Isosta kivestä pientä kiveä...

Kuukkumaharjussa on normitilanteessa hiljainen soramonttu. Nyt sinne on taiottu tehokas tuotantolaitos, joka vuorokaudet ympäri tahkoaa murskattua kiveä. Kourallinen miehiä pyörittää kahdessa tuurissa tientekoainetta. Vielä ei ilmeisesti ole Naruskantien asfaltoinnin aika, vaan ensin pitää laittaa pääväyliä kuntoon. Se taitaa tarkoittaa sitä, että Sallan raja-aseman ja kirkonkylän välinen tieosuus saa mahdollisesti uutta pintaa, niin idästä tulevat matkailijat tietävät saapuneensa länteen.

Naruskantielle liiennee soratielle sopivaa mursketta niin, että tämänkin väylän peruskunto hiukkasen petraantuisi. Parantamisen varaa on, kuten aina.

Ukka lämmittää aamua iltaa Tukikohdan saunaa, niin kivimurskeen pölyt saadaan huuhdottua kivimiesten huokosista ennen heidän työvuorojen välisiä lepohetkiään.

Tukikohasta asfalttitien oottelemisiin tähän. Odottelu on kestävyyslaji.

Kala syö.

Eipä uskoisi, että näin kylmänkalsean kesän alun jälkeen voi kirjoittaa saaliskuvien kanssa myönteisen kalastustilannekatsauksen. Niin kuitenkin on. Tekstiviesteillä sinkoilee Ukalle väliaikatietoja sieltä ja täältä. Tuntsajoen Suomen puoleiselta osalta tuli yksi. Heikki Hoo oli napannut perholla kaksi komeaa harjusta ja yhden taimenen. Kuva on tuoreista saaliskaloista eiliseltä.

Kun kala on syönnillään jo Tuntsalla, niin miksipä ei olisi otillaan myös Naruskajoella, joka myös on laskenut vedenpintansa kesävesikorkeudelle. Kesävesikorkeudesta kielivät myös rentukat, jotka ovat aloittaneet kauniin kukintansa Naruskajoen rantavesissä. Kuutsikönkäässä näytti Mummun kameran takaa katsottuna eilen tältä.

      

Tulevana viikonloppuna Kasperi käynnistää kesäkalastuskautensa. Haavimiehenään arvatkaas kuka kummivenneessä kutvottaa...

Ilimankos pirssit jäpöstää!

Nyt alakaa pikkuhiljaa valakenemaan, miks kaikki meitin pensakäyttöset pirssit, vaikka vanhoja ja väljäkoneisia jo onkin, eivät meinaa näillä Naruskan sorapaanoilla kynsissä pysyä. Tuliliemestä sen täytyy johtuva. Niin on arveltu. Ja tänään se varmistu: supervallassa lisätään pentsiiniin jotain salasta lisukeainetta.

Sattu Ukka tankille tänhän semmosella hetkellä, että justiinsa olivat isosta säiliöpirssistä pumppaamassa maanpäällisiin muutaman kuution pönttöihisä lientä. Kumpaankin pensasäiliöön kaato täti valakosesta ämpäristä ison rattisuppilon avulla viimoseksi litratolokulla jotain, mistä ei selevää ota. Kaatoastija oli plankkovalakonen. Ja kieltä kun ei osaa, niin ei arvannu ees alakaa kyseleen, mitäpä täti sinne lorautti. Eikä se mikään liraus tai loraus ollu, vaan ainaki puolämpäriä. Ja sama määrä kumpaankin pensamittarin säiliöön. Jäläkimmäisen lorauksen Ukka sai rokumentoituva.

Aineesta ei kannata kellekkään puhua mittään. On meinaan menovesi semmosta, että kaasujalakaa on pijeltävä varoin, ettei pirssit karkaa kynsistä. Suomitankista välillä kun pakosta tankkaamaan joutuu, niin pirssit muuttuu tiisselinoloseks. Tulukoon kokkeileen, jokei uso.

Tukikohasta sinistä savua ootellessa tähän.

Muutkin touhuaa...

Mummu kierteli kameransa kanssa vartin lenkin pihapiirissä sillä aikaa, kun Ukka siivosi Rihlanpaskat talven jäljiltä parempan talteen maakuoppaan. Häkin painekyllästetyt terassit tehopesaistiin painepesurilla. Sitten tietty tämmöiselle kettukolokoiralle piti hakeman puoli kuutiota päänkokoisia luonnonkiviä, joilla tukittiin noin sata kaivannon alkua. Koirapoloisella kun ei muuta harrastettavaa haukkumisen lisäksi ole kuin yrittää häkistään tauotta pakosalle.

Pääskysiä on kartanolla nyt poikkeuksellisen monta paria. On räystäspääskyjä ja haarapääskyjä ainakin. Räystäspääskyt aloittivat eilen pesänrakennuspuuhansa, kun Ukka peseskeli vesiletkulla autonvanteita. Vuotopaikoissa pehmeni pihasavi siihen kuntoon, että pääskyset leipoivat savipalloja tohkeissaan aivan muutaman metrin päässä renkaanvaihtajasta. Pesä eteni pikana.

Kirjosiepot asustavat pihapöntöissä, joita taitaa kaikkiaan olla kymmenkunta. On joihinkin asettunut asustamaan myös tiaisia.

Heleä-ääninen Ukan suosikkilintu räkättirastas on tekaissut pesänsä pihakoivuun aivan postilaatikon lähistölle. Se tietää tietenkin räksänpaskaa silmille lehdenhakureissulla sitten, kun poikaset ovat maailmassa.

Räksä jo harjoittelee pesänpuolustussyöksyjään...

Tähän loppuun kun tärhäytän vielä marjakatsauksen, niin siitäpä repikää. Mustikat ovat tulleet nuppuvaiheeseen ja avosuolla hillat ovat kukassa niin, että kymmenisen ropsenttia kuulemma kukkii ja loput ovat nupulla. Korpisemmilla paikoilla ei näillä kylmillä ole ilmeisesti vielä tapahtumassa mitään. Tilanne tarkoittanee sitä, että hillan kypsymisaika saattaa myös olla pitkä. Ellei sitten hallapahalainen marjasatoa raiskaa, kuten lähiöille on hiukkasen tiettävästi ennusteltu.

Tukikohasta Venusta tähystelemisiin tähän.

Iltapalaksi jäätelöä.

Mummu yllätti Ukan. Helteisen aurinkopaistepäivän päätteeksi Ukan nenän eteen kiikutettiin jäätelöannos. Sitä ei kovin usein ole tapahtunut.

Kipon tuoja totesi totisella naamalla, että kannattaa juhlia ennen vuorokauden vaihtumista, ettei mene ohi. Kolokytäviisvuotishääpäivä.

Yhtä jäi puuttumaan...

Ukan oikea käsi on suorastaan puuduksissa halakomakoneen hydraulivivun edestakaisesta noin miljoonasta työntöliikkeestä. Puhumattakaan nyt talkoonaisten ja -miesten miljoonista pullisteluista, joita viidenkymmenen kiintokuution halkaiseminen ja pinoaminen ja muu siirtely edellytti.

Yksi pölökky julistettiin rauhoitetuksi halakomakoneen terältä. Se oli koivupinon suurin tyvipölkky, jonka iäksi metsätalousalan eksperttimme arvioivat satakunta vuotta. Hiukan alle tai yli, vallassaan. Täkäläisittäin kuitenkin iso koivu. Ja ei laho, kuten lähes poikkeuksetta isot koivut näissä pohjoloissa vanhuuttaan ovat.

Maanmainio halakomapölökky, jos jollakulla sattuu tulemaan pikkuklapin tekemisen tarvetta. Ja tuleehan sitä, kun kesätulia kunnolla aletaan pidellä.

Ison viskarssin kun Ukka tähän halakomapölökkyyn puolihuolimattomast täydellä voimallaan iski, niin kuului vain kevyt kumahdus. Ehkä aivan pikkiriikkisen kuului semmoista ääntä, että pölökky meinotteli mennä kertalaakilla keskeltä kahtia. Mutta ei vielä menny. Sievällä käytöllä saattaa tämä pikkupuu kestellä kesän läpi takapihalla. Tai parikin.

Tukikohasta pikkupuunteon odottelemisiin tähän. Isot on tehty.

Halakomakone rallattaa.

Se on talakoota nyt. Onneksi vielä elämme täällä sellaista maaseutuelämää, että naapurit, ystävät ja kylänmiehet tulevat talkoisiin, kun kutsu käy. Näihin nyt järjestettyihin talkoisiin saimme lisäksi kaksi viehkoa Retkeilymajassa majoittumassa olevaa vaeltajaneitoa, jotka halusivat välttämäti osallistua talontöihin. Hyvin halakohommat heiltä ja muulta porukalta käyttivätkin.

Aikalaista pullisteluahan se halonteko on, vaikka hydrauliikka hoitaakin puiden halkaisun. Halotut puut on kuitenkin kärrättävä vasituilla puukottareilla pinopaikalle ja halot on sitten pinottava oikeaoppisesti kuivamaan talven pakkasia odottamaan. Pari metriä korkean pinon rakentaminen vaatii puiden nostelua. Erityisesti neidot huomaavat työskentelyn kiinteyttävän vaikutuksen...

Ukka on itseoikeutettu hydrauliikan käyttäjä ja koko paletin vaatimattomasti sanottuna ylin valvoja, jonka tehtävänä on vaalia kenenkään näppien tai muiden jäsenten joutumista halkomakoneen puristukseen. Kone ei nimittäin anna anteeksi, jos sinne ukko tai akka välin jää. Luut ovat kevyttä kamaa, kuten oheisesta videosta voi itse kukanenkin kuvitella. Kone puristaa valtaisalla voimallaan tuoreet koivut, isot ja pienet, halki säälimättä.




Vajaat 50 pinomottia oli tämän päivän halottu ja pinottu puumäärä. Se on noin kaksikolmattaosaa koko puumäärästä, rekkakuormasta, eli viidestäkymmenestä kiintokuutiometristä.

Huomenna tehdään, jos ennakkosuunnitelmat pätevät, savotta loppuun. Sitten rantteen hommat ovat taas vuodeksi tehtyinä.

Ukan halkomakone on rouvia tekoa. Voima siitä ei lopu. Vanha Massikka pyörittää omalla pumpulla toimivaa konetta, jonka on rakentanut kuusamolainen kyläseppä vuosikymmeniä sitten. Vehkeet on vanhoja, mutta rauta ei ruostu.

Huomisen jälkeen taas ensi vuoteen. Ketäpä mahtaa silloin olla täällä Naruskalla kuntoilemassa ja katsomassa, miten joukkovoima ja konevoima jylläävät...

Ai niin. Pitää vielä mainita, että talkooväki täytti työpäivän jälkeen vatsansa valkohäntäpeuran ja hirvenpaistin yhdistelmäsuikalepadalla, joka oli höystetty pippurilla ja punaviinikastikkeella. Perunat olivat karkean suolapetin päällä uunissa paistettua rosamundaa. Hyvin maistui eväs, koska talkoissa energiaa myös kuluu.

Tukikohasta huomiseen loppuhuipennukseen keskittymisiin tähän.

Kiirettä pitelee...

Mitä voi kesäkuun ensimmäisenä harrastaa? Jos muuta ei keksi, niin voi rällätä kuuskytäluvun Massikalla Naruskan kylänraittia eeskahtaalle niin paljon, että riittää. Nyt nimittäin vielä voi ajella vanhaa kunnon soratietä pitkin, mutta lähiaikain saatossa kunnon kuuluisat sadereijät ja lillinkipaikat peitetään mustaan asfalttiin. Kaupungiksi muuttuu maaseutu.



Siihen asti kuitenkin pitää peräpukamaa päästä pompottamaan. Ainut haittapuoli on, että isoveli valvoo kaikkea liikennettä täällä korpikylässäkin.

Tukikohasta raktorirälläämmisiin tähän.