Halakopinovvälistä kanahaukan hautausmaa. (2337)

Saatatta muistaa talavelta, kummeilä oli köökinakkunasta sisäle pyrkimäsä kanahaukka. Näppäsin siitä sitte iltayöllä valokuvan, kusse istu halakopinon päälä, eikä välittänny Ukka Matimpoijjan sillosesta halakosavotasta mittään.

Sittempä ei seuraavina päivinä kanahaukasta ennää kuuulunu, eikä näkynny mittään. Tänä aamuna ajelin aamuvoimistelusessijona parit kärrylliset halakoo tuone kellariin. Sieläpä halakokatoksesa tyhyjenevän ja täyven halakopinovvälisä kiinnitty huomijo siipisulukiin. Sinnehhän se kanahaukka oli voipunu ja vaipunu ja menehtyny ruokakuppiisa koskemata.

Muutama lintumies jo arvelit, että käytös viittailee semmoseen, että haukka ei saata hengisä selevitä. Eikä selevinny.

Tukikohasta tähä.

Sumopainijaksko täsä pittää alakaa... (2336)

Suuruuvenhulluuvesa on ainakisse hyvä puoli, että tuolista ei istumatila lopu. Tilasin Tukikohan päällikön paikale Saksammaalta toolin. Siihenkin tosin oli osa ohojeista kirjootettu semmosila merkeilä, että net viittaa tuonne kaukoittään.

Entunen tooli oli sieltä kait kans. Niitä meni täsä muutamasa vuojesa satakilosen alla kaks tohojoks sillai, että ei niisä jaksanu ennää tasapainoila. Yks harhalaukaus tuli ostettuva pelitoolimarkkinoilta. Sonnyt kokheiltu. Ja nyt on kokkeilusa saksalaisen kiinatooli. Yläpainoraja on kaksattaa killoo, eli tämmönevvajjaa satakilonen vois ottaa muutaman kilovvielä lissää, nin toolin kantavuuven pitäs riittää.

En ala kuitenkaa sumopainijakiloja kerräämään, vaikka senkokonenkin käyttäjä tähän issoon vankkaan tooliin kohtuuvela sopis.

Sivuile ei täsä tila lopu. Ja kyynernojat kestää painova säännöstelemäti. Ja selekätukkee tullee ristiseläle heleposti ja jämerälä säätövarala.

Neljättäkymmenettä kilova on omapaino toolila ja siihen satakilloo lissää, nin lattijan pittää olla jämy kans. Pyörät täsä toolisa on toistaseks pysyny kojeajon aikana paikallasa. Sonjo huojentava tieto.

Kolokytäpäivää tätä voi pallautusoikeuvela kokkeila. Kyllä se siinä aijjasa tapasannäyttää.

Tukikohasta entuset toolit kirkonkyllää kohti lähettelemissiin tähä. Kierrätyksee.

Niliaitan nykyaikastamista. (2335)

Tartti Kallelan Netatmosääaseman mittalaitteista sajemittarija siirelä hiukka lähemmäks tuvan sisäseinälä sijaittevaa keskusyksikkövä. Talavipakkaset sajemittari oli sisälä, kun siinä ei ole lämmitystä, jota talavella tarvittas. Eilen kun asentelin sen entuselle paikalleen noin kolomenkymmenemmetrin päähän keskusyksiköstä ulos, nin alako essiintyyn katkoksija tievonkulusa.

Nyt sajemittari koristaa niliaitan kattorakenteita. Seinustalla on lämpötilamittari ollu jo paritvuojet.

Onneks ei tartte vejelä johtoja näitten yksiköittevvälile, kun net toimii paristoilla. Paristojen kunnon näjen täälä Tukikohasa konttuurin isolta tietokonenäytöltä.

Sielä Kallelan sisätiloisa on molemisa päissä talova sisäanturit Netatmoon. Niillä näjen sisälämpötilat, joista saan osviitat patterilämmöistä sillon, kun asukkaita ei Kallelasa ole. Asukkaat pystyy sielä ollessaan sääteleen patterilämpötiloja mielesä mukkaisesti. Käyttöohojeet löytyy mökistä...

Tukikohasta vieläkikkylymää luoteisvirtausta kärsimissiin tähä.

Linnunpönttöjen aika. (2334)

Eiliselä Rovaniemikeikala lyheni hivus ja lissäänty lintupönttöjemmäärä nelejälä. Nyt näkkee asentaa uusija pönttöjä, kuinei kutrit karkaile silimile. Parturiliikkeehharjottajjaakin pittää auttaa. Niihän tuo tyvär Ukan tukkaa siistijessään kertoilit, ettei kannatte päivystää liikkeesä, kethän ei kulje. Vakiasiakkaat työllistää semmitä työllistää.

Sitten nuihin lintupönttöihin. Tykkään ite Motonetisä myynnisä olevasta mallista, siihen kunon painettu vuosluku. Yhen 2020 pöntön asensin aamusela Kallelan pihapetäjään. Loput kolome kiertelen tai Mummeli kevyvempänä Tukikohan tontile.

Nelejää enempää ei Motonetin verkkolootasa pönttöjä näkösilä ollu, mutta onniilä niitä varmaanki perävarastosa.

Net on vihireelä nyörilä tosi heleppo kiinittää. Puunrungon taaksekkun tekasee pitävän solomun, nin sejjäläkeen voi pönttövä painauttaa runkoo vasten hiukka alemmaks, jollonka se kiristyy runkoo vasten. Siinä se kuvasa asukkija oottaa...

Tukikohasta vinkampuhallusta ja lumellentova seurailemissiin tähä.

Kuret teki täyskäännöksen. (2333)

Piti tännään nousta Tukikohan päärakennuksen katole. Siellon jiirilöisä vielä lunta aikas paksulti. Sattu Ukala olemaan tuhkantyhyjennyspäivä puukattilasta ja tynnyrilline puhasta harmaata koivutuhkaa.

Tuuli oli sopevasti pohojoosen puolesta, jotenka myötätuuleen lähti muovikannusta tuhka lahjakkaasti. Jos ei osunu kattolummeen, niin tuuli vei etelää kohe tontile. Siellon lunta tonnitolokula.

Siinä tuhkatuulija ootellesa kuulin taivaalta kommeen äänen. Kurkitokka, viis kipaletta, olit nokat kohen pohojosta aikas korkijala aurasa. Antelinniile käsimerkkijä ensin, ja sittevvielä karjaasin kovala äänelä, että ottakeepa kurssi kohti etelätä. Ja nihän siinä kävi. Tokka hajjaantu ja järjestäyty uuvelleen pikkuauraks. Ja suunnisti takas etelään...

Tars vielä opetela peippojenkieltä. Net on levinny tänne pihapiiriin kans. Kärpäne ei täälä kuiten vielä lennä. Niillon varmasti ongelmija tievosa, kunon luvannu hiukka kylymenevvää kelijä vielä. Kumma, että linnut on etuaijasa, vaikka talavi on vielä otteesa.

Ukan kattotikkaset on tältätalavelta pelastettu. Mittatappijoita on tullu raatijoantennista. Son menny tuhanneensolovaan katola ja johot ollentänny rasijoista irti. Ei ihime, että ratijo suhisee aika-ajjoin ja olemma kuunnellu muutamampäivän aijjan raatijoo netinkautti.

Linko-Jarkko olis jo kanniskelu kattolumet pihhoilta pois, mutta nyt emmä kiirehi, kunei täälä ole juuri kethään liikkumasa ovista talovväjen lisäks. Oottelema nuot loput, jospa net noppeemmin tulis tuhkattuna...

Tukikohasta tuolimpallautukseen huomenisa Rovaniemele matkustamissiin tähä.

Kaikki kellot ei käänny. (2332)

Pyhänä lähti Kallelasta Oulunseuvun kelekkaporukka kotijakohti neljämpäivän kelekkailusessijon jäläkiin. Tuntikausija jokapäiväle het sai tehhä sitä, mitä lumettomasa maasa ovvaikee tehhä.

Itteppääsin tekeen siellä kevätsiivoushommija ja sain asennettuva saunampuolele etäohjauspatterin, jotenka nyt nukkuu talavipakkasela rauhallisemmin, kunei suihkuvermeet ja vessan vesivermeet ole pakkasen armoila.

Tuosta kellonkääntämisestä on pien riesa noin kaikkijaan, kymmenkunta kellova jaksaa parriin kertaan vuojesa kyllä käännelä. Yks kello ei meinaa totela. Son tuo Kallelan jokikamera, jonka kellon olen mökiläkäyvesä kolomeen kertaan asennelu ja tallennelu käyttään tietokonheen kellova, mutta ei se vaan tottele. Tietokone niinki ittesä on kääntänny oikeeseen aikaan, mutta synkronointiin ei älli meinaa riittää.

Elikkä jos katteletta sitä jokiuoman kuvvaa siitä saunarannasta, nin teijän kellot ei välttämäti ole vääräsä aijjasa, vaan se on tuo kiinalaisenkameran kello...

Tästä pääsee sinne kamerakuvviin...

Toisaalta näinä aikona tunti ei ole aikaa ja piika ei ole ihiminen, vai mitessemeni...Syväskönkhään alunen on muuten enempi auki, mitä tähänaikaan vuojesta koskaan...

Pittää mennä vielä aamupakkasela käväseen sielä mökilä päättelemäsä eiliset päivähommelit. Aamusela pikkupakkasyön jäläkiin tiet on täälä parempana. Iltapäiväle tahtoo pehmetä nin pääsoratie kuimmyös Kallelaan johtavat Länsipuolentie ja Kuutsijängäntie. Pohjat ei petä vielä, mutta sosetta on runsaslumisesta talavesta johtuven, kun polannetta on syntynny vängälä. Nelivevot on poikaa...

Jos kelijä pitelee, nin Kallelasa on vappaata. Voi olla, että lähiaikona saattaa puomi Kuutsintiele läpsähtää lukkoon. Sitten ei Kallelaankaan tartte yrittää kuin uimala, elikkä sinne on asijaa vähällaisesti kellää.

Tukikohasta miinusöistä pikkusen tykkäämissiin tähä.

Koirapolanteevviereen koirapoloku. (2331)

Alakaa pikkuhilijaa tehhoomaan lussakelit, kummittari heiluu viijen ja kymmenen lusasteen paikkeila. Ja tännään saatiijjo kesäsajettakin malliks.

Nitkahti tuossa muutamana aamuna ristiseläsä joku välilevyntapanen. Kohta oli tulehus levinny johonki issiashemonsuunnile. Vimovoon piti turvautuman.

Siinä kunnosa ei haluta lähtee koirarruokintareisule, kun poloku antaa jalan alla periks varottamata. Selekävaivat ei semmosesa rämpimisesä parane. Niimpä jätin Rihlarruokinnan parikspäivää terveemmäle immeiselle Tukikohasa, emännäle. Hän se suivaantu tännään kans sielä polanneppolula, kun putos paritkerrat haarujamyöten hankeen. Vielä se sieltä kuiten kotijoppääs.

Aattelimpa tehä pienen saunalämmittelyliikunnan lumilapijon kanssa. En yrittänykkään alakaa maatamyöten polokuva vanahan polanteen kohalle kaivaan, vaan alootin puhtaasta kinoksesta poluvvierestä. Soli oike ratkasu. Lumi on nimiitäin läpikostijaa ja sopevampehmosta. Lumilapijollevveyttä synty hikkeentulemata vartisa. Mummeli ei uskonnu väylän kopile nyt olevan valamis, kunen ollu kauvaa ulukona. Onneks kuvasin liikuntasessijon...

Eppäilen, että kelekkakelit alakaa kohta olevavvörpii täsä kairasa, josei kylymene. Ennuste tosinnäyttäs, että saattaa tulla pakkastaki. Tulis vielä melekovarmasti hankikelit, kuttuliski yöpakkaset. Toistametrin hankiku jäätys läpi, nin olishanse jottain se. Ijes puolvälliin.

Tukikohasta kattolumija takapihalta vieläki oottelemissiin tähä.

Syntijä tekemäsä. (2330)

Ei sais kuulema matkustela isommi. Oli kuiten asijallista asijaa ja lisäks muutama helevetimmoine houkutus kävästä päivämutkin Rovaniemelä...

Poijjan huushoolisa oli porukatterveenä, eikäpä tuota olemmittään tautiivviittaavaa nähty Naruskallakaa. Ja ihankuvvahingosa sattu peräkärrivvienti, Ukan uuven tuolinosto ja Kerttu Unna Orvokin synttärit samaleppäiväle. Niija ekstrana tieten neljäskijjuttu. Niilloli sielä mettopaisti uunisa juhulankunnijaks.

Eikäyty hallausettäsisyyvelä. Sevverran sisälä kävimä, että jätimä synttärilahajaa ja vilikasima saunaremontin tillaa. Niija jätettii voileipäkaakku mettopaistipaan vastineeks. Teimmä hyvän vaihtokaupan...

Tänhään nautima mettopaistin kuninkaallista makuva Mummelin kansa kahen. Oli sakemanninkaupasta ostettuva tommaattimaustettuva rattiinipottuva, rapeeta tuoresallaatija, puolukkahillova ja sitä ukkomettopattaa. Voitte uskoo, että lähti näläkä ja makuhermot tuli kunnola kutittettuva...

Joiltakiosin reisu meni päihhelevettijä. Ei olis pitäny ostela kiinalaisvalamisteista toimistopelituolija, josta piti tulla isommiehen toimistotooli. Ei tullu. Ensmäästä kertaakun istuin siihe, nin puolemmetrin lattijala siirtämisejjäläkiin irtos yhestä tuplarattaasta toinempyötä ja pikkuliikkeejjäläkiin sivule irtos toinempyörä. Jakun niitä rattaita ja kiinnityskohtija ja akseliloita hiukka tutkittiin, nin heleppo oli päätelä, että tuoli on susijosyntyissään.

Kiinalaista päältä kaunista, mutta täyttä pasalakusta tavaraa. Lähtee ensmääsen arjentullen takas kikanttirovaniemele, kuhan saan selevile, halluuko net sen sinne palasina vai koottuna. Loota ovvielä tallesa...

Käyhän ei kannatte halapaa ostaa, tuli taas kerran tojistettuva. Ja opittuva kantapään kautti... Minimissäsä vajjaa neljäsattaaeerova joutuu vähänkää kunnollisesta työtuolista pulittaa. Ja senkäähhintane ei ole seuraava valamistettu kiinalaistevvapriikisa, son varma tieto.

Tukikohasta tuolimarkkinoihin uuvelleen tutustumissiin tähä.