Sivutuotteena hiilimuikkuva. (2835)

Suomemmaa on taantumasa, kertoovat. Ei ole ihime, kuhhintalappuja yhtään seuraa. Samasa taantumasa on nämä lokikirjootuksetki, vaikka täälä kyllä jokapäivä jottain tapahtuu.

Son kääntymäsä kylymemmäleppuolele tää syksy. Pikkupakkasija on jo pijelly, mutta Rovaniementasala ei vielä olla lunta nähty.

Onsaattanu ollappuhetta jo aikasemmin, että täsä Urputien tukikohasa kunnyt asutaan, nin ommahollista lämmitelä kaukolämmöllisäks köökin leivinuunillisela hellala. Son korvannnu talommiehele Naruskan tukikohan puulämmitystä. Sielä tosin ei tunnettu allemmetrin poltettavvaa puuta, kun tänne uuniloihinmmmahtuu enintään alleppuolmetriset.

Puuhella toimii nyt erinomaasesti, kun siton päästy käyttään päivittäin. Ja jokapäivä syntyy kommeita hiilloksija varsinkilleivinuunipuolele. Päättelin emännän kuolavvalumisesta, että se himmoittee hiililä jotakin, mitä ainakillapsena on kotonasa saanu kertaviikkoon. Hiilikallaa.

Nimpä minä yhtenä päivänä käväsin sallaa prismammatalikola kalastamasa. Ostin puolisenkilloo valamiiks perattuja muikkuja. Ja eikunnet halstariin ja hiilile...Son semmonen viijemminnuutin evväällaitto kellostakattomatta. Kevyvesti hienolla merisuolala suolaus, halstarointi, ja kolomantena vaiheena kylymän juoksevavveen alla käyttämine. Ja aterija ovvalamis.

 

Sattu Aarni olleemmeilä kans. Son semmonempoika, että kala kelepaa. Ja emännälekkelepaa kans. Nimpä net kahelleen pistelit poskeesa halstarillisen, eikä sollukkummaistijainen.

Iteläpittää malttaa tuommoset evväät. Ei vihti kihtijä härnätä.

Ainiin, ommeilä ollu syyskuullopula evväisä jottain semmostaki, jotei ennen ole ollu. Käväsimä sielä Puuumalasa uusimasa ruisleipäkurssin Räsäukon leipätehtaala. Siinäsivusa Räsäukko vejätytti emännämpääle hirvikärpäsvermeet. Het kävit lähimettäsä tunteroisen sieniretken. Ja oli ollummitä poimija. Kanttarellija, mustijatorvisienijä ja suppilovahveroita oli kopattäynä kummallaki. Emäntä oli ja ovvieläki silimätsuurellaan, kumpääs uuvellaiseen sienimettään...

Voitta uskoo, että sienisoossista ei täsä huushollisa ole muutammaampäivään puutetta ollu.

Niija ovvielä kolomas kerrottava asija tapahtunnu kirjotustauvolla. Peltikattomies Kauttio otti kesälä urkon Kallelan peltikaton uusimisesta. Paripäivää sittettuli valokuva, joka osottaa tillaajillekki, että musta komija peltikatto ovvalamis. Ennää puuttuu piipumpellit, jotka netkippitäs ollappaikallaan viikolloppuummennesä.

Tuosa kuva jokisuunnasta. Sielonnyt asijallinen aluskate ja uus ruovelauvotus. Eikä tartte ittelä ollakkuin maksajampaikala. Johan tuo entunen kerkis olleempaikallaan kolokytäviisvuotta, jotejjouti vaihtaa.

Urputien Tukikohasta päiväseltään Naruskallakäyntijä valamistelemissiin tähä.

Huoltoreisumatsuja. (2831)

Emännyys pyörähti Kallelasa pienen huoltolenkin. Ei malttannu tietenkää olla menemättä mustikkajamatsutakemettään, kunniijen aika onnyt.

Merkki oli matsuista, kilovverran tuli Urputiele asti. Mustikkaa ämpärillisevverrammyös.

Nykyseltä asentopaikalta vielä ei osata lähtee matsuja ettimmään, vaikka varmasti Rovaniemeläkimpiisaa jyrkkijä rintauksia, joisa vanhoja petäjijä kasvaa. Sielä se matsu poimijaasa oottaa, kunniitten aika näyttäs olevannyt. Hyvijävuosijahan on tilastoitu vain joka kahestoista vuos...

Tukikohasta tänhään matsusoossija maistelemissiin Urputien Tukikohasta tähä.

Kaupungin korvismaat etinnäsä. (2816)

Son korvasienten aika täälä Naruskaa etelämmäsä. Emäntä hurautti Tapijonkyllään Kasperin pesuveen luokse ja sieltä lähialuveelle sienestämmään. Aarni ja Kerttu on jo kovasti sienestyksestä ja marjastuksesta innostunneet, jotenka niitä asijoita kannattee pittää yllä.

Korviksia löyty malliks, vaikkon ollu hiukka kylymä jakso viimepäivät. 

Ei niitä korviksia sentäs puussa kasva, mutta maasa ninki. Ja lapset on hyvät niitä löytämmään ja omila sieniveittillään myös tarvittavan mettäkäsittelyn sienile antammaan.

Seuraavilla lämpösemmilä niitä poksahtellee lissää, kuhan halla ei veis. Rajoila keikkuu...

Rovaniemen Tukikohasta tähä.

Uusija tuttavuuksija (2763)

Mettämiehet ei toljottele pelekästään lintujemperrään reissuillasa, vaan heillon aikaa tutkija, mitä jalakojen suunnalta saattaa löytyvä. Jo viimesyksynä poijjaat toi mettästä kanttarellija, joka oli sillon ensmäänen kerta tähähhuusholliin.

Tänävuonna Vuotoskairasta löyty herkkua kans, jopa ihanuusija tuttavuuksija vanahojellisäks. Kanttarellit sai kaveriksesa suppilovahveroita, joita poijjaat oli keränny muovipusseihisa ihan siivota asti. Soosit on uutukaisista testattu ja hyväks havvaittu.

Tukikohasta ilimastollämpenemisseen uskomissiin tähä.

Matsuvuosko tulloillaan... (2738)

Sonse jokakahestoistavuos kasvioppikirjammukkaan, mutta luonto järjestää poikkeusvuoasijakin. Matsuja näyttäis olevannousemasa ihan kohtalaisesti. Kasvupaikoista ontullu kerrottuvakin takavuosina, mutta eipätuo mithän maksa, vaikka kerrataavvähäsen.

Menkää harjuun, hiekkasemmoseen. Mäntyvaltanen ja net petäjät pittää olla ikäpuita. Ja enempi ainakinnyt tällevvuojele niitä löytyy etelämpuolen ja lännempuolerrinteitä, joten se tykkää auringosta.

Jaappanisa niistä maksettais kuulema tonninkilo oikijankokosista, mutta milläpä net sinne markkinoit...Kuitenkinniitä kannattaa omikstarpeiks poimija ja syyvä, kuneiniitä jokavuosi löyvy. Kuvat kertoo maisemasta, josta niitä löytyy. Muualtakivvarmasti kuin Naruskalta.

Ekakuvasa on Jaappaninkeisarin suosikkikoko. Son kallis. Se saattaa löytyvä pannulta likelä Jyväskyllää huomena...

Tukikohasta kalhiit ja halavat omaleppannule nakkelemissiin tähä.

Son sitäaikaa. (2735)

Jokaseittemäs vuosi net onnistuu parraiten, sannoovat. Jaappanilaiset maksais kuvisa olevista kuulema muutamansatasen kipale, jos saisvat vaan ostaa.

Tuolta net löytyy jyrkiltä harjurrinteiltä vanahojempetäjien kansa sympioosisa. Ensmääset tältäelokuulta tännään ja lissää nousemasa.

 Tukikohasta matsutakepaikoille haluamissiin tähä.

Se on se aika. (2709)

Son puolenkoivullehen ajat, kunnet normisti alakaa olleen parraillaan. Nyton ollu kaks kesäsempä päivää ja loppuaika enempi ja vähempi viileetä ja epävakasta. Hallakin heilunu jossaimpäin Naruskallaki.

Niijen tulemisesta ei tiijä, josei mene aurausaukeille kattomaan. Son korvasieni. Joillekkin herkku ja joillekkin joutava sieni.

Emännyys käväisi pikkumutkan tutustumasa tilanteeseen. Havvainto on selevä, niitä on jo, ja lissää nousee ensviikola, kunon luvannu hiukka lämpöösempää. Pojjampoika Aarni pittää kuulema opettaa näitä löytämmään, joten suunitelmija ovvireilä, että Aarni tulis tänne peukalokyyvilä...

Mullon vielä klapintekova tievosa, mutta korvasienimettään menkööt muut. Aarni oppii nuita löytämmään ja on jalakavasa iäsä. Mielenkiintosta nähhä, miten kohta kuusvee näihin oppii...

Tukikohasta halakomakonheen vappautumista oottelemissiin tähä.

Sienipartion koereissu. (2589)

Emännyysmummuhan sen kekkasi, että Aarnilla on viimenen syksy vapaana ninko taivaallintu vielä elosyyskuusa. Tulevana vuona 2022 alakaa eskarit, jotenka viikollomat Ukan ja Mummun kansa harvenee...

Aarnia ei kahta kertaa tarvinnu mukhan houkutela. Sinne jäi äite ja pikkusisko Rovaniemele, kummet matkasima Naruskale. Mukavata on tievosa jokapäiväle. Tännään ja eilisäehtoola keskityimä muutammaan viisvuotijjaan Leekopirssiin, pyörilä oleva poliisivankila tarttu Tokmannihhyllystä Rovaniemeltä...

Ensmäänen luontoretkikähhäys suuntaantu tuohon Kuutsikönkään rantapoluile. Sieltä sankkoihin tarttu muutama herkkutatti ja jokunen hapero. Sevverran, että saima kevyvet maistijaiset alapopuikuloijen ja uunilenkimparina. Nam.

Aarni jo piuvaa seuraavale retkele, kumpitäs päästä Mummun kangashaperomestoile tuone muutammaan hiekkaharjuun. Ja matsutkin kiinnostellee...

Tukikohasta satteentaukoomista oottelemissiin tähä.

Lissää syksymmerkkejä. (2588)

Haarapääskypesuve kasvo lentokuntoon silimisä. Toisapäivänä sattu silimiin, kun ensmäänen hyppäs siivilleen ja pääs siipiesä kantoon. Eilejjo käväs pesälauta poijjista tyhyjänä päivälä, mutta ehtooks net palasivat kotijo. Tälleaamuva net häippäs koko tokka johonki lentoharjootuksile. Ei varmaan kauvaa kestä, kunnet asettuu johonki sähkölangale rivviin ja kohta niitei taas ole. Varma kesälloppumisemmerkki.

Roskiskeikala tälleaamuva tohon kolomensaammetrimpäähän kiinnitti huomijo tieten verskiin karvarouskuun, ensmäänen havvainto tällealakusyksyle. Tarttee varmaan suunnitella vanhojemmäntyjen harjuilakäyntijä, kun monesta karvarouskut ja matsutaket löytyy samala kalenterila. Täälon sevverran sajelu ja lämmintäki, jotenka sienilä saattas olla hyvät olosuhteet onnistuva.

Täson semmosija kevyvempijä majootuspäivijä välisä, kunnet keskisuomalaiset eilen nostit kytkintä Luostole. Tulihantuota suursiivottuva saunapesuhuonepukuhuonetilat. Höyrypesurila ja kloritebängilä lattijat ja lauteet tuli hoijettuva. Sitävaile, ettei kloritekännijä siinä saanu itekki, muttei tälleaamuva ainakaan kankkusta tullu. Kuuvelta ylös tavammukkaan ja aamupallaa kolomele keuruulaisele neitosele, jokkajo aamusta hyppäs pirssiisä Tuntsarreisule päiväseltää.

Motoripyöräporukkata tullee puolevviikommaisa ja rinkkaihmisijäkin tars hoijela Kotalankylämpysäkiltä Tukikohtaan ekayömajotukseen. Kulukijjaa riittää, ninko on ennätysmäärät riittänny koko kesänä. Liekkö koronan syytä eelleen, että kairat kiinnostaa.

Tukikohasta kummisaappaita huoltelemissiin tähä.

Palokärkikämppä valamistumasa. (2549)

Jos Tukikohasa ei kukhammuu liijon mittään tämmösenä rospuuttoaikana isommin touhuva, nin lintumaalimasa on ahkeruus päälä. Sielä net palokärjet jystää kämppäsä sisäseinijä sopevan mallisiks, että pääsisvät sinne pesuveesakkans asumaan.

Postilaatikola käyvesä sen aina kuulee sen sisustusnokkimise. Ja maahan kattomala se näkkyyki. Pisimmät nokitut seinäkappaleet huoneesta on toistakytäsenttijä pitkijä haapalastuja.

Viimoyönä vielä halla kuritti tätä kairaa kolomatta asteela miinusta. Lähipäivät kuiten ja varsinki yöt olluvattu kaikila ennustekartoila lussakelijä, jotenka korkijammat päivälämmöt sais pikkuhilijaa alotella marjakukintojevvalamistumista. Hilla tarttee sen sata tehosaa lämpösummaa, jota alakaa puolestaviikosta kertymmään ennusteemmukkaan ihan kesäsesti.

Tuosson alla EWN ennuste. Ylimmät sääasemat on Tukikohta ja sen vieresä Kallelan Netatmoasema. Alapuolela on Ilimatieteenlaitoksen Naruska ja sen vieresä Kotalankylän tiesääasema. Miinuksella käyny kaikilla asemila viimoyönä.

Korvasienet on aikaasesa, ninko tuli kirjotettuva jokupäivä sitte. Aurinko saattaa niitäki ejistää kasomaan. Koivullehti etenee hithaallaisesti, sille saattas lämpönen kesäsaje tekastappoikaa.

Jokiveet tullee kesävettä kohen kovala vauhila, jotenka kohta jojela alakaa tapahtuun vesijen lämmetesä ja hyönteisten ilimaantuvesa liikenteesseen.

Tukikohasta kesäkskääntymistä rauhasa oottelemissiin tähä.

Varhaiskorvikset. (2547)

Täälon ollu toukokuun aikana yks sevverran lämmin päivä, että mittari käväs kahesakymmenesä asteesa. Muuton on ollu millommitäkivviileetä ja yöt miinuksillaki. Eli normitoukokuu, josta toistaseks on puuttunnu kesäntuntu, jota ei osata täälä kaivatakkaan.

Normikevväänä ja kevätkesänä korvasienimettään on kannattannu lähtee siinävaiheesa, kun koivullehti alakaa olleen jo neljäsosasakkokosena. Nin ei vielä täälä ole, vaan koivut pitelee vielä lehtijarruva päälä.

Kävimä eilen testaamasa Kuutsijängän mettätien kantavuutta. Tien kunto on hyvälä mallila ja paritviikot sulettuna ollu puomi on nyt nosteltu pystyyn.

Mummeli kävi tutkimasa yhen mikkeliläisemmökin tienkuntova. Jalakapelisä kun hilijolleen liikku, nin muutamasa parinkesäntakasesa hakkuumettäsä oli konheenjälesä pilikistänny usijampiki korvasieni. Net on tosiaikasesa viimessiin lummiinnähen. Ilimeisesti kuiten kosteusolosuhe ja lämpöki orriittänneet, eihän net muuton olis vielä näkyvile ponnistannu.

Toivottavasti yökylymät alakas olleen ohi tältäkevväältä, nin saattas tulla runsas korviskevät. Kasvualustasta ei puutetta ole, kunhammuistais ajankohan, milommikäkin mettäänkaato ja muokkaukset on tehty. Se ratkasee.

Tukikohasta korvismaastoja tarkkailemissiin tähä.

Harvinaista herkkuva. (2428)

Mummeli pääs tänhään köökimpuolela siivoilemmaan muovipussillista semmosta hyvvää, mitä ei Naruskan mettistä aikaasemmin ole tänne Tukikohtaan asti kulukeentunnu. On kyllä kuulunnu, että harvoista harvoimmissa paikoissa täälä aari siellä ja toinen täällä olis, mutta kohalle ei ole sattunnu.

Kasperi oli eilen mettästysreissula Siriortsalla. Pyyntiretken lomasa oli aikaa poimasta keltasta kultaa kolomattakilloo. Ja net oli samalla aarilla, misä niitoli nähty jo aijempinakissyksyinä. Eli paikallista kammaa.

Nuista saattaa soossi syntyvä puolevviikon tai lopummavviikon lintupaan kaveriks...

Tukikohasta lämmintä lokakuuta viettelemissiin tähä.

Löysinkhävviissatasen? (2407)

Tarttee pelastaa, mitä pelastettavisa on. Luppaili yöhallaa ylleisesti Lappiin, eikäpä se kylymästä vinkasta päättelemälä kaukana olekhan. Olihan tuo toissayönä maarajasa Ilimatieteellaitoksen Naruskan sääasema asteevverran pakkasempuolella.

Teimä tunnin ulukoilukeikan tuohon Majavaharjun seutuun. Son justiin semmosta oikeeta matsutakealuvetta. Jyrkkää harjurrinnettä ja siinä vanahat petäjät. Ohut kunttakerros ja hiekkapohoja.

Löysimä tunnisa nelisenkilloo ihallaavukasta matsuva. Yks vaan olisitä kallimpaa laatuva, millänet nipponimpoijjaat siirtää housusaetumkset puolmetrijä etteempäin...ei vainkaan, son varmaan historijallista lekentaa...

Enkait minä tiijä, vaikka joku viissatasen tuommosesta maksaski, mutta eipä sole ennää myytävänä. Emäntä siivos net kaikki ja net mennee veethaihutettuina pakasteeseen oottelemmaan soosiksmuuttumista.

Tukikohasta vieläki hallampoispysyttelyvä toivomissiin tähä.

Matsutaken aika. (2405)

Son taas net aijjat, kun matsutaket pullahtellee näkösile. Senhämpiti onnistuva kohtuullisesti nuin joka kahestoistavuos, mutta ainakinnyt näyttäs, että ei montaavuotta eellisestä hyvästä vuojesta olekkulunnu.

Kävimä emännänkans pikasen reisun tuonne Sallan Yhteismettän aluveele. Siellei liikaa niitä aluveita ennään ole, misä matsut kasvaa. Sekun vaatii sympijoosin ikivanahan petäjän kanssa. Moto on tuhonnuppaljon sienen kasvupaikkoja näiläkulumila...

Met olema tottuneet parraat sienet ja parraiten niitä löytään harjuista. Net on työläitä kulukee iäkkäämmäle immeisele, joihimmekin emännän kanssa jo kuulutaan puolesavälisä seittemääkymppijä. Mulloli jalasa Sievillenkkarit, mutta netkin anto liikaa periks jalale sillonku piti kulukee vilttoo rinnettä yheläkorkeuvela vaakaan. Mummelila oli saappaat jaloisa, eikä sekhään pitänny niitä ollenkaahhyvinä jalakineina.

Montaasattaa metrijä ei harjuva tarvinnukkaan kulukee, kummuutama sieni jo löyty kassinpohojampeitoksi. Matsutakesienellisäks näppäsimä muutaman haperon kyytiimmyös. Net on hyvijä pannula paistamala, voisa.

Kuvat kertoo reisun kerruuvaiheesta kotijopputsaukseen heti tuoreeltaan. Nämäthän meilä paistethan pannula palasikspienittyinä ja haihutethan vesi niistä poies. Sittevvaan jähytys ja pakasteppussiin ja talavee ja kaamosta metrilluminesa oottammaan, nijjovain maistuu matsusoossi.

Hintsullaisesti löyty niitä pikkusienijä matsutakeista, joista nipponimpoijjaat olis valamiita maksammaan satojaeeroja kipale. Net ei välitä tämmösistä nytlöytynneistä sienistä, kunnet ei ennää ole "semmuotosija", jota met miespuoliset säilytämä lahkeesa. Kukamilläkippuolela.

Minäkaitluulen, että jos se nuihin sänkykykyhommiijjottain vaikuttee, nimmitäisomman vetele suihisa, nin sitä paremmin pienikijjalakovälistä ponnistaa...

Tukikohasta kuitenki pieniin sinisiin tahivihireisiin ei miehiivvaan pillereihin enempi uskomissiin tähä.

Vain yhen matsutaken tähen...

Kävimma Mummelinkans sunnuntaiaamun ratoks kiertoajelula Sallan yhteismettän aluveella. Vanharrajavartijoaseman kohalta Saukkojärvele ja Kenttälampijen kautti takas Naruskantiele.

Tarkistimma, olisko viikosa vajavasa noussu lissää matsuja. Eipä ole. Hienot on hakkamattomat harjut vielä tuola Saukkojärven suunnila, mutta motomies on ollu armoton muutamasa paikasa sinne ajellesa. Ei olekkuin muistikuva jälelä vanhapuustosesta mettästä muutamimpaikon Saukkojärvee Sätsinkautti lähestyisä.

Sielon hehtaaritolokula syntynny uutta korvasienenkerruualuvetta. Osin vaikeekulukseksi jätetty, kunon aurattu ja oksat möyhennetty sinne maatuun. Lahovee net kait sinne, jos malttaa jonkukkymmenevvuotta ootela.

Hitsi kunnet laittais tiellaitoihin näkösäle pienijä infolappuja, joista näkis muokkauksele ajankohan, nin olis helepompi kevätkesästä painela oikijanikäsile korvismestoile. Muuhun noista hakkuualuveista ei vähhäänaikaan ole. Voi niihin joskus tulla puolukkaa ja mustikkaa, mutta risukassoista on hankalija poimittavia netkin.

Kaikkee pittää kuiten ymmärtää, vaikei hyväksyskään sitä. Ihime on, ettei rotestija isommin hakkuista kuule, kujjoskus täälon oltu kettingeisä kiinni mettähallin Tuntsahakkuista...

Yks matsutake löyty harjuja kierrelesä. Ja jonkuvverra kangasrouskuja, jokkon nousemasa. Saattas lämmin ja saje vielä jotain sienisavosta pelastaa.

Mustikkaa sielon, mutta riimalaatuva ei ihammatalasa maastosa. Selekeesti oli havvattavisa maistelemala, että korkijala on mustikka laatumarjaa, mutta tasasela alavala kankaala kevyt kenttähalla ovvieny osan makkeuvesta johonki. Kerrääjiä ainaki ulukomaalaisija kannatteis jonkukkielitaitosen hiukka opastela, että menisvät haravoineen korkijammale.

Tukikohasta viisastelemissiin tähä.

Ensmääset matsutaket.

Eilisäehtoola huomasin muutaman paikallisen immeisen naamakirjajutusa kuvijen kanssa niitä samoja matsutakesienijä, joita ennätysvuonna 2016 täälä Naruskala keräsimma.

Piti lähtijä muutamaan harjuun kiipeilemmään, mutta eipä ole vielä niijen aika, kunei vajjaan kilometrimmatkalta löyvetty kuin kolome pientä. Hyvä sinäsä, kunei viimesyksynä löyvetty ensmäästäkään. Viisaammat on kirjottannu, että net onnistuu hyvällaisesti joka kahestoistavuos. Etellisestähän on vain kaksvuotta.

Täytynnee ootella viikkopari, nin sitten uuvelleen harjuile. Eisole niijen aika kalenterinkaammukkaan ihavvielä, kunnyt vasta on noussu ensmääset haperot ja rouskut.

Tukikohasta tarkkailemissiin tähä.

Hillarallin mallija korvasienestyksessäki.

Viiskertaa lopetima viimosyksynä hillampoimintata, ennenko sittevviimen saimma sen poikki. Nyton vähän sama malli näijen korvasienijen kanssa...

Emmalttannu aamusela Kallelasta tullesa kotijoajjaisa olla pyssäyttämättä pirssijä Kuutsijängäntien laijasa. Siinon hehtaarintoista aukko, jokon ketummultamaata ja hakkuujjäläkiin siihen on vetästy matalat auraukset. Kolomenkymmenen metrin lenkki siinä vähänninko esileikkinä. Ja sienijä jokavälikösä.

Eipä tuota tarvinnu romuskapotilalle kotona kuvvihjasta, että sielolis varmaan kymmenenkilloo sienijä, eikole kaukana tiestä. Sehän tervehty Mummeli hetkohta, ja niimmyö tieten hypättiin taas leksukseejja eikun sienimaahan.

Vajava tunti siinä meni, eikä vieläkäättullu ihajjokanelijötä eikä aarijakkaan koluttuva. Ja Tukikohasa noukkapuntari, se messinkine anopiltasaatu, näytti puolkilloo pääle kymmenenkilon. Jaeikun vihreesaavi käyttööjja sienet sinne ja kylymäävettä pääle.

Aamusela pittää ottaa ittijään niskasta kiine ja alakaa keitelä nuot pakastuskuntoon. Kakskytäkuuskilloo. Ja nyt Ukan korvasienilopetus pittää. Mummelila ei takkuuta ole, kussille tullee tyttärentyvär Hallahelinä tänne. Net tietenki hyppäävä korvasienesä. Vähänninko Hallahelinätä kuulemma opettaisa...

Oishannoihin saaveihin mahtunnuvvieläki, mutta vähästäjärkeeki pittää välleen yritelä käytelä...

Tukikohasta pyhätöihivvalamistautumissiin tähä.

Korvasienestys katotaan päättyneeksi.

Tukikohtaan on kertynny puolenkymmenen korvasieniretken tuloksena kolomisenkymmentä killoo tätä herkkuva. Tänhään poimitut 13 kilova ovat jalostusta vielä vailla saavisa. Huomenissa laitamma taas kaasuhellaa tulile ja liesituuletinta maksimille.

Niitä jää, ninko aina marjojaki, mettiin paljollaisesti. Ei olla nähty kettään ainakaan samoila aurauksila, misä olemma täsä Tukikohan ympäristösä ajellu.

Net on huomisaehtoola pakkasesa oottamasa käyttövä. Ensmäänen korvasienisoppa kermanen semmonen ojjo tilattu. Raisa ja Kalle antellee nimmee uuvelle rinsessale tulevana lauvantaina. Sielä maistamma juhulavieraijen kans, tekkeekö Naruskan korvasienisopala mittään.

Hiukka enempikun olis satanu kevvään aikana, nin ei olis tarvinnu kuivala paikala kasvanneita ja jo kuivahtanneita jättää poimimati. Mutta oli sielä, kujjakso vaan kierrelä hiukka katveisempija paikkoja, paljollaisesti ihan ykköslaatuvakin. Eikäpä met muuta kassiin kelepuutettukhan.

Tukikohasta hiukka harmittelemisiin, ettei ulukona saaha keittää tähän.

Met saatamma saaha taivaalta vesee.

Nytollaan Mummelin kanssa parinapänä käyty lyhköset korvisreissut. Ei se nin olekkaan, että sitä vaan kävellään ninko kassakaapista rahhaa ottammaan nuijen sienien kanssa. Net täällä, ninko varmaanki muuallakippäin Suomija kärsii veenpuutteesta. Nyppittää mennä hakkuuaukkojen alareunoile ja semmosille paikoile, misson hiukka kostijampaa ja hienompata maata.

Kävimmä muutamala oikijan ikäselä aukolla niitä tännään kattelemasa, mutta kuivala paikala tulos lähentellee nollaa.

Piti kuiten kirkolta tännään ostaa parit saavit. Piti vaan ensteks ettijä kätteenkäypää rahhaa Sallasta, kunei meijän Erätulesa ollu saavija myynnisä. Eikä tieten lompakkova mukana näisä ryysysienestyskamppeisa. Onneks sielä assuu muutama puukontillaaja Alapo, jokon vakavaranen, ja siltä löyty riihikuivaa parinsaavin verta. Ja vastalahajaks Alapo tieten sai keklun, joka Ukan piti viijä sille vasta huomenisa. Vasara tekasi hälle tuohikiitokseks tuohiperäsen puukon puronvarsiterälä ja tieten komijala tupela, ninko tavaramerkkiin kuuluuki.

Täälä pyrkii nyt tuuli ja sajepilivet pintaan. Pohojonen taivas on synkkääko yö. Ja tuuli vihimoo kolomattakytämetrijä sekunnisa. Ja pätkii tieten sähköjä, vaikkon täsä maksettu ylihintoja sähköstä, että toimitusvarmuus paranis. Ja hevonhännät sille.

Mummelija ei sähkökatkos haittaa. Meilon kaasuhella sienenkeittoja varte. Nysson tarpeen. Mutta liesituuletin toimii sähkölä...

Tuosson vielä satteenuhkakuva. Eipä ihime, vaikkos ukkosta kohta ilimasa.

Tukikohasta sähkökatkotonta ehtoota oottelemissiin tähä.