Kemijärvellekin voi paistaa aurinko.

Kemijärvi on meitin naapuri. Ennen siellä ei ollu muuta merkittävää kuin sellutehas. Se kun lakkas olemasta, nin seuraavaks niitä alako pitämään huuvosa taivaantulet. Tai ei se Ukan mielestä ihan niinkään ole, vaan taivaantulista pijetään julukisuuvessa hemmetimmoista älämölöä, jolla uskotellaan jonkun paikkakunnan nousevan suosta kuin ne jotkut tipitiit tuhkasta.

Kemijärveleäisille ei Ukan tartte niin kovin monesta asiasta katteellinen olla, mutta kauppapalavelut niillä on piirun verran eellä tätä omaa pikkupitäjää. Ei välttämättä laadullisesti, mutta määrällisesti. Osa meitin päivittäistavarakaupoista on parempiakin kuin naapurilla. Ei niitä nimeemään kannatte ruveta, mutta määrättyihin kauppoihin kummassakin pitäjäsä ovi käy meitinkin avvaamana tihiämpään. Paitti saksalaisen kauppaan, joka Sallasta vielä puuttuu. Tarttis varmaan laittaa kirje niille sakupekoille, että täälä saattais olla kaupan paikka, kun nuo itänaapurin asukit hurauttaa Sallasta ohitte Kemijärven Lidliin.

Harvoin tullee naapurista mittään kirjotettuva, enkä tiijä, olisko tätäkään kannattannu ja tullu muuton kirjotettuvakaan, mutta Mummeli näppäs Ukan kehotuksesta Kemijärven pitkänsillan pielestä etelään päin hienon kuvan, jonka Ukka saa simauttaa tänne Tukikohan sivuille. Kuva näpättiin perjantakina, kun oltiin palauttamasa Loimuboita Keminmaan Ilmolaan.

Tukikohasta kansanratiota oottelemisiin tähä. Se on nykysin ainoo tunti, jollon raatiot on Tukikohasa kiini. Mummeli sulukee...

Pikkupakkanen kuivattaa lukot.

Kuivempi keli on välillä ihan poikaa. Aivan helevetinmoista samplaamista on nuitten auton lukkojen ja luukkujen kanssa. Jos ei muualla, niin naapurimaan tullissa. Siellä kun pitäis saada näitten vesikelien ja pakkasten välissäkin lunkat auki, että löytäisivät edes muutaman patruunan, niin pääsisivät tankkaajaa pidättelemään vaikka muutamaksi tunniksi.

Viimeksi ei suostunut aukiamaan Lexuksen peräpaksin luukku. Vaikkon niin hieno ja kallis pirssi, niin luukku pysytteli kiinni. Onneksi Ukka osaa sen verran venättää, että solttupoika tuli ihan vakuuttuneeksi, kun Ukka sanoi narkootika nietu ja patruuna ja hirvikivääri tällä kertaa nietu, ja viimeseksi vielä pitkä vedätys normaaaaal, niin jopa poika toivotti huva matka.

Parinkympin pakkasraja ylittyi tälle talvea vissiin ensimmäistä kertaa tälle aamua Ukan mittarilla. Tasaluvusta sain kuvankin, mutta käväisi se jonkun kymmenyksen vielä kylmempänäkin. Naruska ei kylve missään Lapin ennätyspakkasissa nyt, mutta eipä ole niin väliksikään. Kuitenkin tyytyväisiä ollaan jo näihinkin lukemiin, jotka voittavat moneen kertaan räkäkelit.

Aurinkoarmas se painelee hitaasti, mutta varmasti alemmas ja alemmas päivä päivältä. Puoliltapäivin se vielä valaisee Karhutunturia, vaikkei säde enää ylty Tukikohan pihamaalle suoraan räköttämään.

Ja sitten ihan muihin asioihin. Anoppi pelemahti tänä aamuna mitään ennakkoon ilmoittelematta Ukan konttoriin. Sitä en tiedä, mistä kummasta Kerttumummu piilosilta tänne tuli, mutta miljoonaan kertaan tyhjennetystä kamerasta hän hyppäsi hillaämpäreineen keskelle talvea. Näytölle.

Nykyinen vihitty vaimoni ihmetteli asiaa myös, koska kuvat ovat parin vuoden takaiselta hillareissulta, jolta hänkin kirkkain silmin väitti, ettei ole näitä ottamiaan kuvia ennen tätä päivää nähnyt. Jostain kameran ihmeellisestä bittimaailmasta ne nyt syntyivät.

Laitetaan ne tähän muistutukseksi siitä, että talven jälkeen tulee taas kevät ja kesä ja syksy. Ja sitten taas talvi.

Tukikohasta kesämuistoihin vaipumisiin tähän.

Viis vaan ei neljätoista...

Ei pitäis iliman silimälaseja lasten kanssa kauppaan lähtiä. Käväisimmä nimittäin Loimun kanssa Kemijärvellä pikamutkin autohuollossa. Tuli Ukka sielä luvanneeks tyttärenpoijjaalle, että lähetään joutessamme jottain lelukauppaa kattomaan. Ja mentiin kans.

Loimu on tavallisen hyvä poika huomaamaan, mitä laps halvaa. Ja ymmärtää kauko-ohjattavien pääle ja. On nähty jo monta vuotta, että rillaa pitkijjapoikin Kasperin entusilla ja omillaki leluhärveleillä. Ja eikun ote kaupasa helikopteripakettiin.

Ukka katteli kiinanpoijjan tekemätä helikopperoo puketissaan. Niitoli siellä ainaki kymmentä värijä. Mustaan myö sitte päävyttiin.

Loimu piteli aarrettaa sylisä koko palluumatkan Tukikohtaan asti. Ja tiiras lootaan sissään nin, ettei meinannu karamellipussila muistaa käyvä. Ukka enempi jouti siitä napsimaan.

Naruskalle ku tultiin, niin piti alakaa lattailemmaan akkuja ja laitteleen ohjausvermeisiin paristoja, joita ostettiin tieten repullinen pahanpäivänvaroja. Siinä ohjekirjojen luvusa tartti Ukka tieten lasit päähäsä. Ja Loimu ku pyyteli lukeen ohjeet ääneen hälle, kuvvielä on tuo oma lukutaito hittaanlaista, vaikka jo lukkeekin. Viisvee.

Viimone lause ohjeesa oli selekee: EI ALLE NELJÄTOISTAVUOTIJAILLE!

Yrittelin siinä Loimulle sannoo, että laitellaan nää vermeet yheksäks vuojeks vielä komeroon ja otellaan sitte esille, ku alakaa oleen lentolupakirjaikä täys. Mutta se ei Loimuboille passannu, sen näki naamasta.

Ja eikun latausten jäläkiin harjotteleen. Lentokentäks valittiin piljartipöytä. Ja kokkeilut pääle.

Parintunnin reenien jäläkiin poika hallittee konetta jo ihahhyvin. Paremmin ko Ukka. Vaikka Ukka on melekeen lentänny oikeellaki kopterila. Kerran oltiin lähösä rajan kopterilla muutamaa juttuva ilimasta katteleen. Ukka oli menosa kopteriin sinne samalle puolelle, misä autossaki repsikat istuu. Kopteripilotti seiso toisella puolen kopteria ja sano vain Ukalle, että noh. Ukka että mitä noh. No jos minä kuiten ajasin...

Ukka sille heti, että aja vaan. Se kait halus ajjaa siltä puolelta. Ja Ukka repsikkana istu kuskinpaikalla silleen kuin autossaki kuskit istuu.

Myö Loimun kanssa harjootellaan näistäpuolin tällä kiinalaisella.

Tukikohasta iltavuoroharjotusta jatkelemisiin tähä.

Myrskyt riehuvat muualla.

Naruskan seutukunta sai viime yönä kymmenkunta senttiä uutta puhdasta lunta, mutta siinäpä ne erityisemmät sääolosuhteet lähiajoilta onkin lueteltu. Myrskyt riehuvat etelämmässä. Täällä paistelee ja on talvista kuin mitä. Pakkasta sopivat puolenkymmentä astetta ja silleen. Tosi leppoisaa.

Pari kemijärveläistä pilkkimiestä oli yökunnissa peltikaton alla viime yön. Olivat Saukkojärven suunnilla pilkillä istuskelleet eilisen päivän. Jatkoivat harrastustaan aamuhämärissä sen jälkeen, kun ehtoolla olivat perkoneet muutaman kymmenen kappaleen saaliin pikkusiikoja. Tai pikku ja pikku, semmoisia paistinpannulle ihan sopivia, parisataarammasia.

Käväisimme pyhäpäivän ajelulla tankkausreissulla. Putkimiehen pirssi lataistiin täyteen venäläistä lyijytöntä. Suuntasi kohti uusia seikkailuja ja tulee talvenpäälle jatkamaan asennuksia sitten, kun Ukka tekee hiukan valuhommia.

Pysähtelimme Mummelin kanssa palatessa Kuolajoen ja Tenniöjoen silloilla. Kuvista voi päätellä virtaavien vesien jäätilanteen. Järvissä jäätä on sen verran, että ne hyvin kantavat pilkkimiehiä.

Kuolajoki

Tenniöjoki

Yölliset reilun kymmenen sentin lumet olivat aamusella vielä auraamatta Naruskantieltä. Tankilta palatessa oli auramies jo hurauttanut toisen puolen puhtaaksi. Oman aikansa vie, kun auraaja käy ajamassa Naruskajärven tasalla puolensataa kilometriä suuntaansa ennen käännöstä, jonka jälkeen voi simauttaa toisenkin tienpuolikkaan lumista puhtaaksi.

Linko-Jarkko oli kiltisti käynyt pyyhkimässä Tukikohdan pihat lumista vapaaksi sillä aikaa, kun talonväki kävi hakemassa tarjousbensat naapurimaasta.

Tukikohasta tiistaista Keminmaalla käyntiä suunnittelemisiin tähän.

Missäs nyt kylymäsavustetaan?

Tuli Savosta semmonen mies kartanolle, että Ukka huomas maaliman parraan kylymäsavuhuoneen häippäsevän sen siliän tien. Ei siinä auttanu maammelaulukaan, vaan savustuslaatikko lähti ja piste.

Ja tilalle tuli peltikuorista säiliöö tuplana. Net pitäis talaven aikana täytellä polttoaineilla, joilla joskus pyöritetään keskuslämmitystä öljyllä.

Mummeli ei oikeen ollu suopeena Ukan ajatukselle, että tyhjennettäs vaatehuoneesta turkismuokkaamon vierestä hiukkasen rytkyjä vaikka autotalliin, nin saatais savupöntölle säällinen mesta. Vaatehuoneesta kun lähtee kans ilimastointihormi savupiippuun nin, ettei makkarissa varmaankaan haisis savulle kun sillon tällön ihan pikkasen. Ei sitä näimmä saa kotonaan ite asioista päättää. Savupönttö läks autotalliin.

Pönttö läks ja uutta tuli tilalle. Ja samalla vaihtu aataminaikanen vesimittari nykyaikasempaan vermeeseen. Ja putket muuttu rauta-aikasesta muoviin niiltä osin, mitä tillaa tarvittiin ahtaassa kopperossa uusille vehkeille.

Kylymäsavupaikkaa pittää miettijä vielä. Ulukona ei talavella pysty savustaan, kun pönttöön pitäis saaha parikytä astetta lussaa, joka ei onnistu muualla kun sisällä.

Tukikohasta asiaa miettimisiin tähän.

Kahtakymppiä hippoo.

Onneks käyttelee sevverran kuivempana kelijä, että räkä jäätyy ulukona nokanpäähä, ni ei valu rinnuksille. Ei ihan tainnu jaksaa kahteenkymppiin asti mittarilla, mutta tuulilukemat on reippaasti allekkin parinkympin rajan.

Tätä pitäs sitte alakaa ehtooseen mennesä vuoristorata, jos nuita oikeita sääennustajia on uskominen. Nollaa veikkailee ehtoolle.

On se tuo pohjonen taivas sevverran salaperäsen näköne näin aamusella, että Mummelikin laitatti Ukan pirssin roikkaan ja vepastot päälle. Ja sitpä se lähtiki lunssapiikille kirkolle. Ukka ei semmosia uskalla otella. Ompahan tuota aikaa kuumalla rommitotilla hoijella petimpohjalla lunssia, jos semmone tänne korpeen jostai löytää. Nin ilima rommija.

Tukikohasta puuta kattilaan syytelemisiin tähä.

Saaliskalat isonevat...

Lohikalojen alimmat mitat muuttuvat vuoden 2014 alusta. Muutos koskee myös Naruskajokea, joka sijaitsee 67:nnen leveysasteen pohjoispuolella, kuten oheisesta karttakopiosta voi päätellä. Senttimuutokset eri kalalajeille voi kukin lukea ja omaksua Tästä linkistä.

Tukikohta palaa tähän aiheeseen vielä ennen tulevaa avovesikautta.

Tukikohasta mittakeppejä mittailemisiin tähän.

Koulujen ovet läpsähtelevät kiinni.

Tämä maaseudun rauha eikun lisääntyy. Ei kuulu muuta kuin yksi kerrallaan viimeisen oven sulkemisen aiheuttama vaimea läpsähdys torpan ja toiminnan lakkaamisen merkiksi.

Nyt läpsähtävät kiinni Sallan kolmen viimeisen kyläkoulun ovet. Pohjoisen Sallan ainoa koulu Kelloselässä, lännen Kursu ja etelän Hautajärvi eivät enää tulevan kevään jälkeen oviaan avaa.

Kovin moni ei usko, miten monta kyläkoulun ovea on Sallassa sulkeutunut sen jälkeen, kun nuo kolme viimeistä lakkaavat olemasta. Harvalta kulkijalta saa lähellekään oikean vastauksen, jos asiaa kysyy. Liian pieniä lukuja esitetään.

Ukan entisessä elämässä oli muuan syntyperäinen sallalainen virkaveli, jonka kertomaan kyläkoulujen lukumäärään voinee luottaa. Niitä on kaikkiaan ollut enimmillään peräti 46 kipaletta. Se on aika iso luku nollaa vastaan, joka nyt on toteutumassa. Ison luvun ymmärtää, kun muistaa Sallan suuren pinta-alan ja vanhan lakisääteisen pisimmän koulumatkan pituuden, joka oli viisi kilometriä. Se tarkoitti koulua syrjäkylillä noin joka kymmenes kilometri.

Ajat muuttuvat. Koulukyyditkin ovat nykyään viimeisen päälle, mutta onhan se varsinkin pienimmille koulukkaille päivittäisen koulumatkan pituus vaikkapa 50 kilometriä suuntaansa aika pitkä matka.

Omasta kokemuksesta omien lapsosten koulukyydeistä voi tässä vaiheessa muistella Kasperin alakouluajat. Hän kuljeskeli koulumatkansa toisesta luokasta lähtien Naruskalta Sallaan ja takaisin joka koulupäivä. Eikäpä tuo tuosta ollut liioin moksiskaan. Välillä saattoi ajella tosin linjurilla ylimääräisen mutkan Saijalla, jos nukkui Naruskantien risteyksen ja kylätaksin ohi. Aina kuitenkin koulumatkoiltaan kotiin viimein tuli milloin milläkin kyydillä.

Tuossapa varmemmaksi vakuudeksi uutislinkki YLEn sivuille:

http://yle.fi/uutiset/salla_sulkee_kaikki_kylakoulunsa/6934577

Tukikohasta, eli yhdestä vuonna 1992 lakkautetusta opinahjosta tähän.