Viikonloppuretki Vanhan Sallan Vuorikylään.

Pöllömmässäkin paikassa voisi 59 -vuotispäiviään käväistä viettämässä kuin Vuorijärven rannalla Vanhan Sallan Vuorikylässä. Kesän Tuntsaretkellä alustavasti sovitusta retkestä tuli totta elokuun viimeisenä viikonloppuna.

Jos jotain toivomisen varaa kuuden hengen retkiseurueelta kuuli, niin vesisadetta olisi piisannut puoletkin siitä, mitä nyt niskaamme saatiin. Sade oli onneksi etukäteen tiedossa, joten vaatetus oli kaikilla kelin mukainen.

Uistattelimme lauuantaipäivän Vuorijärvellä kolmella veneellä, mutta taimenet pysyttelivät meiltä piilossa. Onneksi Vuorijärven ahvenet olivat sen verran syönnillään, että savupöntöllinen saatiin niitä napsia naamariin tulipaikan ressukatoksen suojassa.

Kotona tehty voileipäkakku maistui myös retkeläisille menomatkalla ja vielä perilläkin. Nälkää ei retkellä nähty, vaikka kalansaalis hiukan vajaaksi jäikin.

Kuvasatoakaan ei normimääriä kertynyt, kun Mummeli joutui säälimään kameraansa ainaisessa vesisateessa. Kuitenkin muutama otos kertoo jotain reissusta. Vuorijärven seutu kuuluu joidenkin karttojen mukaan Kutsan luonnonpuistoon. Toisissa kartoissa vuorostaan puistoon kuuluisi vain Kutsajoen vesistö Jäniskönkäineen sieltä Tuntsajokeen asti.

Vuorijärvelle johtavan tien välittömässä läheisyydessä oli näkyvissä ilmeisesti toissakesäisen hävittäjäpommituksen aikaansaannoksia. Parinkymmenen metrin päähän tiestä maahan osunut pommi oli siirrellyt maata reippaanlaisesti ja katkonut kaikki puut vajaan hehtaarin alueelta.

Onneksi pommituksia ei alueella nyt ollut, vaan ainoat poksaukset kuultiin synttärikuohuviinipullojen korkkien lähdettyä Vuorijärven taivaalle...

Tukikohasta steinerkoululaisten huomiseen tuloon keskittymisiin tähän...

Naruskajoen kalastoa tutkitaan.

Jo toisena kesänä peräkkäin kartoitellaan Naruskajoen kalaston tilaa koekalastelemalla. Parikin tahoa on tutkimuksia tehnyt, eli viime vuonna Ely-keskus ja tänä vuonna teettäjänä oli Sallan Yhteismetsä.

Lopullisia vertailevia tuloksia kuultaneen myöhemmin, mutta alustavasti on jo tiedossa, että viime kesän koekalastuksissa saatiin tosi isoja taimenenpoikasmääriä. Olosuhteet olivat normikesäiset.

Tämän vuoden koekalastustulokset näyttävät hieman pienempiä lukemia. Se voi osittain johtua kylmästä kesästä ja koko kesän kestäneestä kestotulvasta. Myös veden lämpötila on ollut koko kesän ajan ennätyksellisen alhaalla.

Lopullisia vertailutuloksia tulee tänne näytille sitten, kun vertailut on tehty. Kuvissa hiukan mallia sähkökalastuksesta ja saaliista. Oppineet päättelevät tuloksista, mitähän päättelevät.

Tukikohasta raportoimisiin tuonnempana tähän.

Kaheksavvuotta iliman viinantippaa.

Elokuun tää päivä kaheskymmenesviijes vuonna jotaki se saatto olla Ukan loppuelämän ensmäänen päivä, ninko joku laulaja laulussaan laulo. Liekkö sillä laulelijalla sama syy, tiijä häntä.

Piemenpalan syötäsin Mummelin kirkolta tuomaa näppäränäppijen täytekaakkuva, jota kuiten ei näitä Ukajjuhlija varte oltu tehty. Pääsin rääppijäisille.

Kaheksavvuotta on hurahtanu johonki, vaikken oo ryypännykkää. Aika vierii nin pirun noppeesti, ettei ennää taho uskuva ittekkään.

Seuraava mahollisuus viinaryyppyyn ojjossain rapijan kymmenen vuojen pääsä. Sinne on Ukka teheny selekeen suunnitelman, joston saattannu olla joskus puhettaki. Loimu ku täyttelee kaheksantoista vee, nin Ukka lahjottaa sille pullon viinaa. Tai kakskin niiton tuosa kirjahyllympäälä. Jos ellää saan sinne asti.

Jos Loimu sattuu olleen sillo hövelilä päälä ja tarjuaa Ukalle pienet ryypyt Loimuviinaa, nin sen saatan vetasta raakana naamaan. Ja jos ei tarjuva, nin olen iliman. Tämmönen puolhullu suunnitelma on pääsä hautunu. Täyshullun tekemä.

Tukikohasta tähä.

Karhu kaatui Tuntsalla Sallassa.

Itäisen poronhoitoalueen kaatokiintiöstä kaadettiin uroskarhu Tuntsalta. Kiintiökarhuista se oli ensimmäinen. Vahinkoperusteisesti on Sallasta kaadettu yksi uroskarhu 14.8.2015. Vahinkokarhu näyttää kaadetun Aatsingin suunnalta.

Kätevimmin kaadoista saa tiedot klikkaamalla Karhusaaliit 2015-16 linkistä. Siellä kaadot on asianmukaisesti merkitty kartoille.

Tukikohasta tiedottelemisiin tähän, jos ja kun tietoa tulee.

Isosarvinen kotiporopyrkyri.

Poroja kiinnostaa Ukan halakokatoksen varjo, vaikka luulishan tuota katvetta löytyvän muualtaki. Vai kiinnostaakhan sitä tai niitä sääskistä vappaa pihapiiri, kummeillä lintuset napsii kesällä ilimeisesti melekeen kaikki pikkuhyönteiset. Kuneine haittaa talovväkkeekää, nin ei tietenkää poruakkaan.

Nyton takapihan asukki sevverran isosarvista härkäsorttija, että sen siirtely ei oikiammastaan Ukkaa kiinnosta. Kait se lähiaikoina siirtyy paimentaan vaatimija, ku rykimä alakaa. Tai mistä tuota tietää, vaikka perustas haaremisa tähä pihale. Paitti että tää on härkä...

Tämon sevveran kesyvä sorttija, ettei se immeistä pelekää. Eikä välitä Rihlan haukkumisesta senkäävvertaa.

Ommuuten paksuperseinen ja komija elikko. Hyvä kesä niillon porotuksila ollu, näimmä.

Tukikohasta kohta vuokraa perimisii tähä.

Akat pellepelottomina.

Ette ikunakuunapänä arvaa, mitä syntyy seuraavista aineksista, eli tarvitaan:

Kahensaanlitran muovinen käytetty suolakurkkutynnyri, telekänpönttö, matonkuivausteline, neljään ossaan taitellut alumiinitikkaat, härveli ja helevetimmoinen vyyhti villalankaa. Ja pääosaesittäjä Eva.

Tuosson viiteo asijasta:

Kaikkija niilä akkoloila teetetää. Net on kohta kekselijäämpijä kun Niksi-Ukka konsaan...

Tukikohasta villasukkija oottelemissiin tähä.

Verottaja sillasta selälleen.

Kiinteistöverroista oli täälä jokuaika sitte juttu. Niitä kiinteistöverolippuja ei kannatte nuivvaan maksulokeroon kattelematta työntää, vaan niiton joka vuos verrattava eellisen vuojen lappuloihin rivi riviltä.

Meijän maassa revitään otsikot mielummin lespojen hetelmöityshoijoista kuin torpista, joisa myö kaikki asutaa. Ja torppien verotuksista.

Alakuperäne lasku Tukikohan tonttimaasta ja torpasta ja ulukovarastosta oli 973,88 eerova. Nykkun kaikki selevät virheet on väännetty oikoseks ja vähäsen taputeltu pääle, nin tännään Posti-Jussi toi uuvet lippulappuset, Niisson loppulitviikki 759,60 eeroo. Täsä pärjäs hyvämmatkaa kolomattasattaa eerova, eli ihan tarkasti 214,28 eguva.

Ja josois vaan maksettu, nin ihavvarma on, että verottaja jaksaa lähettää laskujaa uusila virhetievoila vaikka maalimantappiin.

Maaseuvula asumiset on kallistunnu koko aijjan, kune muuttellee nuita perusteitaa jatkuvala syötölä. Muttei täälä kaupunkilaisijjakkaa katteeks käy...Meillon sentään mettää, mihi voi mennä tuskaasa huutaan.

Tukikohasta verolippuja tutkiskelleen kannustamissiin tähä.

Ruoste raiskaa Lapin näreet.

Suopursuruoste on nimeltään kuusia vaivaava tauti koko Lapin alueella. Saattoi sitä Ukan silmiin sattua vielä Oulun ympäristössäkin, mutta tekopitäjän seutuvilla kuuset näyttivät olevan tikissä.

Lehtipuita vaivaa myös ruostetauti. Se ei ole ensimmäinen kerta, kuten ei ole kuustenkaan sairastaminen.

Harmillisen näköisiksi menevät puulajit näiden tautiensa kanssa. Syntyjä syviä ei taudeista Ukka kertoilla osaa, mutta lehtipuilla on oltu huomaavinaan, että sadekesän jälkeen koivut sairastavat tätä tautia maallikon mielestä ehkä enemmän. Kuusilla Ukka muistaa nähneensä samaa kyseenalaista väriloistoa muutama vuosi sitten, mutta kesän laatua ei muistilokeroista tuolloin löydy.

Tätä näyttää Tukikohta kuusipuidensa osalta kesäntapaisen 2015 jälkeen.

Tukikohasta vihreää joulukuusta etsiskelemisiin tähän.