Ukan marjaennuste 2014, ei hääviltä näytä.

Kesäkuun kuuteenkymmeneen vuoteen Lapin läänissä kylmin jälkimmäinen puolisko on tehnyt marjasadolle sitä, mitä pelättiinkin. Arvattavissakin se oli, etteivät lumisateet, hallat ja hyönteisetön jakso marjasadon kukinnalle voi tehdä kuin huonoa. Ja siltä se näyttää.

Avosoilla hillan kohtalo on selvä Naruskalla. Pölyttymättömiä kukintoja on pilvin pimein. Soita emme ole kierrelleet laajemmin, joten kaiken kattavaa tietoutta ei pysty jakamaan, mutta perusasia on tässä sanottuna. Jossain suojaisessa ja metsäisemmässä paikassa ja ylävillä korpijängillä saattaa hilla onnistua rahtusen paremmin, mutta kun siellä hillat ovat vasta kukkimassa, saattaa niitä ehtiä kurittamaan vuorostaan syksykesän ongelmat, eli elokuun mahdolliset hallat.

Mustikka näyttäisi välttyneen totaaliselta tuholta. Mummelin tutkimusretki Naruskan vaaroihin näyttäisi siltä, että pohjoiset ja itäiset rinteet ainakin korkeammilla paikoilla ovat onnistuneet kukkimaan ja etenemään raakilevaiheeseen asti. Kaikkialla ei näin asian laita ole, mutta hyvä, että edes jossain.

Kuvat kertovat asiasta tarkemmin. Ne ovat tältä päivältä, joka on ollut hellerajalla lämpötilaltaan, mutta mitä ilmeisimmin nämä lämpimät ajoittuvat liian myöhään marjasadon hyvälle onnistumiselle.

Hillan pölyttymättämät kukinnot...

Tukikohdasta tähän.

Kala taisteli, kuvat kertovat.

Mummeli tuuppaa Ukan sähköpostiin tuosta viereiseltä koneeltaan kuvaa kuvan perään. Kaippa niitä on näytille laitettava, kun niissä on kaikissa jotain taiteellista vaikutelmaa. Kukapa ei koukku leuassa tai huulessa siitä eroon pyrkisi...

Kaikki alle nelikymppiset vapautettiin kaikkien mahdollisten oikeiden oppien mukaisesti takaisin eloon. Välillä senttirajaa korotettiin neljäänviiteen ja taisi se käväistä parhaina syöntipäivinä viidessäkympissäkin.

Tukikohasta teltankuivatuspoutaa hyödyntämisiin tähän.

Ainakin kerran vielä Venäjän Tuntsajokea 2014.

Kalareissustamme saamani plusmerkkisen palautteen johdosta laitan tänne vielä muutaman kuvan Mummelin kameran keräämämästä kuvamateriaalista.

Tukikohasta tähän.

Ja valakeus tullee.

Tilata pärhäytin viimo syksynä valokuitukaapelin pään seinään. Aattelin jo, ettei taija tullakkaan näilä sulilla, mutta vääräsä olin. Tulit pari miestä ja konheet ja vielä lauvantakiaamuna. Ja eikun kaapelija maahan ja komijasti. Ja syvästi siihennähen, että pikkurillin paksuisesta mustasta narusta on kyse. Ja se valokuitu sielä sisäsä ei taija olla kuin hivuksen paksunen, jos sitäkää.

Nytpä ootellaavvaa, että joku tullee myymää liittymätä ja saahaan tieto maalimalle ja maalimalta valonnoppeuvella. Ja hooteetelevisiokuvat tieten, ninko isomisaki paikoisa kuulema on.

Tukikohasta noppeeta nettijä oottelemisiin tähä.

Paskajuttu.

Sitä kuuluu helevetihhyvi suunniteltuun paskahuussiin nykysellään vaikka minkälaista vermettä. Kenttäolosuhteessaki tarttee huolehtija pyllyn puhtauvesta ja kätösistä myös. Ja isola porukala pittää olla myös jonotusautomaatit. 

Nuo kaks ylintä kuvaa liittyy tuoho etellä kirjotettuun. Auringon piti lämmittää tuota mustaa vesisäkkijä yötäpäivää, mutta joinain aamuina sevvesi oli melekeen ryytteessä. Loppulomasta se ehtoopäivillä oli jo kuumaa, eli harossia pesuvettä.

Tuo keltanen merkki oli sitä varten, että leiristä noin saan metrin päässä vessasta näki, onko veski varattuna vai vappaana. Keltanen jos oli pois, nin sillon joku istu huussissa ja luki vuojen 1967 Kotiliesilehtee tai täytteli ristikoita. Samalla, ku katteli akkunasta Tuntsajojen siikain ja harrien loisketta.

Tuo telttahan myö Mummelin kans tilattiin Enklannista asti, kunei paskahuussitelttoja lähempänä ollu myynnisä. Tai ei me tiijetä, onko se oikeesti paskahuussiteltta, mutta meille se oli. Kakskertaa kaks metriä kanttiisa sisältä ja kaksmetrijä korkee.

Se pönttö oli mitotettu millilleen sammaan korkoon kun itopönttöki vesivessassa on. Sinisesä laatikosa oli pyllypyyhepaperija ja kaikemmaalima savettija ja muita hienoja pyhkeitä. Ja mustasa muovisäkisä oli hongasta sahattuva pitkää lastuva, jota sai aina nakella kakkien pääle. Enempi sielä tuoksuki hongalle ku haisi paskalle. Hieno juttu. Ja Raitti piti kärpäset pöntöltä pois. Ja hyttyset.

Pönttö kiinosti eilen Vennäänmaan tullimiehijä nin kovasti, että net halus välttämäti kurkata luukusta sissään. Olis net kait työntänny pääsäki sinne, mutta pyssykylämmies oli sanonu suomeks, että sinne jäit Tuntsajojen törmään kaikki se, mitä reijästä ales kahevviikon aikana työnnettiin. Lintuin lauluva ja kallain loisketta kuunnellesa. Ja Kotiliettä lukiesa.

Keksintövä saa vappaasti lainata ja rakennusohjeet saa Ukalta. Päästä.

Tukikohasta posliiniseen taas totuttelemisii tähä.

Kevyet kenttäeväät ja muuta kuvasatoa.

Rapsakan puoli metriä pitkä Tuntsajoen siika löysi eilen itsensä Hirvi-Harrin haavista. Eikäpä aikaakaan, kun muuan Pajarinen sujautti fileerausveitsensä saaliin selkäruodon kahta puolen. Graavisiika veteli itseensä karkean merisuolan, sokerin ja tillin sopivan seoksen pippuria unohtamatta.

Jovain tänä aamuna oli hiukopalaa pöydällä kaikille, vaikka ei kaikkia hiukonutkaan. Rosepippurilla koristeltu graavisiika, venäläiset luomukananmunat keitettynä ja Mummelin saaristolaisleipä suomalaisen voin kanssa on yhdistelmä, jota on hankala saada tilattua hienoimmastakaan ruokaravintolasta Suomessa. Tuntsan leirissä sen voi tilata ja napsia naamaansa.

Viimeinen aamu ja kalastuspäivä valkeni tuulisena. Toista viikkoa sitten tuulen suunta oli sama, mutta silloin koillistuulen kaverina oli lämpötila pari astetta plussaa, nyt lähempänä kahtakymmentä.

Itänaapurin MI-8 lenteli jo leirin yläpuolella sillä mielin, että joudamme pois. Meidän jäljiltämme ei metsäpaloa kairaan jää. Eikä roskan roskaa.

Hieno kaksiviikkoinen, jonka alkupuolen kylmä jakso ei kenenkään mieltä paina. Pilkkihaalarit on nyt vaihdettu kesäisempiin hepeniin. Erämaassa saatiin veneiden hakureissulla kuulla ja nähdä komian ukkometson siiveniskut, kun häiritsimme rantapolulla sen päiväohjelmaa. Karhukin oli käväissyt muutamassa muurahaismättäässä jälkiä jättelemässä sen verran, että tiedämme erämaassa olleemme.

Nyt pakataan ja aamulla irrotaan. Suomeen. Isiemme maalta isiemme maahan.

Tuntsan Tukikohasta tähän.

Toiseks viimestä viijään...

Meinaan kalastuspäivää. Ja tällä kertaa helevetimmoisessa helteessä. Ennen puoltapäivää hilippoi jo rapiat kakskytä ja paistaa eelleen. Onneks näyttää olevan likellä myös piliviverhova, kummeinaa läkähtyvä.

Ukka jäi leirivahiks ja kaikki muut hyökkäs vesille ninko henkesä häässä. Aiheestaki, koska tää reissu oikeesti saattaa jäähä viimeseksi näillä vesillä. Eivät nimittäin välttämäti päästä tänne suomipoikia reteleineen varuskuntasa läpi ajeleen, kun sotavaoimat Kurtille syssyllä saapuu. Noh, aika näyttää, kattellaan josko joukoile olis enempi tarvetta muuala...

Meillon pyyhkiny ihan rattosasti. On kalastettu, saunottu, syöty ja juotu summuuta. Yöt muutama hakkaa keittijön pöyväsä tuppikorttija ja mekastelevat tieten, kujjoku vetää korttija hihoista. Onneks Ukka ei ymmärrä tuosta pelistä hevohhemmetijä nin saa yösä nukkuva. Minkä meteliltä saa.

Naapurin miehillä pyyhki toissaehtoolla hiukka huonommi. Net olit kävelleet toistakytä kilometrijä siitä paikasta, mihinniitten katsi oli vaipunu jokiuomaan. Meitin miehet kävi ne sieltä pelastamasa niinko asijaan kairasa kuuluu.

Pari meijän miestä ei eilen pystyny päättään, haluuko net kalalle lammele vai jojelle. Net kävit kummallaki, muuteivä jaksanneet ennää kalastaa, ku kävelivätten rapian kympin helteesä. Tännään aikovat mennä jokivesile suorempata reittijä. Ja laitoimma pysskylän ministerin oppaaks.

Näilä mennään. Ehkä vielä kerran käyn kokkeilemasa nettiyhteyksijä ennen torstakiaamuva, jollon irtoomma, jos irtoomma.

Kuten näjette, korpihillat täälä kukkii. Ja komiasti. Net saattaa tieten kukkija nyt Naruskallaki, eli ei se hillasato ihan tyystin välttämäti menetetty ookkaan.

Niija sitte meilon pyssykylästä täälä metsurileipuri. Ekat Tuntsamunkit näkit eilen päivänvalon leirin köökisä. Osittepa nähny, mitevvoi sokerimunkki maistuva kairasa. Tuoreena. Nokipannukahveen kans. Ja hötkymmät sekkaan vielä tunkit konjakkija.

Ikävää tämmönen leirielämä.

Tuntsan Tukikohasta tähän.

Menneen viikon kuvasatoa Tuntsajoelta.

Tässä vielä muutama kuvatus leirielämästä ja kulkemisesta. Luvattu Mummelin saalistaimenkin on ikuistettu Ukan pikkukameralle. Mummeli harvoin naureskelee, mutta taitaa siinä hymynhäivettä kuvassa nyt näkyä. Syystäkin.

Parit rajamme vartijat tekivät tänne vajaan viikon mittaisen kalareissun. Kulkemiset tapahtuivat kaksivetoisella Hiacella, jota suoritusta voidaan pitää ansiokkaana. Pojat ovat virkansa puolesta tottuneet rymyämään Suomessakin, joten kokemuksella he selvisivät tännekin. Peräkärryn puuttuminen helpotti asiassa tietenkin paljonlaisesti.

Hirvi-Harrin fisu on ja ei ole täältä saatu. Sen hän sai syntymäpäivälahjaksi Kasperilta muistuttamaan kalareissuista silloin, kun ei olla kalareissulla.

Tuntsajoen Tukikohasta tähän.