Pitkästäaikaa kukkova kiekumaan. (2856)

 Loppu aikannaan kuin kukollento kalakukon valamistaminen. Motivaatijo pääs karkaamaan, kun iski toistuvasti kihtipirulainen, joka tullummeikäläiselle verenperintönä.

Son kuitenniin, että eihän kalansyöntijä kihtipotilaalta kielletä, vaan kehotellaan välttään pienijäkaloja nahkoineen, ninko esimerkiks muikkuva. Pikkuahvenasta tullee helevetihhyvämmakunen kukko, jos ahavenaajjätetään perkauksejjäläkiin nahka pääle. Se nahka kuiten on se paha, joka tars ottaappois. Ja se taas jättää ahavenasta se parraan mavun poies. Nimpä sekijjäi, ninko muutkikkukot.

Nyton taas tilanne outojauus. Saahaan Kallepoijjaltamme avovesiaikana paikallista itepyyvettyvä kuhhaa nimpaljo, että sitä riittää syötäväks usseempaankertaan viikosa. Ja pokekun ossaa vileerata kuhat täysirruovottomaks, nin juontu mieleen, että tekasisko kuhakukkova...

En löytänny vanahaa ohjojetta, mutta perusasijat on juurtunnuppäähän, kun aikannaan pijin kukkokurssijakin Sallassa kansalaisopiston viikolloppukursseina.

Niimpä otima emännänkans kuhhaa pakkasesta sulamaan ja samontein alon pyörittämmään takinata, jonka jauhoina on rukihinejjauho ja sitkoaineena vehenäjauho. Suhteet on suunilleenniin, että kakskolomattaossaa rukihista ja yks vehenää. Nin sen tekasin, nostatusaineeks parit ruokalusikalliset ruokasootaa. Taikinaa vatkaimen taikinakoukuila pyörittäissä lissäilin taikinaan veen lisäks voisullaa sevverran, että taikina irtoo muovipääläristä, misä sekotus tapahtu.

Päävyin tekkeen sähköuunipellinkokosen ison kukon, kun oli isommale tarvetta Juhannuksenkunnijaks. Sitähämmuistu ihimeellisesti mieleen kaikkija yksityiskohtija tekovaiheista, kun asija eteni kukommuotoiluun. Tasottelin leivinarkin pääle ensimpohjan. Käsin en täsävaiheessa taikinaavvielä koskennu, vaan levitin taikinata noin sentimpaksuuvelta puisela rullakaulimela. Taikinampäälekkun ripottelin hiukka rukihista, nin ei tarttuilukkiinni se pikkukaulin, vaan taikina muotoontu soikijoks pikavauhila. Kansipuolen tehivvalamiiks samontein oottelemmaan. Sen leivonnasa ripottelin millinkerroksen rukihista paperimpääle ennen taikinata siksi, että kansi lähtee peittovaiheesa paperista irti.

Pohjapuolempääle ennen kalajja lihan latomista ripottelin reilusti mannaryynijä, joka sekin tuli siinä tehesä mieleen, kummakyllä. Kiintolevylä pääsä net tievot täytyy kymmenevvuojen jäläkiin olla...

Sijallihaks hajin viljaporsaan sopevasti valakosta kyntöauran kärkikoviketta sisältävvää paloteltuva lihhaa, jota puukola sivaltelin hiukka piememmikspalasiks, mitä Atrija net oli leikely. Kahesta paketista tuli lihapainova kilovverran.

Kuvista näkkee latomisjärjestyksen, mutta muistisääntö on, että alota kalalla ja lopeta sikalihhaan. Kalatkun olit valamiiks vileerattuja, niivvetelin pitkittäin selekälihoja hiukka kapijampaammuotoon. Hienova merisuolaa ripottelin jokakerroksele erikseen. Viimesen lihakerroksempääle sammaa mannaryynijä kuin alimmaisekskin ripottelin vajjaammillin. Ja kansipääle. Se oli muotoiltu likele oikijaa kokova.

Veessäkastelluila sormila muotoilin pohojalevyn ja päällilevyn sauman kiinni nostelemala pohjalevyn ylimääräreunat kanslevyn kostutettuumpintaan. Sillaise muotoontu nätisti koko tevos märinkäsin. Ihankunnois ainateheny.

Tunniksuuniin 225 ja sejjäläkiin kostutus ennevvolijoollaittova. Kuustuntija 125 asteesa, ja valamis.

Käväsimä KallejjaRaisan Onnelasa Juhannuksempyhinä. Sieloli paljollaisesti syöjäporukkata pienemmästäisompaan. Moni söi tämmöstä kuhakukkova ensmäästäkertaa elämässään, ninko metkin emännänkans. Ja maistu.

Urputien Tukikohasta seuraavatasuunnittelemissiin tähä.

Sivutuotteena hiilimuikkuva. (2835)

Suomemmaa on taantumasa, kertoovat. Ei ole ihime, kuhhintalappuja yhtään seuraa. Samasa taantumasa on nämä lokikirjootuksetki, vaikka täälä kyllä jokapäivä jottain tapahtuu.

Son kääntymäsä kylymemmäleppuolele tää syksy. Pikkupakkasija on jo pijelly, mutta Rovaniementasala ei vielä olla lunta nähty.

Onsaattanu ollappuhetta jo aikasemmin, että täsä Urputien tukikohasa kunnyt asutaan, nin ommahollista lämmitelä kaukolämmöllisäks köökin leivinuunillisela hellala. Son korvannnu talommiehele Naruskan tukikohan puulämmitystä. Sielä tosin ei tunnettu allemmetrin poltettavvaa puuta, kun tänne uuniloihinmmmahtuu enintään alleppuolmetriset.

Puuhella toimii nyt erinomaasesti, kun siton päästy käyttään päivittäin. Ja jokapäivä syntyy kommeita hiilloksija varsinkilleivinuunipuolele. Päättelin emännän kuolavvalumisesta, että se himmoittee hiililä jotakin, mitä ainakillapsena on kotonasa saanu kertaviikkoon. Hiilikallaa.

Nimpä minä yhtenä päivänä käväsin sallaa prismammatalikola kalastamasa. Ostin puolisenkilloo valamiiks perattuja muikkuja. Ja eikunnet halstariin ja hiilile...Son semmonen viijemminnuutin evväällaitto kellostakattomatta. Kevyvesti hienolla merisuolala suolaus, halstarointi, ja kolomantena vaiheena kylymän juoksevavveen alla käyttämine. Ja aterija ovvalamis.

 

Sattu Aarni olleemmeilä kans. Son semmonempoika, että kala kelepaa. Ja emännälekkelepaa kans. Nimpä net kahelleen pistelit poskeesa halstarillisen, eikä sollukkummaistijainen.

Iteläpittää malttaa tuommoset evväät. Ei vihti kihtijä härnätä.

Ainiin, ommeilä ollu syyskuullopula evväisä jottain semmostaki, jotei ennen ole ollu. Käväsimä sielä Puuumalasa uusimasa ruisleipäkurssin Räsäukon leipätehtaala. Siinäsivusa Räsäukko vejätytti emännämpääle hirvikärpäsvermeet. Het kävit lähimettäsä tunteroisen sieniretken. Ja oli ollummitä poimija. Kanttarellija, mustijatorvisienijä ja suppilovahveroita oli kopattäynä kummallaki. Emäntä oli ja ovvieläki silimätsuurellaan, kumpääs uuvellaiseen sienimettään...

Voitta uskoo, että sienisoossista ei täsä huushollisa ole muutammaampäivään puutetta ollu.

Niija ovvielä kolomas kerrottava asija tapahtunnu kirjotustauvolla. Peltikattomies Kauttio otti kesälä urkon Kallelan peltikaton uusimisesta. Paripäivää sittettuli valokuva, joka osottaa tillaajillekki, että musta komija peltikatto ovvalamis. Ennää puuttuu piipumpellit, jotka netkippitäs ollappaikallaan viikolloppuummennesä.

Tuosa kuva jokisuunnasta. Sielonnyt asijallinen aluskate ja uus ruovelauvotus. Eikä tartte ittelä ollakkuin maksajampaikala. Johan tuo entunen kerkis olleempaikallaan kolokytäviisvuotta, jotejjouti vaihtaa.

Urputien Tukikohasta päiväseltään Naruskallakäyntijä valamistelemissiin tähä.

Tukikohan kampsukemut. (2803)

Enteileekhän harvennu kirjotustahti tulevaisuuvesta jottain. Tiijä häntä, mutta aihheet on käynyvvähä vähemmiks, kunon kymmenenvvuotta kirjootellu plokijuttuja tavallisempienistä aiheista.

Onneks kuiten joskus tapahtuu Tukikohasakin semmosta, mitei ennen ole tapahtunnu. Kyläseuraa siiton kiittämine, että sen aktiivit Tarja ja Mari ja muut vielä jaksaa koittaa puhaltaa kokkoontumissiin elova.

Kerräänty tänne kolomattakymmenettä syömämiestä. Reilut neljäkytävuotta piti Ukka Matimpoijjankin Sallasa asuva, ennenkö ensmääsen kerran syömälautasela olit annos kampsuja puolukkahillola ja potuila. Tais siinä ripsaus olla sipulivoisoossijakin, jokon kuulema pakollinen täsä evvääsä.

Muutama kuva kerty kampsuevväällaitosta. Perusainekset kampsuisa on ruisjauho ja porovveri. Niistä Tarjala oli köökisä astijasa letummuotosija pikkulevyjä, joita hän keittelit tunteroisen hellala vissiin ossuuskunnanvveessä. Vaati kuulema tuommosen käsittelyn, että niistä lättylöistä tullee syömämiehele sopevampehemosija ja kuohkeita.

Ruokasaa evästä soli Ukankimmavummukkaan. Veriruuvat sinälläsä on aitova luonnontuotetta, jotenka miksettei semmosta laitettas ja syötäs. Kaikki porosta lautasele, niihhänsen pittääki olla.

Tyytyväisejja kylläisennäköstä porukkaa poistu paikalta, eikä kukhan ollu huonolatuulela lähtiisä, vaikkei Iivo kuuvettasijjaa paremmin hihtokilipailuisa pärjännykkää. Hyvä ruoka, hyvä mieli.

Tukikohasta kuntopakkasija turhaan oottelemissiin tähä.

Lumetuslunta. (2780)

Luntahan näyttäs enempi kertyvän meiltä eteläämpäin. Vähällaisesti siton täälä näihimpäiviin asti ollukkin, mutta muutaman viimepäivän aikana on lumenpaksuus kiivenny parriinkymmeneen senttiin.

Son syksytalaven yks hommista käyvä Kallelan kivijalakaa hiukka lumettamasa, että pyssyisvät lähinä vesiputket sulina köökin altaile.

Viskarssillumentyönnin heilu Ukan käsisä vetoliikettä puolisentuntija, niijjopa siirtyilit parimmetrillevveyveltä mökinympäriltä seinijen ja kivijalansuojaks.

Emännyys laittelit Ukan huoltoreissuaijala joulusinapin tevon työnalle Ukan äitevainaan ohojeela. Kaikkihan sinappija tehhä ossaa, mutta täsä yks ohoje, josei olettullu kokkeiltuva. Sevverran tekovaiheesta mullakin tietova on, että tätä sinappija hellala tehesä pittää jonkumpäivystää kokoaijjan, ettei tapahtu pohojaampalamista.

Sinappi Pirkkomummun tapaan:

100 grammaa sinappijauhetta (Colmans)

1,5 tesijä hienoosokerija

Ruokalusikallinen pottujauhova

Yks kanammuna

Puoltoista tesijä kuohukermaa

Nämät aineet laitetaan kattilaan ja keitellään mievola lämmölä hithaasti ja KOKOAIJJAN vahtien, muutonse pallaa pohojaan.

Viimesenä lisätäävvielä puoltoista tesijä herkkukurkullientä. Jos halvaa, nivvielä voi satsija terävöitelä parila ruokalusikallisela eli piipilliselä konjakkija, jos sattuu olemaan. Meiläkissattu olemaan, kunon kylymäsavukirjova osin vejetty vakumiin konjakila penslaamala.

Tukikohasta viikollopun päivällissiin valamistautumissiin tähä. 

Menetämmä yhen. (2779)

Väki vähenee Lapisa. Meillon ollu seittemän ei seinähulluva, mutta evustajija sennaatisa. Nyton kuiten väjestölaskenta tuonu semmosen tuloksen, että seittemästä miinustama yhen pois.

Siteitiijä, kuka vaaleisa voittaa ja kuka hävijää. Täälei kallupit toimi näilä raukoila rajoila.

Tukikohasa on muutamisa vaaliloisa ollu ehokkaita pitelemäsä kahavitillaisuuksija. Tai ainaki yksisä vaaleisa yks ehokas, aika kultaa muistot.

Tuli vaammieleen, että nyton paistonkestävää hillova kaikisa värreisä ostettavisa kaupasta. Meijän emäntä ollopettannu kokonaan pullaostokset kaupahhyllystä, kun kaikki epäterveellinemmaksaa. Se leipoo tätä sammaa epäterveellistä, kunei näinäaikona pääsee sämpyläsatsija leipommaan, kunei talosa ole tarpeeks syöjijä.

Kaikileppuoluveile löytyy omat hillopullat omila värreilä. On sinistä, punasta ja muuta. Meillei oikeen kannatella mithän puoluvetta, mutta emäntä löys kookaupahhyllystä vihireetä mömmövä, jokon sammaa mavultasa kuin net hemmetihhyvät vihireetkuulat.

Näistä vihireistä pullista tullee tieten kisa, kunnet kelepaa vihireile ja tieten niile toisile vihirijällipun alla marssiville. Värillä ei olevvälijä täällä, mutta vihiree maistuu hyväle, sille ittelleen viherijällekuulale...Sonnamija se.

Kaupavviineritaikinalla hyvätullee... Tuo valakonen onkuulema jottain piparirahkaa, hyvvää sekin.

Tukikohasta makunautinnoista tykkäämissiin tähä.

 

Leipäkuskina. (2718)

No on siinä leipääki. Jokatoinevvarvi tummaa ja jokatoinevvaaleeta. Välliin laitettu ensteks maitokostutus, sitten mömmövä kahtasorttia. Toinemmömmö parisattaa rammija kylymäsavupororouhetta, neljä kermaviilijä, puolpurkkija kevytmajoneesijä ja hoikka raejjuustova.

Toiseemmömmöön raastetut keitetyt kanankevennykset, kolome kermaviilijä, toinempuolikaspurki majoneesijä, raejuustova ja puolisempurkkija sinappikurkkupikkelssijä.

Aineet molempi kunnolla sekasin, ja eikun vajjaan sentinkerros vuoromperrään leipäkerroksempääle. Ja taas uus leipäkerros, kostutus, mömmö janiineelleen. 

Sopevankorkeeks. Leipä oli happamalleivän sijjaan saaristolaisleipää, vaaleeleipä tavan hiivaleipää.

Soli Ukan homma tekasta se kylymijjöön yöks valamiiks tiiliskivimuotoon täytettynä. Ohut muovikelemu tiukastippintaan. Siinävaiheesa voi pohjakaakkuva oikasta, jossiinon vinnouksija josainsuunnala.

Aamula alako taiteellinevvaihe, joten Ukka muihihhommiin ja emäntä vihreijjesä ja muijen koristeijjen kans hommiin. Ja lopputulos on kuvasa.

Siinäson. Kokonaispainova kevvyine alustoineen vaivaset kuuskilloo. Leksuksela se kuskautu Sallaan, tuvettuna piti olla jarrutuksevvaralta peräpaksisa. Onnistu.

Soli menosa meijänkylän Marille, jokon valamistunnu perushoitajaks tuostavaan aikuisenaneitona. Tukikohta onnittellee ja koko kylä tieten. Toivottavasti ommaistunnu työpaikala herrain kirkonkylälä terveyskeskuksela. Ja toivottavasti oli hyvvää ja riittävästi...

Tukikohasta turhaan ukkosmyrskyjä oottelemissiin tähä.

Äiteempäiväpihivi. (2701)

Jos sijalliha kuuluu ruokavalijoon, niin semmosesta laittelin joutessani äiteempäiväpihivin. Sitäkun tekkee tapeeks ison ja täyttellee sen hyvälä tavarala, nin ristillinen tasajako pöyväsä riittää. Meilä se tarkottaa kolomasossaa rouvale ja kahtakolomannesta Ukale.

Se pihiviliha ommeilä Erätulen hyllystä ostettu kaks porssaan ulukovilepihvijä sisältävä Snellmannin tyhyjiöpakkaus. Pihivit on menny jonkullaisen litistyskonheen läpi jo valamiiks, mutta pieksän ne molemmat leikkuulauvampäälä vielä kaksinkertaaseen kokkoon ja paksuuvesta tieten puolet pois. Nuijimisen jäläkiin laitan toisele pihiviaihiolle poron kylymäsavurouhetta, sitten muutaman ohuven viipaleen sinihomejuustova ja kolomanneks varviks raastoin tälläkertaa Kasperin Italiantuliaista tuomaa parmesanija, semmosta kovvaa juustova. Net levitellään tasaseen sinne alimmaiseksjääväle pihivimpuolikkaale, mutta ei ihan reunoile asti.

Sitten otetaan se toinen nuijittu. Se nostetaan tämän ejellisempäälle ja nuijitaan ne reunat lihanuijala kiini vähänniinko net liimattas reunoistasa. Sitten siihen pintaan voi, ninko nyt tehin, ripotella hiukkasen hienova merisuolaa. Suolauksevvoi hoitaa pannullaki vaikka soijakastikkeela. Suolajjäläkiin pyöräytin pihivin korppujauhoisa, joihin ovvalamiiks sekotettu mustapippurirouhetta. Sitä pihivijä ei tarvitte korppujauhossa kääntää, vaan nostaa sen sieltä kuumale pannule, josa on sulatettu oikeeta voita. Kusse on ruskistumasa pannula, nin ripottelen siihempäälle sitä sammaa korppujauhosekotusta tasaseen sormila.

Muutamaminnuutti puoleltaan paistoaika, eikä liijan kuumala pannula, että täytekkin kerkijää sulamaan ja pihivijä maustammaan. Kääntö varovasti ja toisempuolen allekkin hiukka voita, se ruunaa tämmösen.

Meitin intutkijohellampäälä kiehu puikulapottuja tällä kertaa tupesa. Kastikkeen tekasin kolomannela levylä nin, että laiton pearnaissikastikkeen ja kolomenpippurin kastikkeen sovusta kermaan ja pikkuvoinokareen sekkaan, ohentelin sitten haaleella vesisosuuskunnavveellä.

Nämät kolome evväänossaa on heleppo ajottaa nin, että kumpihivi ovvalamis, nin pottuista voi samantien kaataa veet pois ja soossin voi nostaa myös pöytään. Sallaatit lautaserreunale, kuohuvat lassiin ja äiteempäivän sankari kututaan pöytään valamiile.

Ei tullu otettuva kuvvaa, kun oli nin maitti päälä, että unehtu. Kaikki tämmösestä ohojeesta tietää, miltä se lautasela ennen syöntyijä näyttää...

Jose tälleäiteempäivää ole tarveaineita, nin tämmösempihivin voi tehhä millovvaan. Ohoje tullee hiukka myöhään tälleppäivää, mutta jos kauppa on likelä, nin johan tuommoset tarpeet hakasee ja laittaa ehtoopäivällisen.

Tukikohasta kaikile erityisesti äiteile onneva sylintäyveltä. Ittekkun olen orpo, nin muistelen vaan ommaa äiteetä ja hänen äitijään ja isänäitijä. Meitin huushollin äiteelä on oma äitee vielä äitijempäivää viettämäsä, ikkäähän hänelä on vasta yheksänkytäkolomevee. Onneva erityisesti Anopile!

Tukikohasta liputtamissiin Suomellipula nin selekeesti, että ittäänkippäin näkkyy, tähä.

Kolomen pöntöllisen timpermanni. (2694)

Son tuo Muurikan savupönttö pikkunejja matala, mutta nopija savustammaan. Kolomen kilon vastus antaa leppähakkeele ja sokeripaloile semmoset kyyvit, että alakaa kala kypsyyn ja ruoto irtoomaan ja savummaku tarttummaan. Rapija kakskytäminnuuttija laaki ja ahavenat tarjoiluvalamiit.

Lähetin puukkomestarile emännämmatkasa muutaman ahavenan, sekun ei ole oikeen hyvälä maitilla. Kalasta son tottunu kuiten aina tykkäämään...

 Tukikohasta puikulapottuja ahavenampariks ehtoopäivälä keittelemissiin tähä.

Emännän porokaalilootaohje. (2659)

Tyvärentyvär on innokas kokkikolomone. Mummusa lähetti hälle porojauhelihasta valamistetun kaalilootan ohjeen seleventävijen kuvijen kanssa. Aattelin, että saattas joku muuki olla tämmösestä evväästä ja sen ohjeesta kiinnostunnu.

Minen ennevvanahaan ollu kaaliruuvista nin erikoisen kiinnostunnu, kunnet närästi lukkovikasta. Nyton tilanne uus, enkä vierasta kaalievväitä ennää. Täsähän itänaapurisa kiinni assuisa on ihanlluonnollista, että kaalieväs on eväspöyväsä...Kaalikääryleet keulapääsä. Kaaloloota porojjauhelihasta on syötävänhyvvää kans.

Tuosson whatsappivistikopijot tyvärentyttärele.

Pirjo: Noin 2kg kaalista jäi 1/4 osa. Jauhelihaa n. 400g. Kuohukerma 2dl, siirappia 1dl. Lihaliemikuutioita 2, suolaa ja pippuria ja porkkanaa.

Pirjo: Paista kaali pienissä erissä paistorasvassa tai öljyssä. Paista jauheliha ja mausta suolalla ja pippurilla. Maista. Sekoita kaali ja jauheliha, lisää porkkanat, vesi ja liemikuutiot. Anna hetki kiehua ja laita uunivuokaan. Lisää kerma, sekoita ja siirappi päälle. Uuni 200 ja anna olla noin tunti tai ylikin jos maltat.

Pirjo: Pienennä uunia puolen tunnin kuluttua ettei tummu liikaa.

Ja hyvät kuvat on enempikuin tuhat sannaa...

Valamiin porokaalilootan kanssa kuuluu ehottomasti raikas puolukkahillo. Ja tämä eväs on siitähyvvää, että senkumpaistaa seuraavinapäivinä paistinpannula oikijala voila, niijjovain.

Tukikohasta tänhään toista kertaa kaalilootaa pyhäpöytään paistamissiin tähä.

Vuosi päättyy velliin... (2655)

Velliruokakivvoi olla juhlavata syötävätä. Ainakimmaultaan. Semmosta on perunavelli, jota meijän huushollisa nautiskellaan suunnilleejjokakerta, kun syömä puikulamuussija. Eilen söimä Inarijjärven harjusten parina muussin ja tänhään puolempäivän kevyveks lounaaks perunavelli.

Perunavelli oheleppoo valamistaa sejjäläkiin, kunon käytettävisä muussija. Muusi kattilaan ja lisätään siihemmaumukkaan punasta maitoo ja sallitaammyös pikkulirraus kuohukermaa. Suolaa voi hiukallisätä, kun muussiin tullee nestettä. Muussin suolaus sinällään ei oikeen riitä, vaan piipillinen maitokermayhistelmään hienoo merisuolaa, nin jovain harossi tullee.

Perunavelli on kuumenneltava varovasti mievola lämmölä. Kuumaks se pittää kuiten kuumentaa, että voisilimä saahaan vielä lautasellakissulamaan...

Tämmösen annoksen pariks rukihistaleipää tai ninko tänhään, emännälleipomaa saaristiolaisleipää. Ja sempääle vipaleet konjakkikylymäsavulohta, niijjovain vie kielemmennessään. Paremminku kesäkeitto...

Tukikohasta kaikile tasapuolisesti Hyvvää Uutta Vuotta toivottelemissiin tähä.

Aatonaaton uunipuuro valamistumassa. (2649)

Son sen Ukan uunipuurovvuoro. Ohojevvielä kerran. Kokkeilkaa kaikki, joila on savivuoka, sevvoiteluun keltaasta paistorasvaa tai muuta rasvaa vuokan seinämiin. Sitten desitoista puuroriissiä, paritdesit tai kolomekin neljääviljaa tai vaikka vihireetä Nallee, puolisen ruokalusikallista hienova merisuolaa, puolisentoistalitraa punasta maitova, viiskytärammija voita pintaan palana kellummaan. Ja uuniin, satakakskytäviis viiva sataviiskymmentä. Kakspuol viiva kolome tuntija. Ja valamista tullee.

Siitä se aatonaatto käynnistyy seittemänsilimäsä, kunon varhainen Ukkakukko ollu jyvvää nappaamasa aamuneljäjjäläkiin. Paremmasa virreesä kuin eilisäaamuna...

Tukikohasta puurova ja kylymäsavulohijen valamistumista rauhallisesti oottelemissiin tähä.

Pyhhäinpäivän siirretty päivällinen. (2631)

Perinepäivälliselle on muotoontunnu vakipäivä pyhhäinpäivän viikollopule. Kaikkijen kalenterriin kun se ei oikeen meinannu passata, nin päätimä siirtää. Ja se uus ajankohta oli eilinempäivä. Pari hyvää tuttavapariskuntaa herrainkirkolta ja Kasperi pesuveineen Rovaniemeltä. Niija talovväki.

Oli juhlavat ainekset, joista Ukka alotti lihapataruuvan tevon jo lauantaita ejeltävänä päivänä. Eikä mittään turhija lihoja, vaan komija Kasperin saalisukkometto ja semmorsijan koppelo. Oli niistä heleppo alakaa ruskistettavija lihoja leikkelemmään.

Käristyksen teko-ohjetta nouvatellen ruskistin viipaloijjut rintapalat ja jalat aukiviilleltyinä Rönkätehtaan sijansilavala. Son sitä kyntöauran kärkikovikkeena tunnettuva hienolla suolala suolattuva valakosta sijanrasvaa, jota jokkut epäterveellisenä pittää. Kihtipotilaankippittää hiukka varova...

Sika hienoksi massaksi teräleikkurila, jonka pyörivät terät muuttaa viipaleet voiksi. Ennen sitä piti enimpijä suoloja huuhela kylymälläveellä pois, ettei suolaannu liikaa mettopata. Ruskistaminen hoituu erinommaisesti valurautapadasa. Silavasa kuullotin parit punasipulit ohhuina viipaleina. Ja sitten pattaan hiukkasen vettä ja kolome juustoruokakermaa. Ja uuniin parikstuntija jo samantien, päivää ennen lopullista pöytäällaittova. Yöks kylymijöön. Mavut mennee sillai oikeisiin paikkoihin...

Syöntipäivän aamuna pata sattaankahteenviiteen sähköuuniin kanspäällä. Sielä nelisentuntija ennen viimestä kastikkeensuurustusta, joka tehtiin kuohukermapurkkiin maissitärkkelykselä. Ja hyvä tuli.

Keitimä muusipuikulat ja pottuva oli lisäks sakemanninkaupasta ostettuja valamispottuja, semmosta parsajuustoperunaa, jokon heleppo valamistaa uunisa rapija puoltuntija. Juuressatsi uunipellilä, pintaan kevyvet voit ja hunajaa. Ja siinoli lämmirruokayhistelmä.

Alakupalloiks maistelima konjakkikylymäsavukirjolohta, joka ei kerinny viittä vuorokautta Tukikohasa muhimmaan. Hyvvää oli kaikkijemmielestä yhenkivvuorokauven jäläkiin. Ja toisena suolakalana mustikkasurvoksesa värjätty toinen kylymäsavukirjovile, josta emäntä taittelit hienot sinivijolettireunaset kalaruusut. Nam.

Sitten oli vielä semmosija tippikuppija, joista kuivatuila erisorttisila leipävipaleila sai maistela suolakalatahnaa. Ja oli vielä venkolija ja sipulija etikkaliemisä. Niijen valamistamisesta en tiijämmittään, kunnet olit minijän käjejjäkäkijä. Harossija kaikkityynni.

Ja olit vierraat ja talovväki tyytyväiset pöyvänantimmiin. Kaikki sait massuttäyteen, oli mistä valita. Jäläkiruuvaks vielä kahaveet ja minijän pirtee marjakuppi, josta kaikki tykkäsit. Ei lijan makijaa...

Tukikohasta vieläkikkylläisenä tähä.

Konjakkikylymäsavu kokkeilusa. (2630)

Tuli tuosa muutaman vanahan hyvän ystävän kans puhheeksi, että kylysavulohta vois pikantisti maustela konjakilla. Sitä tehhään jossaimpäin ihan kaupallisesa mielesä. Ukan kylymäsavukalatkun ei ole ollu toistaiseks vielä myynnisä, nin pittää harrastuksena kokkeila.

Sivelin ja hivelin silikonipensselilä parriin-kolomeenkeretaan kylymäsavuvilleen, jonka vetasin uuteen vakumipussiin penslaamisejjäläkiin.

Marinoitumisaika sielä kaipallisela puolela on kuulema viis vuorokautta. Suapnähhä, maltammako olla kokheilemata, miltä maistuu vuorokauvenpäästä alakupalana, kun pitelemä päivällisviikolloppuva.

Konjakkilaavuista ei viimovuosilta kokemuksia ole, mutta tuommosela liemelä kokkeilu nyt tehtiin. Sopevan pienesä lestisä oli tuota ainetta myynnisä, kunei sitä muuhun täälä tarvita...

Tukikohasta kokkeilua jatkamissiin tähä, jos hyvvää on.

Pitkästäaikaa kylymäsavuva. (2625)

Loppuvuojesta alakaa oleen kaikemmoista pikkukinkeriä, joisa hiukosuolapala erimuvoissa on sopevaa tarjottavaa. Kemijärvelä Kauppapaikasa on kalatiskintakana semmonen puukohheiluttaja, ettei Ukan kannate pyörijää kallaa alakaa veisteleen, vaikka sekin saattas jollaivviissiin onnistaa. Vilekilo kustantaa rapijan kuustoista €uroo ja pyöree kala maksaa kympin. Pyöreestä kalasta painuu kolomasosa villeijen ulukopuolelle ja on niitten villeeraamisesa oma hommasakki.

Kun ostaa valamista vilettä, nin ei tarttekkun karkeeta merisuolaa ja hienova sokurija sopevasa suhteesa. Son viiskytä rammija suolaa ja kakskytärammija sokurija kalakilova kohen. Vajjaa vuorokaus suolaantumasa ja sejjäläkiin vajjaa vuorokaus kylymäsavupöntösä Tukikohan kellarisa.

Leppäkiekkoja Ukan systeemisä polttaa seittekytäviisvattinen vastus omala muuntajala. Pöntösä pyörii lisäks laitetuuletin omala muuntajala, joka laittaa savun tasaseen närepöntösä kiertämmään. Tunnimpuolentoista vällein kuivan kiekon vaihtaminen, nin savuntuotto on taattuva.

Pöntöstä poisoton jäläkiin villeet vastakkain ja kylymijöön vettäytymmään puoleksvuorokautta ja sejjäläkiin vakkuumikonheela sopiviks pakkauksiks. Jasonsiinä. Ninko kuvasta näkkyyp.

Parivuorokautta kummalttaa vakumoinninkijjäläkiin, nin sitten on aromit tasottunnu. Ja voi alakaa maisteleen...

Tukikohasta parimpäivämpäästä maistelemissiin tähä.

Porollihakeitto valamistelusa. (2607)

Uusimmat syyserotukset ei vielä ole näiläkulumila vissiinkää alakannu, kunei ole helikopterin säkätystä kuulunnu.

Kuusamolaiset kuiten toimittaa tuone Äskauppaerätulen pakastealtaaseen kiitettävästi porollihhaa jäisenä. Kunon viikollppumpäätteeks pyhänä tänne laskeutumasa Metsoyhtymän tusinan mettämiespoppoo hiukan pitemmälä laskeutumisaijjala, nin päätimä emännänkans keittää isola kattilala kunnomporollihakeiton, jota voijaan pittää koko ehtoopäivän aijjan tulijoile kuumana.

Valamistusainetta on paistettu sähköuunisa parit isot uunipellilliset. Puoltuntija kahessasaassa, nin jovain on heleppo palastela lihat hiukka pienemmiks soppapalasiks sejjäläkeen, kun sulana niiston katkottu kalavot ympäriltä terävälä lihapuukola. Ei tartte täsävaiheesa maustela, vaan sulana vaan uuniin pehmijämmään.

Tuoson kuvat yhestä pellistä ennejjajäläkiin paistamisen.

Viijentoistalitran kattilaan laitellaan keittojuurekset huomena kiehummaan. Lihat palasteltuna ja tieten luut sekhan ja porisutama sitä pippurijen ja muutamallihaliemikuutijon kans ja laitama vielä pyhhäävasten yöks sitten kylymijöön vettäytymmään. Sunnuntaina kevyvesti kiehummaan muutamakstunniks ja sitämukkaakun alakaa ukkova Tukikohtaan ilimestymmään, nin porosoppaa ja tuoretta kursulaista ethen ja lusikala ääntäkohen.

Tukikohastsa varmaankihhuomena hiukka kuormasta maistelemissiin tähä.