Kolmekymppisen Kallen Suomi 100 -mietteet.

Onko lottovoitto syntyä Suomeen?

Maailmassa syntyy vuosittain 140 000 000 vauvaa, liki 16 000 joka tunti. Suomen syntyvyys oli vuonna 2016 vain 52 814 lasta, joka tarkoittaa 6 lasta tunnissa. Joka 2664. maailmaan syntynyt lapsi on siis suomalainen. Prosentuaalisesti todennäköisyys syntyperäiseen suomalaisuuteen on 0,0375%. Loton 7-oikein-tuloksen todennäköisyys on 0,0000053638 %, eli pääpottiin verrattava lottovoitto Suomeen syntyminen ei todennäköisyyksillä arvioituna ole. 5-oikein-tuloksen lotossa saa jo Suomeen syntymistä huomattavasti todennäköisemmin, prosentilla 0,0594736198 %. Viidellä oikein lotossa pääsee kiinni noin 50 euron voittoon.

Mikä on sitten suomalaisuuden arvo? Erilaisten tilastojen valossa suomalaisuuden mukana saamme erinäisiä etuoikeuksia. Meillä on oikeus asua maailman vakaimmassa, vapaimmassa ja turvallisimmassa valtiossa, luottaa maailman parhaaseen hallintoon ja riippumattomimpaan oikeuslaitokseen sekä elää maailman vähiten järjestäytyneen rikollisuuden vaivaamassa yhteiskunnassa. Tilastokiitosta suomalaisuutemme on saanut myös muun muassa vaalien, poliisitoiminnan, korruptiovähäisyyden, pankkivakauden, lehdistövapauden, inhimillisen hyvinvoinnin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, laillisuusperiaatteen noudattamisen ja ihmisten perusoikeuksien suojelemisen osalta.

Tyytyväisyytemme suomalaisuuteen on tutkitusti huippuluokkaa. Maailman onnellisuusmittarissa yllämme kärkilukemiin, olemme yleisesti tyytyväisiä elämäämme, asumiseemme, luotamme poliisiin ja päättäjiin ja jopa toisiin ihmisiin. Meillä on vahva usko talouteen, emmekä mittauksen perusteella kärsi edes pahasti liiallisesta työtaakasta muihin maihin verrattuna. Meiltä löytyy myös todennäköisesti läheisiä, joihin voimme tarvittaessa turvautua.

Kansalaisten välistä tasa-arvoa pidämme tasavaltamme kruununjalokivenä. Sukupuolten välinen tasa-arvo työelämässä ja vallanjaossa toteutuu meillä verrattain loistavasti. Köyhyysasteemme on maailman alhaisimpia ja tuloerot pienimpiä. Suomi-veneessämme matkustavien yhdenvertaisuus on arvostettavalla tasolla, ainakin jos verrataan maailman tilanteeseen keskimäärin.

Ympäristö jossa elämme on meille suotuista ja osaamme kohdella sitä hyvin. Pärjäämme erinomaisesti ympäristön tilaa ja kehitystä kuvaavassa vertailussa. Hengitämme puhdasta ilmaa, vesirikkautemme on vailla vertaa ja riski altistua luonnononnettomuuksille on minimaalinen. Metsiäkin meillä on eniten ja tilaa elämiselle kolmanneksi eniten Euroopassa. 6 hehtaaria jokaista asukasta kohti. Saariakin on meillä toiseksi eniten maailmassa, liki 180 000.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on kertonut meille, että olemme koulutuksen kirkkain tähti maailmassa. Inhimillistä pääomaa meillä on jaettavaksi asti, tarjoamamme perus- ja korkeakoulutus on erinomaista ja palvelee tulevaisuuden osaamistarpeita. Osaamme lukea parhaiten koko maailmassa ja hyödynnämme taitoamme kirjastopalveluissa ihailtavalla tasolla.

Suomemme on kilpailukykyinen tietoyhteiskunta. Osaamme hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa, olemme innovatiivisia, osaamme kehittää ja tutkia. Haluamme pitää yllä elinikäistä oppimista. Digitaalisuus on meillä kova juttu ja tiedämme, miten sitä hyödynnetään kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Meillä on maailman toiseksi eniten langattomia laajakaistoja sataa henkeä kohti ja mobiilidataa kuluu liittymää kohti eniten. Yrityksillämme on hyvät oltavat, talousympäristö tukee liiketoimintaa ja yrityksemme osaavat toimia eettisesti ja kestävästi. Meidän passimme on kovaa valuuttaa maailmalla. Sillä pääsee 175 maahan ilman viisumia.

Sanotaan, että lapsissa on tulevaisuus. Olemme onnistuneet luomaan Suomestamme lapsille oikeudenmukaisen ja turvallisen kasvuympäristön. Maamme on maailman toiseksi paras maa olla tyttö. Suomessa nuoret ovat murrosiästään huolimatta tyytyväisiä elämäänsä. Ainakin huomattavasti tyytyväisempiä, kun maailman nuoret keskimäärin. Tulevaisuutemme lienee siis turvattu.

Terveydenhuoltojärjestelmämme tehokkuus on ensiluokkaista. Meillä vastasyntyneiden elinajanodote on pisimpiä maailmassa. Syntyvät lapset eivät ole alipainoisia, äidit ja lapset ovat hyvinvoivia ja imeväis- ja äityiskuolleisuus lähes olematonta. Kokonaiskuolleisuus syöpään on meillä OECD-maiden toiseksi alhaisinta ja tupakointi kolmanneksi harvinaisinta.
Olemme nyt kirjoittaneet Sata vuotta maailman vähiten epäonnistuneen valtion historiaa. Onnistumiset ja maailman vähiten epäonnistumiset näkyvät tilastoissa. Rahassa mitattavaa arvoa suomalaisuudelle lienee mahdoton määrittää. Loton 5-oikein-tulokseen en ainakaan minä halua suomalaisuuttani vaihtaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

SUOMI 100 VEE PITÄÄ NÄKYÄ KAIKKIALLA!

Tukikohasta tähän.

Itsenäisyyspäivää!

Tukikohtaan nousi Suomen lippu ajallaan kello 18.00 itsenäisyyspäivän aattona. Puolenkymmentä lipputankoon suunnattua ledivalonheitintä täyttävät lippusäännön, joten Suomenlippu liehuu Naruskan yön yli ja huomiseen ehtooseen kymmeneen.

Mukava oli lippu nostaa salkoon Mummelin ja tyttären lasten Hallahelinän ja Loimun kanssa.

Huomenissa Ukka palauttelee Hallahelinän ja Loimun vanhemmilleen Rovaniemelle. Siellä pitää käydä tervehtimässä Kallea kunniavartiossa Rovaniemen sankarihautausmaalla. Hieno ele pojalta ilmoittautua vapaaehtoiseksi tähän tehtävään, jonka osallistujalistasta nimi löytyi Lapin Kansan sivuilta...

Tukikohasta juhlatunnelmoimisiin ja kaikille Hyvää Itsenäisyyspäivää toivottamisiin tähän.

Sinivalkoinen Karhutunturi.

Saana valaistaan Suomi 100 -juhlan kunniaksi. Karhutunturin valaistuksessa luotamma luonnon järjestämään valaistukseen...

Tukikohasta superkuuta katolla turhaan vartoomisiin tähän.

Kaupunkimallin Tukikohassa.

Kävimmä Mummelinkans hiukka vertailemasa retkeilymajatyyppistä majapaikkaa kaupunkipaikasa, eli Kemisä. Siellon Villa Kemi merkkine hostelli, josa vietimmä parit yönseuvut. Päivät vietimmä tyttären pesuveen kans luuhaamala pitkiRruåttimmaata Haparannala. Ja ohantuota nähtävvää aina Keminpääsäki.

Meijän Tukikohta on jokivarresa. KemiVvilla on mererrannasa. Ei met tieten kilipaile keskenäme kenestäkkään, ku ettäisyyttä väliltä löytyy kolomessattaa kilometrijä. My ijäsä ja hyö lännesä.

Meleko vähilä henkilökuntamäärilä näytti pyörivän sieläki. Resepsuunimmies tuli puhelimela perimää huonehinnan, jokon hiukka korkijampiku Naruskan Retkeilymajasa, mutta onsielä toki rivaatimmat huonhet omijen ovijesa takana. Meiltei löyvy kahenhenken huonheja kuin tuo "sviitti". Tämon, ninko tiijätte osa, isohuoneine koulurakennus, jokon muutettu sinällää majapaikaks.

Aamijaiset oli viksusti järjestetty meijämmielestä nin, että aamuapalatarphet olit lastattu pieniin korreihin huoneejjäkaappii. Kahaveet pysty keittään ruokasalisa, jossoli pöytijä, misä hyvä oli aamijaistaa. Jajos olis haluttannu, nin isola piljartipöyvälä olis päässy kokkeileen sitälajija, josolis kilipailuttannu. Oli melekeen tuplakokonempöytä Ukan kivipöytäävverrattuna.

Sijjainti on sielä Kemillaijala mererrannasa sevverta sivusa, että maalaisetki pysty sielä iliman liikenteemmetelijä untapalloovvetelemmään. Voimma suositela kaikimpuolin.

Niija parasta kokoreisusa oli tieten se, että met saimma tyärempesuveesta puolet matkaan sieltä, pienimmästä päästä. Hallahelinä ja Loimu tulit UkajjaMummelin kans viettään satavuotisjuhulija tänne Naruskale. Pijämmä lystijä täälä.

Tukikohasta voileipäkaakkutalakoisiin valamistautumissiin tähä.

Puukkomestarin ei niin hääppöset kuulumiset.

Nytei pyyhi puukkomestari Vasaralla ihamparraala mahollisella tavala. Olen olluhhiukka hissukseen tapahtumijen kulusta viimesten kuukausijen aikana siitä, mitä Artopoika on kävässy sairastelupuolelta läpi. Kaikellaista, vakavampaaki.

Elokuusa oli meininki lähtijä muutamana keskiviikkona tavan saunareisule. Soittelin tiistakiehtoola. Onneks kolomekkertaa peräkannaa ja normija pitempijä soittoja. Onneks ei mestarila ole puhelimissaan mittäävvastaajija. Kolomanteen soittoon sieltä vastattii. Rominan kans. Ja heti äänestä Ukka kuuli, että mies ompelistä pois. Parit päivät oli maannu lattijalla sejjääläkiinku oli sängystä puonu. Iliman vettä ja leipää siinä. Ja ihavvahingosa kerto ylttyneesä pöyvältä luuriin kiini, kunoli kuullu sen sitkeesti soivan.

Asijat eteni pikavauhtija nin, että Ukka tilas 112 -sovelluksela kohteeseen sairaspirssin. Ja sieltä potilas suoriltaan Rovaniemele tehole. tulehusarvot eikun hiuka viijettäsattaa. Keuhkokuumetta ja mitä lie sisäelimijen pelistäpoistiaknoosija. Likelä manalamporttija kuulemma mies käväs. Mutta selevis. Parivvikojjäläkiijjo Sallasa sairaalasa ja sitätehen kotijo.

No eimittään. Uuvesa kämpäsä Kotalasa kaikki näyttit aikaslaila hyvältä ja puukkojaki alako taas syntyyn. Mutta sittentuli takapakkija. Taksila oli mestari käymäsä jossakin kontrollisa Rovaniemelä. Ja sieltä oli pirssimies saatellu kämpile ehtoopimijälä. Kotimatkala oli jo mestarin ittesä kertomana jäläkiinpäin tuntennu, että puhetta sotkee. Muukinko leijonaviina. Mutta asija jäi silleen, kunei taksisuharikkaan vissiin oikeen kuljetettavaasa paremmin tuntennu. Soli maanantakiehtoo. Ja tistakiehtoola taas Ukka soittelee, että lähemmä saunareisule. Ei vastausta. Vuokraisäntä kerto, että mies kyllä olleilee kotona, mutta leijona maistuu. No, se selitti Ukale, miksei vastata.

Keskiviikkoaamuna vastas. Ja kohta seleves, että sohvala makkoilee, eikä pääse mihinkää. Ja sannoo käsivarren olevan poikki olokavarresta. Maanantaiehtoosta lähtiin. Noh, eipä siinä kauaa Ukan miettijä tarvinnu, mihin nyt soitetaan. Nummeroon 112. Ja sairaspirssilä taas maalimale.

Sillon maanantaisela Rovaniemireisula ilimeisesti aivohalavaus, joka sekotteli puherytmijä. Se selevis vasta Sallan sairaalasa, kummuutama sairaahhoitsu ja lekuri kyseli vierailule menosa olevalta Ukalta, että katkooko Artola puhe. Noheleppo sannoo, että eilen puhelimesa huomasin, mutta arvelin lääketokkuraks. Ei mittään lääketokkurata, vaan halavaus. ja eikun liuotuksile Rovaniemele.

Nyton mies taas kotona toipilaana. Olemma Mummelin kans syöttänne hälle hiilisiikaa ja imeläpottulooraa. Ja voitaikinapullija mustikkahyytelolä. Ja hyvijä evväitä muitaki, Mummelisämpylöitä ja kaikemmaaliman vahavistavija evhäjä.

Son paranemmaan päin selevästi. Konkoili tännäänkijjo vertstaale, misä Ukka laitto muutamaan hijomakonheeseen hijomanauhaa paikalleen, kunei mestarila kunnola toimi se luulitoksija saanu vasuri. Mutta tullee siitä kuulema vielä käsi.

Että tämmönen tappaus lyhyvesti kerrottunna. Jos joku vielä ihmettellee, että miksei puukkotillaukset oikeen etene, nin lukkeepa uuvestaan.

Tukikohasta toiveikkaana paranemisesta tähä.

Tuulimittarille henkiihherätys.

Harvemmin saa Ukka mithän sähkövermettä korjaantummaan, jos son sanonu sopimuksesa irti. Nyt kuiten tais tilapäisesti käyvä nimpäin, että pikkumiettimine tuulimittarin kans auttelit asijaa etteenpäin.

Lauhampäivän kunnijaks kiipesin tieten katole valamistelemmaan uuven tuulimittarin saapumista isovveentakkaa. Tai Uniojoninaluveelta. Vetelin sinne putkistoon, eli tuulimittaritoloppaan vetovaijerit, että saan uuven mittarin johot sitte aikannaan nopijammin vejeltyvä katolta tänne konttuuriin alakertaan. Raplasin siinä samala hiukkasen sitä sökövä mittarija, jota Kasperin kanssa hiukka liimailtiijja korjailtiin. Pyörimmään sen sainkissillon, mutta tietoja alakertaan ei kulukennu.

Nyt näppäsin sieltä mittarin sisältä yhen sähköteipimpätkän pois, jolla estelin liimattuva tuuliviirijä lähteväks itte tuulemmukkaan. Nostin sitte tolopan niivvarovasti pystyyn, että viiri ja tuulikupposet säily paikallaa. Ja net kullähti sielä ylläälä pyörimmään, nin heikkovirtanen sähköyhteys palas ja verme alako mittaileen tuulija ja sen suuntija.

Nytovvaan se vaara, että jos kova myrsky tullee, nin eppäilen palikoijen lentelevän sieltä tuulevvietäväks, mutta son senaijjammurhe. Uusija mittarija on tulosa kahestaki eri suunnasta. Tilasinnimittäin uuvet sekä Trumpilta että Makroonilta. Säähemmo nimittäin ei halva semmosta, että sääkuso ei kule. Reservisä ojjatkosa yks mittari ja piste.

Tulin asijasta nin iloseks, että kärräsin nollakelipäivän kunnijaks alakertaan viikompuut. Puuta muutommennee vähällaisesti tämmösenä talavena, kunei kunnon pakkasija olelliijon ollu. Voip olla nimpäin, että Pulukkaviijasta ostetut neljäkytäviiskiintova koivuja saattas riitellä seuraavaks talaveks, jos vanhojen puijen menekki tämmösenä hithaana jatkuu...

Lumimittarisa ommuuten kakskytäsenttijä lunta viimestensatteijjen jäläkiin. Son kuiten vähempi, mihin Naruskala on totuttu. Mutta totuttelemma siihe, että talavipakkaset ja lumet kurittaa enempi länskairaa. Ei haittaa, eikolla katteellisija, vaikka Kittiläsä on puolmetrijä lunta.

Tukikohasta tuulimittaripostija oottelemissiin tähä.

White Saturday.

Satheen jäläkiin tullee pouta, sannoovat. Lumentulova ei Naruskala vielä tartte hillitä, kunei Ukan lumittarile ole kerinny kertyvä vastaku kakstoistasenttijä tätä valakosta herkkuva, josta Linko-Jarkko ainakittykkää ninko hullu polokasta.

Kävimä met Mummelinkans eilissäpänä mustaakipperjantaita Sallasitysä ja Kemijärvelä kattomasa. Eli totteemasa, että kympilä myynnisä olevija viijenkympin humpuukielektroniikkavermeitä tenavile ei kummastakkaan kaupasta löytynny, vaikka isoisa Postisevvälisä olevila mainoksila silleen ilimotettiin.

Välijä hällä. Tuli Mummelin Suparusta kiristettyvä Kalottikorjaamola muutama moniurahihina, joka vinkas kylymänä. Niija tilasimma samontein tällekki pirssille vetokoukun, että pääsee kaatopaikala käväseen silläki. Alakutalavisiivous tars parsija.

Nonni. Tätäkirjoittaisa Jarkko jo kolas Tukikohan pihat ja takapihat. Ei kannatte Ukala ittijään kolan kans riskeerata, eikä ressata. Valametti ja linko on niitävarte. Ja Linko-Jarkko.

Tukikohasta mustaperjantaisen normihintasen sikaulukovilleen kanssa eväsohjeita miettimissiin tähä.