Taiteilija takapihalla.

Olispa lyijykynä ja ossaispa piirtää. Mutta ei, Ukka on piirtämisesä ei ees täys nolla, vaan miinuksela ja raskaasti. Vävypoijjalla on toisin. Kynä toimii.

Tuosson Tukikohan takapihalta vissiin lyijykynäpiirros. Siinon Ukan lintupönttö kanissa just niinko se oikeestikkin on. Vanahasa haapapuusa. Son kohta parempi tuo piirros kuin valokuva samasta paikkaa...

Tukikohasta tähä.

Tähtinen taivas ja kuutamoyö...

Son täyskuu. Kuuhullut ja kuuterveetki olliikenteesä. Net, jotkei nuku. Ninko Ukka ja Mummu, netkunnukkuu. Kissat net mouruvaa tai mourus maaliskuula. Jossain net mouruvaa, mutta meillei mouruva. Vaikka niitäkikkaks on täälä käymäsä. Niitten mouruttajille on kait tehty ikävämmät temput...

Tukikohasta aurinkopaisteppäivävviettoon alakamissiin tähä.

Erilaiset valokuvat.

Naruska näkkyy aina hiukka eri vinkkelistä vävypoijjan kameran kuvina. Sami jaksaa löytää kuvakulumaa, joka joltain saattaa jäähä näkemäti. Kattellaan niitä vaikka aijjankuluks täsä.

Tukikohasta talaven jatkumista ihimettelemissiin tähä.

Pitkämperjantain viihtykkeet.

Entiaikana ei saanu pitkäperjantaina, eikä joulupäivänä pittää yhteyksijä ees naapurijen kanssa. Eikä saanu oikeesti tehhä juuri mittään, pitivaan hiljennellä vauhtija ja miettijä elämän tarkootusta.

Maalima muuttu. Tanssikieltoja ei ennään ole, saa humpata ja rimputella kiirastorstaista vaikka äitijempäivään yhtäsoittova. Ja kuivinsuinkhan ei tartte ennää pääsiäisenä olla, vaan sipilä kauppaa tulilientä lauvantainaki. Ennempiti olla viinatta, jos erehty kaikki latkimmaan kaupammentyvä kiinni ennempääsijäistä.

Hyväson, että maalimammeno muuttuu. Selekeestihhän son parempi, että kaikki rilluttellee ja pittää hauskaa. Ja ilottellee oikeesti. Kevvänkikkunnijaks pääsijäisenä monesti.

Tämä munajjuhula jää alakupäivistä parraitemmieleen Ukale siitä, että näki jonkullaisen suvikelin, aurinkova ja kunnollisen lumiukon. Tyvärenpoika Loimu sen oli taiteillu. Ja hieno on.

Pienikivvoi olla kaunista...

Tukikohasta pääsijäistä kaikile toivottelemissiin tähä.

Naruskajärven mökki oottaa uutta omistajaa...

Täson välilä hoijeltava vaikka talommyyntijä. Lomamökki, jossa huluppee varustetaso ja valamiina irtaimistot summuut nin, että ei tartte kuin ottaa korin kaljaa ja sinisellenkin matkaan ja alakaa lommaileen. Noinninko kuvvainnollisesti tieten sanottuna. Sitäpaitti sininellenkki ei huonoo ole.

NARUSKAJÄRVEN LUKSUSMÖKKI löytyy klikkaamalla. Ukalta saa Mummelin näpsimiä kuvija vaikka sähköpostiisa, joka halvaa. Niija Ukala on tieten koukut, joilla pääsee tavaraan tutustuun.

Tukikohasta munajjuhuliin pikkuhilijaa valamistautumissiin tähä.

Autokuummeesta voi parantuva.

Mummu heitti jo kirveesä kaivoon jonkumminummuka autokuumeen takija. Eihän tässole tosipuhheessa muusta kyse ollukko koittaa siirtyilä jalakamiehestä jonkullaiste kummipyörijen pääle. Alakaa suivauttaan semmone ketävaan.

Solise Ilomantsirreisu vasta lämmittelyvä. Namupala löyty Helssingimpäästä. Pääspähän aijjaan taas inttersitijunala ja ensmäästä kertaa maalaispoika isolakirkola metrola. Soli ihanko mattijaliisa siinä yhesä kansakouluaikasesa kirjasa, kussielä Ukka istu ventovieraijen immeistevvälisä. Aika paljossielä oli aurinkovasaaneija ihimisijä, mutta son varmaan eteläsä semmosta. Ei net liikaa Ukale päivää sanonnu, vaikka koitin kuimmonen kans alakaarratailemmaan.

Ainin, jäi sanomati, että oli ihankaheli junakuski Rovaniemeltä aamukuuvelta lähtiisä. Siinoli jarrut jumisa siinä koko junasa. Kolokytäviisminnuuttija jälisä aikataulusta lähettiivvasta ajamaan. Voi helevetti kuse päästi niisä routaheitoisa kolomattasattaa kilometrijä tunnisa. Olioli, kaksattaakaks oli kovimmat vauhit. Eikä jarruja vissiin ollenkaa. Eisole tosi, että ninkovvaa ajellaan. Ja vaikka riskeeras meijät kaikki, nin jäi vain lissää kymmenemminnuuttija silläviissiin, että Helsingisä olima jo kolomevvarttija myöhäsä jostaki aikataulusta. Minentiijä niistä aikatauluista, kuneiole kellova ollu kymmeneevvuoteen.

Noh. Leksustahan sielä piti käyvä kattomasa. Tuli yksityine autommyyjä hakkeen Ukkaa jostaki olikhan se Myllypuro. Mittään puroja en sielä kyllä nähäny, mutta helevetin ison kalasataman näjin metronakkunasta. Siinoli isompi järviki, vissiimpäijänne vai mistä net sitä vettä siellä hakkee.

Myö sielä neuvottelimma autohhinnasta myyjämiehen kansa. Sesano, että sillon myynnisä halavin hypriti koko Suomesa. Sanon sille tieten, että tehhään nyt enkat siinä halavasa hinnasa ja myyt sen pirssis mulle nin halavala, että kukkaan ei nin halavala ole koskaannin hyvvää autova ostannu. Meiloli kahentonnin tinka, sitten tonnin tinka ja viimen viijensaan tinka. Hinta putos, mutta minun tarjous vaan pysy jostakissyystä samana. Soli isämatin mallimmukasta hommaa. Sittesse kauppijaspoika sano, että se soitas jollekki naisimmeisele. Aattelin ja sannoinki, että sehävvarmasti auttaa täsä asiajasa, soitappois. Ja kohta se tuliki autolluokke takas ja kehu, että se naine oli sanonu, että myppois se auto silähinnala, milläse ukko sitä halvaa. Ja met löimmä sittekkättä pääle, ninko asijaan kuuluuki.

Nyton kuumeet sitteppoisa ja Ukala on hypritileksus tuosa pihala. Vasarata käytin sillä kirkola äskessaunasa. Oli puukkomestari nähäny unta, että Ukka tullee uuvela autola ja sillon pisamija naamasa. Entiijä, mitennet tähälliitty, mutta tais mulla niitäki olla nöösipoikana. Vasara tuummas, että häneiole ikunakuunapänä nin hienosa autosa matkustannu. Nimpä se juhulistiki Ukan uutta autova ryyppäämälä kotimatkala melekeejjalat itteltään alta Leijonaviinala...

Tuosson kuva siitä, etteitaas ala immeiset puhhuun, ettäse paskaa puhhuu aina se Ukka. Kuneisepuhu semmosta ikänään.

Mumelikkaa sitei vielä ole kojeajannu. Sehässaatta sanova, että pittää mennä viemmään takas koko laitos. Eivainkaa. Kyläse tietää, että tämon auto ja muut ovvaan kulukusija.

Tukikohasta lapsellapsija Paavommaasta oottelemissiin tähä. Niija tietenniitten äitijä ja issää kansa.

Viimenen talaviaikahiihto.

Justiin ja justiin ehti Mummeli kipasta kiireijesä välisä talaviaijjan viimosena päivänä hihtoretken tuola kylän pohojospääsä. Nythän son alakannu jo kesäaika ja hihtokelit tältä talavelta lopahti vissiin sittessiihen.

Tosi kesäset on täälä nämät kelit heti kesäaijjan alettuva. Lumi ei kuiten taija ihavvielä olla kaikki poijes, mutta lämpötilat on selkeesti muistuttamasa kesästä ja kärpäsistä. Miinusta on kakskytäastetta ja rapijat vielä pääle. Ohvija ei alakukesästä täälä tarvitte, ennustaa Ukka. Tai tietää.

Jos oikeen kirettä pitelee, nin saattais täälä muutamakspäiväsk vielä latuja piisata. Tiijänkait täälä senkin, että etelämmässäki on menosa meleko lumiset kesäaijjanalut...

Tukikohasta intersitivvietäväks vissiin valamistautumissiin tähä. Huomena kesäaikakuuvelta meitin pääkaupungista.

Lumipesulunta tarpeeks.

Haagahelijan liikuntahurjat kiersvät Pirunkirkon kautti Takkaselekään ja sieltä Sorsan kautti Sorsajokisuule. Tusinavverran hihtäjijä olivappirteitä autoleppäästyvään kuimpeipposet. Peipposet ei vielä täälä laulele, mutta talitintit kohta kyllä alotellee.

Niilon tapana näilä lumimajottujila ottaa ittestään muistopotretti vähemmisä yläroppavaatteisa, mitä hihtely ja talavikeli vaatii. Vinkka nytkippuhalteli aikaslaila, mutta karraistunutta porukkaa ossoitti tämä porukka olevasa.

Lumipesu puhtaala lumela. Ja sitteppäästiin rangijahuoltoon Tukikohtaan. Sittessaunaan Tukikohan issoon sähkösaunaan. Ja sittessyömään. Ensiks alle kasvissosekeittova ja viiskytä Mummelin tuoretta sämpylijä. Ja sittepporonkäristys, puikulamuussit ja Kursulaisen kanssa net makijoihin suihin. Ja jäläkiruuvaks vielä makijat jottain pannakottija hillahillola ja pakastehilloila. Olit tyytyväinevväki veteleen unta palloon masuttäysinä...

Tukikohasta aurinkopaistattelemissiin tähä.