustikkaa kerräämään, kunei niitä märkänä kerrää pirukaan, eikä varssinkaan siivove. Saattaa itämaankulukijoillekki tulla välipäivä, vai levännevätkö ikinä. Ainakippitkää päivää painavat...

Tukikohasta sisähommija suunittelemissiin tähä.

Ensteksparasta hommaa housut jalasa.

Eise pikkuihimisen mieli nin kovin ihimeellistä asijaa tartte, ninse tullee tyytyväiseks. Alapomatijas nimittäin toi kesän ensmääset puikulat omaltamaaltaan Sallan kirkolta, kummet eilen kävimä sen marjareisun.

Niistä laiton tänhän puolevverran kiehuun Mummelile ja ittelle. Ja purkki Vestasillijä keskele pöytää kattilavviereen ja voipaketti. Ja sonsiinä.

Jokei uso, että tuon on hyvvää, nin ei ole häävisti hyväle oppinnu. Nytei ennää ruotsalaiset lutkut tule kysseeseen, eikä näileppärjää siiklitkää, jokka vielä mennee paremmanpuutteesa. Puikuloijen.

Tukikohasta kieletpitkällään lissää puikulaa oottelemissiin tähä.

Peuratunturin takamaila.

Pithän se perinteine Tuntsaretki Alapomatijaksen kanssa tehhä. Sitäpä voi kaverijen kesken iliman paineita kuleskela korpijänkijä ja nokipannukahveet makkaroineejja hirvellihapihiveineen nauttija tuulenkaavon päälä istuskellen.

Jos siinä sivusa ruotasee jonkunkilon korpihillaa, nin kaikki käyp. Aamusela näytti, että saamma sajepäivän kaupantekijäisiks, mutta mitäpävielä: iltapäivästä alako paistaan ja tuuli kuivatteli sajekamppeijen alta kostunneet tekstiilit.

Palluumatkala piti sevverran pysähtyvä Peurantakatielä, että Mummeli näpsi panoraamakuvan Tuntsammaisemasta. Vasemmala tuosa kuvasa on Peuratunturi, suoraan keskelä pitkä tasanen on Värrijötunturi ja oikijalla oleva möykky on Värrijön luonnompuistonsisälä tiukasti istuva Sauoiva.

Tuntsammustikka ei avotunturisa kaksiselta vaikuttannu. Kuivuus on vaivannu marjaa selekeesti. Hiukka kosteemmasa mettänsiimeksesä mustikka on paremmala mallila, mutta sieleivielä kaikki mustikat ole kerinny kypsiks. Meniskhän viikompäivät tai kaks, nin kaikki netkin olis kosteikoilta poimittavisa.

Tuntsallakäyntijä muillekkissuosittelemissiin tähä...

Tänperän mustikka riimaa...

Joson jossakimpäin Suomemmaata mustikka pillaunu, nin Naruskan suunta saattas pelastaa tilanteen. Nyton alakannu löytyyn mustikkamestoja sieltä ja täältä täsä lähiympäristösä. Ihan tasasesti jokapaikasa niitei ole, mutta sielä missä on, on sitten hyvvää laatuva ja poimurija kannattee kuulema heiluttaa.

Täälon semmosija hymmyilevijä ulukomaalaisijakin paljollaisesti ainakipper auto, mutta ei niitä riitä jokatoisellekkaan nelijökilometrile. Het päivvaston poimii roskaset marjasa semmosila paikoila, mihin meitin marjastusautot ei ruukaa pysähellä.

Korpihillat olis nyllöysäsä ja samoten mustikkaa. Ketä kiinnostaa.

Tukikohasta huomissapänä lauvantairetkele Tuntsale suunnistamissiin tähä.

Isännämpaikallekko tunkuva.

Ei sitä näimmä tartte montaa tuntija kartanolta pois olla, kujjo alakaa kotijo tullesa pyyhkiin äijää kotiportila vastaan. Ventovierasta. Ja karvanenku mikä. Ja komija, Ukka jää varmana hopijale, jos kisa pystööllyyvään.

Hyvä ettei autova kolohinnu, kullähti ruohoo leikkaamaan postilaatikolluota. Tuommonenku rupijaa ottelemmaan jonkukkans, nin pittää vastapuolenki olla kunnosa.

Kyllä näkkee, etton äijä ollu kesän hyvilä evväilä. Eikole tarvinnu ohvija pintaavvejelä, kunei täälole räkkä vaivannu.

Tukikohasta pitkästäaikaa poronkäristyksestä haaveilemissiin tähä.

Rivo raivaus.

Mettähallin tiehoito on teheny ouvompaa jäläkee Tuntsale johtavan mettäautotien laitamile. Koko matkan muutaman kymmenenkilsaa on rouvilla konheela yritetty siivota tievvars koivuista vappaaks. Helevetimmonesa paikasa jäläki on kuvijenmukasta.

Jos isompija väylijä täsämaassa vejeltäs sammaan tyyliin, nivvarmasti joku nostelis maitojaan asijasta. Tällei muutavoija, kun kattova ja ihimetellä, mitemmaailmasa monta on ihimeellistä asijaa...

Tuommonen konejäläki eipitäs tänäpänä olla mahollista, aattelimma met nelejä aikasta tännään, kun Tuntsalta Peuratunturin takkaa kävimä hilloja korvelta muutamankilon pyörähtämäsä.

Tukikohasta ihimettelemissiin tähä.

Mustikat poimittavisa.

Johanse kumma oliski, josei tämmösenä suvena marjat alakais kypsyyn, vaikkei net liikaa vettä olekkaan tarpeisiisassaanu. Mummeli läks ehtoolenkile tuone Sallan yhteismettän hakkuualuveelle. Tunti sielä marjakonheen kanssa mättähältä mättähälle, nin jovain viitisen litraa marjaa tuli Tukikohtaan.

Sieloli ollu Thaimaankin ystävällistä poimijaporukkaa, jolla nyt riittää poimittavvaa täälä tarpeeks. Ja niitä muuterriittää näisäkairoisa niilekkissuomalaisile, joillei kotiperilä mustikkata tänä kummallisena kesänä ole. Meillon, eikä juuri muutavikkaa ole kelilöissäkhän kuin se, että Mummeli meinas kymmenen asteen pohojatuulesa palelluttaa näppisä marjamettäsä. Ei uskois, kummiettii aikaa jokupäivä taakseppäin.

Suunitteila on huomisapänä hillaretki Tuntsale. Joson pouta, nin lähemmä mikkeliläisempariskunnan kanssa tutkimmaan Peuratunturin takakorpiojija, joisa hilla hakijaasa oottaa. Tuosson maistijaisiks kuvija tämpäivän mustikoista. Net on laatutavaraa, eimittään savipuolija tai kuivuuttäkärsinneitä...

Tukikohasta vaihteeks hiukkasellämpösempää kelijä toivomissiin tähä.

Tukikohta pystysä.

Vajava viikko näyttäs olevan sopeva aika olla isäntäväjen vaikka reisumpäälä. Retkeilymajan pyörii täälä ihan omineen. Tieten se enempi johtuu siitä, että nykkin paikala sattu olleen semmoset hillastajat, jokkon täälä visiteerannu meitä ainakikkakskytävuotta. Net jo tietää talon tavat.

Ventovieraitaki majottujia net ossaa vanahat tutut tänne majottaa, eli kaikki halukkaat on saannu paikan peltikatonalta.

Talo on komijasti pystösä ja kaikki näyttäs olevarreilasa. Talommiesopitki näytti menneemperile kertalaakista, eli pannuhuone on pyörinny ja veet on ollu saunalämpöset ja tiskille sopevat.

Onneks mökkiläiset ilimotti maalimale, että Kallelan moteemi on saanu semmosen salamaniskun, että ainakimmuuntaja on sökösöö. Sattu meijän reitille verkkokauppa Oulusa, nin ostin semmosen moniliittimise laturin. Lussat ja miinukset lipsu liittimisä ensivväärin, mutta savuhhälävettyvä kytkimä uuvelleen. Ja jovain heräs moteemi elloon. Ihimejjuttu.

Täälon hillakki kuulema kysynny viimoviikon aikana sillemmallile, että Tuntsakin alakaa olleen poimintakunnosa. Taivassalolaiset poistu täältä viikojjäläkiin korpihillaa seittemisenkytäkilloo peräkärrysä. Hyvä saalis heijämmielestä tämmösenä keskivertova huonompana hillavuonna.

Ainin, pittää raportoija hiukka meijän reisusta. Pääaihe oli anopin yhen siskon kaheksankytävuotisjuhulat tekopitäjän Petäjäveen Taipaleen kartanosa. Olit hyvät sapuskat ja lämminhenkine sukujuhula. Ja soittolauluestitys veti kaikile melekeen tippaa linssiin, kun Korisevan Arja laulo livenä pitkän setin, jota avusteli toinen ammattilaine, eli neljäsosa Halloohelsingistä, Leo Hakane, jokon synttärisankarin poijjanpoika. Kommeeta soitantaa ja laulantaa! Vanahaa ja uutta piisijä sielä vetivätten...

Tukikohasta viileestä ilimasta nauttimissiin tähä.