Ukalle lyhyt oppimäärä päretietoutta.

Vetaisin sitten peräkärrykuorman pärepuuta Armas Raitasen Pakolan tukikohtaan tekopitäjään Petäjävedelle. Puut nähtyään Arttu oli satavarma, että pärekoppaa alkaa näistä syntymään.

Ukan kierrellessä vielä etelämmässä Kasperin pirssin maalausreissulla Liedossa, oli Arttu pistänyt muutaman pölkyn saleiksi ja veistellyt niiden reunat suoriksi. Sen jälkeen oli ollut vuoro päreen kiskomisen. Hyvin oli päre luistanut kaikista saleista. Lapin puusta oli pystynyt kiskomaan pärettä myös sydänpuun suuntaan, mikä ei Keski-Suomen hyötykasvupuusta ole mahdollista.

Armas esitteli verstaallaan kolmea sankaa vailla olevaa koppaa, jotka hän oli jo valmistanut Naruskan puusta. Komeita hiukan punertavia olivat kopat perusväriltään ja puun sitkeys oli ollut omaa luokkaansa vääntelyissä muotoonsa.

Arttu esitteli ensimmäistä tekemäänsä puupyttyä, johon hän oli hiljattain uusinut katajavanteet. Pytty on vuosimallia 1950, eli haristumatta se on säilynyt vaatimattomat 65 vuotta.

Jos joku kulkee Petäjäveden suunnilla, niin saattaa kannattaa poiketa Armaan verstaalla katsomassa, miten pärekorit ja puupytyt tekijältä syntyvät. Ukalta saa ajo-ohjeet. Verstaalla on tuotteita myös myynnissä, vaikkakin varastot eivät isoiksi ehdi kasvamaan, kun tavarat viedään lähes käsistä.

Ukka lupasi taas toimittaa uutta Lapin pärepuuta, kunhan tämä kiintokuutio on kopiksi muuttunut. Armas arveli pärjäävänsä parin kopan päivävauhdilla pitkälle syksykesään, kun välillä pitää keskittyä puupyttyihinkin.

Tukikohasta lumikelin ajopäivästä silmät suittirenkaina tähän.

Rauhallinen pääsiäinen Tukikohdassa.

Leppoisasti vierähtivät pitkät pyhät, jotka eivät tosiasiassa olleet pitkät lainkaan. Ne nimittäin alkoivat vasta ja nyt ovat jo loppusuoralla. Joka kolmas päivä on perjantai...

Kasperi lennätteli harjoittelumielessä multikopteria samalla, kun muu väki paistatteli päivää ja maisteli väliaikatietoja kuivalihahäkistä.

Kuivalihat ovat viittä vaille valmiit, eli ne otetaan varmaankin talteen pakastesäilytykseen ja syöntiin tulevan viikonlopun aikana.

Väki on täältä irronnut kotimatkoilleen. Lappi tyhjentää pääsiäispajatsonsa iltaan mennessä kaikkialta, joten eikun turvallisia kotimatkoja kaikille.

Tukikohasta liikennekelitiedotuksia huomista ajatellen kuuntelemisiin tähän.

Metsätalousinsinööri morsiamineen pärepuumetsässä.

Olen joskus tainnut tänne kirjoitella tekopitäjä Petäjävedellä asuvasta Mummelin enosta, päremestarista ja pyttymestarista Armas Raitasesta. Hän on iältään tällä hetkellä 87 -vuotias, eli parhaassa pärekopan tekoiässä. Ainakin, jos häneltä itseltään kysytään.

Anopinhakureissulla poikkesin Armaan verstaalla Pakolassa Petäjävedellä. Kyselin, josko hänellä olisin tarvetta Naruskalla kasvaneelle pärepuulle. Nopea ja terävä vastus oli, että aina käy Lapin tiukkasyinen puu.

Ukka laitteli muistin virkistämiseksi paperille ylös hyvän pärepuun ominaisuuksia ja pölkkyjen mittoja, jos onnistuisin saamaan ottoluvan tuoreelle petäjälle. Se lupa löytyi ensimmäiseltä metsänomistajalta, jonka edustaja vastaan käveli. Hän sattui olemaan Sallan Yhteismetsän työnjohtaja Pertti Kantola, joka hommasi pikana pärepuun ottoluvan yhteismetsän hoitokunnalta.

Homma eteni luontojaan niin, että Kasperi sai metsätalousinsinöörinä tehtäväkseen puun etsimisen, kaatamisen ja pätkimisen morsmaikkinsa kanssa. Ukan tehtäväksi jää valmiin peräkärrypuukuorman toimittaminen anopinpalautusreissulla päremestarille.

Politimavaarasta Kasperi sen Venlan kanssa löysi. Suora se on joka suuntaan. Oksatonta runkoa on pitkänlaisesti ja hidaskasvuinen se on, kuten olla pitääkin. Tyvikiekosta Tukikohdan keittiön pirtinpöydällä suoritetussa vuosirenkaiden tarkassa laskennassa puun syntymävuodeksi määrittyi vuosi 1775. Luitte ihan oikein. Ja Naruskalla ei silloin ollut vielä valokuitua, eikä varmasti suunnitelmaakaan sen rakentamisesta.

Vuosirenkaat merkitty kymmenen vuoden välein...

Petäjän kaataminenkin on tietenkin dokumentoitu valokuvin. Siirtomatkaa puun syntysijoilta maantien laitaan on kolmisen kilometriä, joka taittui moottorikelkan reessä.

Kaatosuunnan päätti loppupeleissä Venla, jolla on neidoksi kova rutiini moottorisahan käytössä, kuten alla olevasta kuvasta voitte todeta...

Puuuuuuu kaaaaaatuuuuuu...

Eipä tainnut tämä petäjä syntymänsä aikoihin osata arvella, että sen määränpäässä odottaa muuttuminen käsin kiskotuiksi päreiksi ja edelleen pärekoreiksi.

Tukikohasta matkareittiä keskelle Suomea suunnittelemisiin tähän.

Melekeen miehemmittanen harri!

Harrit ollöysäsä Naruskajojela, ku on oikeet hemmot asijalla. Tuonne veivä Loimupoin Majavasuvannole iltasyönnile. Ja eikun melekeen het tuli kuvvaa sähkösesä muovosa, että poke ovvetässy jääle ihaiteksee komijan harrin. Vieleiole mitattu, mutta näkkeehän tuon, kuppoika on melekeen kahen kaasupullon korkuine, että harri on ainaski kaasupullommittanen. Ainaki pikkupullon.

Ukkaan tullu näimmä Loimu. Isonkalammies.

Tukikohasta paistimpannuva rasvailemmisiin tähä.

Naruskan pääsiäispuput maailmankartalle...

Lumenveistoon on jonkun verran ainetta Tukikohdan tontilla. Niinpä pienet ja hiukan isommatkin kädet toteuttivat Mummelin toiveet pääsiäispupuista pihapiiriin.

Tukikohdan väki toivottelee kaikelle kansalle Rauhallista Pääsiäistä!

Tukikohasta suojakelien jatkumista toivomisiin tähän.

Vauhtia löytyy tasamaaltakin.

Eipä se lapsosille ketterille tarvitse vauhdikas liukumäki niin kovin isoja investointeja. Linko-Jarkko on pitkin talvea nostellut pihalumia talon nurkalle lumikasaksi, jolla ei korkeutta ole kuin kolmisen metriä. Nykymuovit ovat niin liukkaita, että vauhdista päätellen yhtään lisäkorkeutta ei liukumäelle kaivata.

Lasten lysti lähtee loppupeleisssä aika pienistä jutuista, vai mitä...

Tukikohasta näihin vauhdikkaisiin tunnelmiin tähän..

Pitkäperjantain kuvatunnelmia Naruskajoelta.

Vävypoika Sami Evinsalo hiihteli pitkäperjantain ulkoilulenkin jokivarren lähes metrisessä hangessa, joka vielä jollain lailla hiihtäjää kantaa. Plussalla lähes yötäpäivää olevat kelit ovat kuitenkin pehmittelemässä hankea niin, että hiihtokelien pysyminen vaatisi ainakin yöpakkasia.

Talven ote täällä on kuitenkin tiukkaakin tiukempi lumen määrän suhteen, vaikka lämpötilat pikkuhiljaa ovat muuttumassa keväisempään suuntaan.

Tukikohasta pärepuuta odottelemisiin tähän.

Oiskhan kohta tunkua Naruskan kalavesille...

Uutimisa pyörii outoja uutisija taimenista. Josse olis ollu eilisisä uutimisa, nin olis saattannu mennä huhtikuun ekan lööperinä, muttako oli jo paljo enne maaliskuulloppuva, nin pitänee suhtautuva hiukka vakavemmin.

Tuo vetteen piirretty viiva kulukee Sallasa suunnillee Kelloselijän kohilla, eli Naruska ja Tuntsa ommolemmat viivan pohjospuolela. Täälon sama, onko taimena salavettu eli ei.

Kattellaan ja kuunellaan rauhasa, tulleeko tästä loppupelilöisä tosi. Vai onko tää ninko jätevesasetus, jota ei saaha voimiisa koskaa.

Taimenarrauhotus...

Tukikohasta vuntsimisii tähä.