Jokikin jäätyy ennenko kameran saa toimiin.

Ihimeelline inspiraatijo tuli tälleaamuva mieleen. Kunoli seittemäntoista pakkasta, nin arvelin Kallelasa olevan pirtisä hyvä lämpösesä rassata kamerakuvvaa tietokoneelle, vaikka semmelekeen tietää etukätteen, että ihimeitä tarvii.

Eikäpä tuo onnistunnu valamiiks tännäänkään, mutta saatto jonkuvverra etistyvä kuitenki. Pittää vielä mennä sinne lähipäivinä uuvelleen, kuhan tehhään hiukka ajatustyötä ensiks. Eli Mummeli antaa tulikomentoja.

Käväsin siinä aurinkopaisteesa kuiten rannallaki kattelemasa talaven tulloo jokivetteen. On sitä jäätä sinne syntymäsä, mutta taitaa tulla loppuviikoks taas sulattelijat paikale. Eikä niile mahammittään.

Siinon porilaisile ja muillekki hiukka väliaikatietoo Ukan kännykän kautti, kunei kerta kamerayhteys vielä pellaa...

Ostin ameriikanpoijjalta semmosen lisenssin sille kamerale. Jospa se sitten alakas toimiin hövelimmin. Viijenkympin riskisijootus.

Tukikohasta autorrassaamisseen välilä keskittymissiin tähä...

Järvet jäätyy.

Lokakuu lopahtellee tuosta vaan. Kahenkuukauven päästä ommuuten päivä taas pitenemmään päin ja vuos vaihtumasa. Tämmöset syksyt oleppoika kussemmonen yks kullilluikaus täsä maalimasa.

Pakkasta Tukikohan mittarissa on yönseutuna kävässy -17 astetta. Son jo semmonen pakkanen, että kohta pääsee kairanpyörittäjät pikkuvesijen jäile reikijä latomaan. Jokisuvannoile ei nin kiirettä vielä ole. Eikä kiire tieten vielä järvillekkää, kunon luvannu lauhtuvaa ja lussaakelijä lähipäivile.

Varvut rutisee jalakojen alla niilä, jokka mettästystä harjottaa. Linnunpyynnit ja hirvenpyynnit ovvielä jatkumasa.

Tukikohasta närhile laihutuskuurija suunnittelemissiin tähä.

Kuka sieppas pöllönsilimän.

Talommiehen tehtäväkenttä on loputon jänkä. Tälleaamuva piti huomata uluko-oven vartijapöllöistä toiselta puuttuvan silimä päästä. Eipä sitä ruvennu löytyyn portailta eikä kynnysmattoista, joten eikun kyselemmään Mummelilta, mistä saahaan pöllölle okulaari.

Tuohammietti asijaa kokonaisemminnuutin ja lähti sitte nappivarastolle. Ja kohta oli melekeen samavväriset silimätarpeet pöyvällä Ukala liimattavana.

Son kyllä paikallinenkaveri, joka näitä pöllöjä viestellee, mutta nimi on katteisa. Ostahutin nuot viimokesänä Sallasta toripäiviltä hältä, mutta käyntikorttija ei tähähhättään löytynny. Hällolis tieten ollu orikinaaliosijaki.

Ei tuo ennää nin rammalta näytä silimäleikkauksen jäläkiin. Varsnaanen nappisilimä. Ovisilimijen pittää toimija...

Tukikohasta pyhäpäiväharrastelemissiin tähä.

Hymy levijällä ninko nuorena tyttönä.

Harvonnäkkee ennää meitimmummelija nin hymy levijänä, kun Ukka kiikutti kotijo semmosen akkain askartelukeklun. Puukkomestari oli sen väsänny kiitollisuuvenvelekaa paijanpesuista ja perslevypesuista. Ja housurrässäyksistä.

Hitto, kunen älynny, että olisin vaan sanonnu, että tilasin ahkeralle kojinhoitajalle...

Son kyllä näppärä pikkuharrastuspuukko, akkainkätteen justaan sopivata mallija. Niija tuo malli on kevyt kenttäkopijo Ponssejulukusen ostamasta puukosta, johon Vasara tekas säällisen tupen.

Ruskee puu täsä Mummelin pikkunätisä on jatopaa ja koristeet vijolettijä akryylijä. Terä on Kuikkaa.

Tukikohasta kaapinsiirtova lopettelemissiin tähä.

Leukummalli.

Siinäpä tekaskaa perässä, jokka ossaatte. Vasaranpajalla oli köökin pyöreelä pöyvälä oottelemassa hakijaasa hienommasta päästä oleva leuku. Joku oli sen käyny tillaamasa ja mestari luvannu tehhä, mutta tillaajan nimmee ei ole tievosa.

Heleppo oli mestarille sannoo, että josei puolevvuojen kuluesa käy hakasemasa leukuvaan pois, nin laitamma huutokauppaa pystöön.

Tukikohasta tähä.

Tukikohta peikkomettäksi.

Tämmösiä tyvenijä aamuja sais pijellä lähimmän vaikka puolvuotta...Pikkupakkanen läpipäivän, ninko eilenki. Paras syksysää.

Tukikohasta peikkoja oottelemissiin tähä.

Zinkkijä zuhautellaan.

En ekallakertaa uskonnu ittekkään, että tuommosesta pienestä lääkeputelista saattaa löytyvä romuskaan apu. Mutta sillon löyty. Elikkä viimeksi kun olimma Mummelin kanssa Kemimmaala, nin romuska pyrki Ukale pääle.

Tyvär tuli appuun sillon hetkohta ja vietätti Ukan paikallisseen apoteekkiin. Ja sieltä pikkupullonkans ulos. Oisko kustantannu viitisentoista eerova.

Viimoyönä herätti selekee lunssanalaku kolomenkantturoisa yölä. Oli sevverra vetelä olotila ja räkä valumapäälä, nimpiti lähtee taas lääkepullova ettiin. Ja ei mittään viinapullova, vaan se samanen suihkepullo, joka lääkekaapista heleposti löytyki.

Ja eikun sumuttelemmaan ohojesäännömmukasesti. Piti siis istuskela herreilä tunti, jonka aikana piti vartivvällein suhauttaa neljä suhhautusta suoraan kitusiin. Se ei Ukan suusa hääviltä maistu, kunnet on varmaseutit pukannu siihen jottain keinotekosta makkeutusainetta, josta pyrkii pintaammielummin huono olo. Laittasvat tuommoseen vanahammlista sokurija, kunei sitä tartteis laittaa sinneku piipilline...

Ekatunnijjäläkiin pääs vielä lakanoihi. Kuuvenkantturoisa tempasin taas zuihkeet muijjellääkkeijen normiottoaikana. Ja ottamista ojjatkettu tunnimparin vällein, miten on sattunnu muistaan.

Tuommosesa putelisa sitä myyvään. Tätä tyären mukkaan käytellään paljollaisesti torjumasa romuskata. Ekakerta sillon tehos, tää toinenkerta näyttää tapasa varmaan lähipäivinä.

Sitähässaatto tuolta maalimalta saahavvaikka minkä viiruksen. Ihimisijä on pyörinny ympärilä tuhansija. Kaikemmaalaisija.

Tukikohasta zinkki-ihimeeseen hilijokseen uskomissiin tähä.

Roomaa 2018 kuvina ja videoina.

Mummeli oli tiitteränä pyhäpäivän. Kuvia ja videoita tallentui reissusta blogimuotoon. Matkustakaa Roomaan jos ei muuten, niin linkin kautta TUOSTA ROOMAAN 2018.

Tukikohasta lyhyesti tähän.