Holotna huhtikuu 2017.

Lapirraatijoki toitotti tännään, että Ilimatieteellaitoksemmukkaan huhtikuu 2017 oli kylymin parriinkymmeneevvuoteen Lapisa. Liekkö muuvallaki, mutta Lapisa kuiten. Yhtä kylymä 1998, eli viimevuossaalla.

Ukka tieten tutkimmaan omija tilastoja kaheksalta huhtikuulta, jokkon purkisa. Het voin sannoo, että kattomatta emmuista taakseppäin yhtäkäähhuhtikuuta nuista kaheksasta kuluneesta. En ees viimestä kovihhyvin, vaikka sen tietää kylymäks siitä, että lumet on talavelta asemissaa ihan täysin.

Ukan tilasto näyttää tältä:

2017 keskilämpötila -4,1
2016                         +0,5
2015                         +0,7
2014                         -1,2
2013                         -1,4
2012                         -2,7
2011                         +1,2
2010                         +0,3

Sevverran viimosina huhtikuumpäivinä on lussalla ollu, että takapihallumet näytti tännään kameralle tämmösiltä. Ja mikkäsnet katolla ovakkaan tallesa, Ukan tikkaattieten.

Tukikohasta kylymää seuraavaa viikkova oottelemissiin tähä.

Varmempi rospuuttomerkki.

Tienteko on kallista puuhaa. Kuutsijängäle mökkiperäle vievä mettäautotie korjattii kemerarahala ja maanomistajain yhteiselä rahala. Ninpä on heleppo päättää, että routa kun alakaa sulaks muuttuun, niin sillon pannaan puomi kiinne saantonnin tieltä. Soli tännään se päivä. Tiehoitokunnampuhheenjohtaja pyys ja Ukka tieten teki työtäkäskettyvä.

Heti alakaa paanat pehmeneen, kuppittää täyven vuorokauven kelijä lussalla. Viimoyön piti lussala parit asteet ja tännään on ollu kolomesta viitee asteesee lussaa ja hiukka veseekissajellu. Puomit kiine, nin ei kukkaan sinne innostu rälläileen. Jos asijata on, nin harkitaan. Ohjelippulappu nummeroineellöytyy puomista.

Kulukemiskielot ei poroja koske. Siinä net kattelit ninko lehemät uutta porttija...

Tukikohasta pihojempehmenemistäki oottelemissiin tähä.

Yökulkijat Wapunvietossa.

Vappu oli ja meni. Mummelinkans kahelleen kuttäsä pörrättii, nin järjestyshäirijöt oli Tukikohasa vähempänä. Met ei ylleesä olla mittään yökuuhkijoita, mutta yhtenä yönä kannatti meijän kummankimmielestä valavoo. Soli se raskaammansarjan nyrkkeilyottelu sieltä vempliltä suorana. Soli harossi matsi pitkästäaikaa. Jokka ei vielole nähny, nin kannattee kattova alusta loppuun.

Yöllisijä valavojia oli pyhinä muitaki. Alan ittekki kallistuun tuon yhhen kulukijan osalta näätäarvijoon. Viime yönä se kävi taas ittijään näyttämäsä, mutta kuva tuli tunnivviiveelä Ukan puhelimmeen, nin ei päässy taaskaallivenä näkkeen. Mutta kuvia kuvvertaa vappuöiltä, nin kettu on kettu ja näätä näätä.

Nyton päivämäärät ja kellonaijjatki kohillaan. Jos taas alakaa net sähkökatkot, nin sitten se Burrelinkello jää tieten jäläkiin, kunei siinole niitä paristoja, vaavvain verkkovirrat.

Kelit täälä vaihtelit Valpurina laijasta toisele. Lauvantaina oli paras keli, joka sattu pärepuureisule. Sitteerräimi räntää ja tuulivinkat puhaltelit pyhänä ja eilissäpänä. Ja viimoyö oli ensmäänen iliman pakkasta, eli paritasteet lussalla. Hanki pehmiää ja näyttiki pyhijenaikana siltä, että kelekkailijat pallailit kylijensuunnile jo enneviikollopun päättymistä.

Tukikohasta loppulumien puttoomista katolta oottelemissiin tähä.

Ei oo Walpurit siskot keskennään.

Kevättä 2017 ootellessa penkas Mummeli valokuva-arkistojjaan viimevuojelta. On se täälä tievosa ja jollaivviissiin muistissaki, että hiukka aikasemmasa oltiivvuossitte.

Siekakönkäästä näplitykkuvat kullaitetetaan alekkain, nin son siinä:

2017

2016

Tukikohasta lumituiskusta ja vinkasta sisälä nauttimissiin tähä.

Niija Hauskat Waput kaikile! Tasapuolisesti.

Pärepuusavotasa.

Pettääveen päremestari RaitasArmas oli siskolleen, eli anopille heittänny toivomusluun, että saiskhan sieltä Naruskalta päreppuun, ninko aikasempinakikevväinä. Met otamma yheksänkymppisen tervaskannon toiveet tieten tojesta, eikä Kasperi eppäilly hetkeekään, etteikö hän päiväseltään aja Naruskalla mutkin, nin kelekka rekinee on maisemasa. Ja tuli kans aamusela.

Viimevuotine kaveri Poutsi oli jo painunnu Lokkakairaan vapuvviettoon. Ei haitammittään, Ukka peittää yhen mettätallousinssinöörin paikan tilapäisesti. Ja päreppuuta olen ollu valakkaamasa jopa usiammin kuPpoutanen konsaan. Tais hälle olla neitsytpärepuureissu viimokevväänä. Joten eikun haalari pykälään ja poijjan kanssa Sallan Yhteismettän lantaasile toiminnaohojajjan kirjallisela luvala. Suuntana Rikkilammin takamaat.

Son kuulkaapas semmone hommaku alakaa ettimään pystymettästä suoraa, tasalatvasta ja oksatonta petäjätä, nin son yks saasta tai kahestasaasta, jonka voi kelepuuttaa. Ja tarkat poijjat kunnoli ettimäsä, nin saatettiin nähhä usiampikissata, ennenko tärppäs.

Kukkuitenki ollaan amatöörijä näisä pärehommisa Arttuuvverrattuna, nimpitää silimämääräsen tarkastuksejjäläkiin tehhä vielä nilatesti, jolla näkkee osviittaata siitä, että runko ei ole kiero. Pien kierous ei haittaa kuulemma, mutta isokierous kyllä, ninko monesa muusaki asiasa...

Jakun son päätetty lyyvännurin, nin eikonurin. Kaatosuuntaan tieten tarkasti, ninko mettätallousinssille soppiikin.

Jaeikun mitalla poikki. Satakaheksankytä senttijä on pisimmitta, paras mitta päremiehele on satakakskytä. Oikijammittasta tullee pääsälaskemalla. Arttu katkoo haluvamiisa mittoihi sitte Pakolassa.

Aamulla kesti hanki hyvimpakkasela, mutta iltapäivää kohen alako olleen jo niijjanäi. Sielei ole kovvaa hankijaku viistoista senttijä. Sitten alakaa ryynilumet, jokkei kanna yhtää. Kolomeen kertaan kävi reki kiinne, kunei kelekampainova hanki kestänny. Ja Ukka keventi kuormampäältä sata kilova kertaallee heittäytymälä hankeen. Se pelasti koko retelin uppoomasta. Jäihän Ukale sentäämpatjat kuppoika vei kuorman iliman Ukkaa pirssile.

Tiepohjala kesti hyvi. Ja sielä net pöllit nyt oottaa kuomukärryllavala eteläällähtövä. Kolomisevviikkova ovvielä Ukan armeijapalaverriin aikaa. Arttu saa sillävälin tehhä tuohihommija...

Tarttee viimesekshommaks illampääle laskija tyvikiekosta, kuimmonta vuotta tää petäjä on Rikkilammentakana huojunnu, eli mitä kaikkija son kerinny näkkeen. Viimevvuotinempuu oli muistaaksein jottain kaksattaaneljäkytävuotta.

Nosehänpit laskija samontein. Nuppineula aina kymmenevvuojen jäläkiin pystyyn. Kakskytäviis kertaa nollasta ulukokehälle...

Tukikohasta Artumpuolesta tyttyväisimmielin tähä.

Ouvompiakin yövieraita?

Burrelin riistakameran kellova ei vieläkään ole saatu rukattuva. Ei viitti, kunne sähkövirmammiehet vieläki arkipäivinä pätki männäviikola niitä sähköjä sillon ja tällön, pitimmät tauvot tunteroisen.

Yön pimmeinä hetkinä kuukkelien ruokapaikala käy muitaki, ninko olen kertonnu. Viimeyönä piti iliman silimälasija kahtella parriinkin kertaan muutamata kuvvaa älykönnäytöltä, että ketä täälä kuuhkii sillonku ihimiset enempi nukkuu...Kattokaa itte minkälaisisa asennoisa mikäkielläin ittiään kuvvauttaa.

Nää kaks alimmaista ovvarmaan repolaine lähestymäsä vaanimala eväspaikkaa, mutta onko tuosa ylimmäsäki repolainen?

Tukikohasta viestihurinoita eelleen kuuntelemissiin tähä.

Postilaatikkopäivitys.

Viimesijä nimemmuutokseelliittyviä juttuja oli vaihtaa postilaatikole nimikyltti. Ja pittää sinä olla kiinni myös kyltti, että lapsellapset löytää perile, jos net on laatikole löytänneet.

Näisä postiosotteisa saa nykyvään ollä täälä maaseuvula tarkempana kui enne. Posti-Jussi ties satavarmasti, mikkä kaikki postilähetyksekkuuluu Tukikohtaan tuuva. Nykyvään postit lajitellaajjossain Kemijärvelä, mistä lyyvään savukoskelaisele jakajatätile laatikko pirssiin. Täti heittää laatikostaa postit, jokkon merkattu Naruskantie 147 osotteela. Pitkilä lenkeilä net postijjakajat ei kuulema ehi paljoo tarkkaileen, mitä mihinki lootaan jää.

Kaikki muuttuu. Postimmainoksesa kaupattiin kuiten postinkantajata vaikka kävelyttään pyörätoolilaisija, kuvvaan tuntipalakkoloista sovitaa. Kaikkeese liikelaitostumine ja yletövvoitontavottelu tiettää. Keskittysvävvaan jakaan postija, oon sitä mieltä. Ontäälä työttömijä muihihommiin tyrkylä.

Ei ole tullukkysyttyvä tältä uuvelta tätiltä, vieläkö kirje lähtee täältä mettästä maalimale, jos tuorrukkasen kääntellee tieleppäin. Posti-Jussi löi aina hanskannähessään liinakkiinni ja kirje lähti taipaleele.

Tukikohasta postija oottelemissiin tähä.

Tulva-ainetutkimuksia Naruskajärvellä.

Ukka pyörähti pikamutkin Naruskan Tammen suunnilla Kullajärven rantamilla RopposTumin kanssa. Tumi suunnittelee muutaman mökin purkamishommaa alkukesästä, joten mökkien rakennetta tutkiessa tuli samalla selvyyttä siitä, mikä on lumitilanne Tukikohasta rapiat kolmisenkymmentä kilometriä pohjoiseen.

Ukan sääasemalla Tukikohassa on tällä hetkellä lunta 80 senttiä. Noilla käymillämme korkeuksilla lunta on 20-30 senttiä enemmän. Eli tulva-ainetta on tällä puolella Kemijoen valuma-alueen latvoilla huimat määrät kalenteriajankohtaan nähden. Toukokuulle kun kääntyy parin yön jälkeen.

Tulvan todennäköisyys kasvaa päivä päivältä sitä mukaa, kun kevät jää normiaikatatulustaan jälkeen, kuten tällä hetkellä koko Lapin osalta on tapahtumassa ja tapahtunut jo.

Muutama tuore kuva tältä päivältä Naruskan Tammelta ja Värriöjoentieltä.

Suoranaisia ihmeitä pitää tapahtuman, jos Mummeli ei Vapunpäivänä löydä perinteiselle Valpurihiihdolleen lunta suksien alle.

Tukikohasta lisää tulva-ainetta odottelemisiin tähän.