Misä pirteimmät männyntaimet. (2155)

Meikämanne kun ei ole mettäalan ammattilainen, nin evvoi oikeen tietää mettäasijoista mittään. Mutta omila silimälläsä saakait havvaintoja tehhä, ninko on tullu joka päivä tehtyvä rapijan kuuvenkymmenevvuojen aijjan.

Misä kasvaa parraat männyntaimet? Ja istuttamata, eli luontaisesti siementämälä? Ja maata metrinsyvvyisiin ojjiin runtelemmata ja kulukukelevottomiks tekemätä? Häh?

No kattokaa puolenkytävuotta sitten kunnostetun Kuutsijängän mettäautotien laijoilta eilen otetuista tokumenteista. Tietä sillon levitettiimmetrilä ja ojakkaivettiin uusiks. Ja sitten tiele vejettiin sorapitonemmurske. Ja soli siinä. Ei tehty ojanpenkoile sen kummempata, hienosti tasattiivvaan kaivinkonheela, jota ammattimies käyttelit.

Ja miton tapahtunnu tähämpäivään mennesä? Kolomenkilometrin mäntyvaltasta Lappimettää halakovan mettäautotien laijat kasvaa tuhansija nivvirkkuja mäntytaimija, että net on varmana elinkeleposija. Virheettömijä suurin osa, josei auramies vahingosa talavela ole sattunnu hipasemmaan.

Nimimerkki tythymä kyseleekinnyt muiltaki mettäkoulutusta saahneilta immeisiltä kuin omalta poijjalta, miks mänty onnistuu tuommoseen tasaseks muokattuun hiekkaan tartuttammaan siemenesä, joka vielä kimpoo siitä kasvuun ko raketti. Tarvijammako met välttämäti istutuspuuta ja helevetimmoisija ojaraiskijoita, josta esmerkiks Sallan yhteismettän aluve alakaa olleen Naruskallaki varsinaine miinusmerkkine nähtävvyys. Jakun kattelee niitä istutettuja maahan tökättyjä taimija, nin yks ovvinksallaan tuonne ja yks tänne. Ja moni ei olellähtenny kasvaan ollenkaan.

Kumpakhan on tehokkampi puuta uuvistaan, luonto vai ihimispolonen...

Ajattelemisien aihetta kuvijen kans, kuvattu eilissäpänä Kuutsijängäntien laijoilta. Sihen saa kohta harvennushakkaamala luontaiset aurausviitat MoilasJussille. Nuilla terhakoilla mäntypolosila ei muuta käyttövä tuosa kasvupaikala kait ole. Mutta tuommosta karvualustata kait joku ossaa tehhä mihivvaan, misä puu sais alakaa kasvaan...

Tukikohasta ammattikommentteja oottelemissiin tähä.

Suoltijokikuulumisija. (2154)

Ei tule liijan tiuhaan kulettua Suoltijojen Pirtin maisemisa. Entiaikaan tuli, kuvvielä pääs autola ajjaahuruuttelemmaan sillasta ylitte jojen länspuolen kairaan. On tullu kulettuva sielä muitten kultamaila ja Mettähallin marjamaila. Ei vatukoisa, kussielä assuu kuulema kärmejä, mutta mustikkamaat sieloli aikannaan parraat. Korkijat hallalta säästyvät vaarallaijjat, vanahoja hakkuualuveita, misä kirvestä on surutta käytelty.

Käväsin viemäsä pari melojaa inkkarila meloon Pirtinnurkale. Jäivät miehet lastailemmaan kannootiisa tavarata ja vilipitömmeininki on laskija Suoltijokkee Naruskajokheen ja eelleen suvantopätkä Naruskata tuonne Siekapirtile. Siitä saattaa olla koskiossuuven ylisiirto Tennijölle, mistä on taas suvantoisempata ja rauhallisija koskija kohti Savukoskee. Saijan kautti tieten.

Joson karttaammerkittynä Suoltijojen ylitte silta, nin siihevvoi piirtää rastin, nou silta. Eikä taija tulla, kunei vanahaa korjattu tai aikannaan vaihettu. Sinälläsä outova politiikkaa Mettähallilta, kussillankautti pääsi ennen hyvile mettästysmaillekki. Liikelaitos ei vaan tuommosija rahoja korpitaipaleile sijottele. Ehkä sittejjoskus kahensaavvuojen päästä, jos aukoilta joskus hakattavvaa puuta löytyy.

Nysselevis sekimmistä Viskarssi lumikolasta mallit on tempassu...

Musevokammaa, kipasehan Jarkko hakasemasa maalimahhistorijan ensmäänen lumikola ja työkalupakki ruostumasta musevon vitriiniin...Sillattomasta sillampielestä.

Tukikohasta vihijeitä jakelemissiin tähä.

Kesän ensmäänen kanalintupoikuve. (2153)

Kipasin joutessani hakasemasa Kallelannaapurista Raunommökiltä vennootin. Samala tekasin hiukka rännihommija Kallelasa ja siirtelin sielä myös Purrelin riistakamerata uuteempaikkaan. Tämäsiirto siks, että kamera tämmöselä tuulisela kelilä lähetti aivahhelevetisti varjoliikekkuvija.

Eipä se siirto juurikhan asijaan vaikuttannu, vaankuttuulee ja puut ja varjot heiluu, ninko nyt tekkee, nissamallalailla tullee kännykkään kuvija, joisei näykko maisemata. Noh, kait se tyyntyy joskus. Vaihteluva on se, että nytei saja, mutta koillinenmpuhaltaa. Ja son muuko kesätuuli. Hitto, ettei vaan pukkais hallaa yöks...

Palluumatkala Siekan sillajjäläkiin piiperti pirumpienijä linnumpoikija tiestä ylitte. Arvelin, että varmaankijjottain rantasipipoikuvetta siinä jojellähelä, mutta eipä ollukkaan. Oli nimittäirriekkoäitee, joka vilisti ja reuhasi ojantakana ja kuttui poikijaan pois ohikiitelevijen autojen vaaroista. Tai ei met oikeesti vastaantulleen pirssin kansa ajettuko kävelyvauhila. Sevverran oli kuiten ohittamisesa tarkkuuttavaativata hommaa, ettei kerinny kamerala riekkopoikija tallentaa.

Havvainto on kuiten varma ja ainakikkuus poikaa laskettu, eli hyvin on riekkova ainakippesintä onnistannu.

Valavontapurreli tuottaa nyt tuommosta valokuvvaa. Se muistuttaa Mummrlija siitä, että puut on pinnoomata, hänko olluvannu senhomman kuntoilumielesä kuulemma tehhä. Annon luvan.

Tukikohasta seuraavija lintuhavvaintoja oottelemissiin tähä.

Tukikohasa uusi lintulaji puukiipijä. (2152)

Outo pienkokonen lintu sattu aamupalaporukan silimiin Tukikohan köökin akkunantakana. Onneks sattu paikala olleen sevverran lintutietämystä, että tunnistus tuli laakista. Mummeli ei kerinny näkeen, eikä tieten kuvvaamaankaan, kun heinäseivästä pitkin kiipeilly uus tuttava lennähti jo muuvale.

Nyton kamera keittijösä valamiina, josko tipi näyttäytyy. Ei se lintukirjan karttaimmukkaan ihan harvinainen täälä ole, mutta tavallisempi kuiten etellämmäsä.

Lainasin kuvvaa netistä siihenasti, kun saahaan livekuvvaa Mummelin kameralle, Toivottavasti, nin hänkissais bongattuva lajin.

Tukikohasta silimätarkkana tähän.

Lämpösumma 2019: 251°C (2151)

Meikämannekin höpöttellee omijaan, että enoo viittiny lämpösummaa alakaa tälle suvelle Naruskalta laskeen. Eihän sitä tartte ja kannatte monheen kertaan laskee, kun on yks huippusäämies Perttelisä, jonka järjestelmä laskee lämpösummat Ukka Matimpoijjankin kummaltakin asemalta, että heilahtaa.

Tuosta klikkasemalla pääsee Tukikohan EWN:n sääsivustolle. Sieltä kun mittaristokentän alapuolelta tarkkaan kattelee, nin näkkyy lämpösumma alavasemmalla.

Tukikohan lämpösummalukema on otsikossa. Kallelan vastaava lukema on 262 ja Ilmatieteellaitoksen Naruskan sääaseman lukema 245. Kiitokset tietoviestistä Sillanpääsääasemalle!

Muistaakhan kaikki, että ekat hillat on kypsät sillon, kun lämpösummasa on täyttynny 400. Vertailin tuosa Kittilän lukemaa, jota aikasempina vuosina olempitänny vertailulukemana, nin sielä mennäännyt noinlukemasa 340, eli Naruskaa hiukka eellä. Ninhän son ollu muinakivvuosina.

Kameran kans käväs ehtoolenkilä Mummeli taas tänhäänki. Ja kamera myös rallattaa tilanteesta. Hyvä kuva on enempiko tuhat sannaa...

Väliaikatieto hillasta, mustikasta ja puolukasta tämpäivän tilanteen mukhan löytyy alta. Kaikkija näyttäis olevan tuloillasa, josvaan ei luonto järjestele esmerkiks hallayötä. Sillon iso poimuri sääjumalala, josse nimpäättää...

Voimmelekeen varamasti arvata, että Taivassalosa ja muuvallaki kuvista päätellään kuola valuven, että hillasankompohojale saattaa muutakikkertyvä kuin käpyjä...

Mummeli pyys vielä kertoon semmosen hyvänki asijan, että jängät on litimärkijä, joten kuivuuvesta ei hillampuolesta tertte liijon peljätä. Jaettä saappaisa pittää olla pitkäävartta.

Tukikohasta hillakuumetta nostattelemissiin tähä.

Mummun hillaennuste Naruskalle 2019. (2150)

Mummu pyörähti sajekelisä tuosa Tukikohan takapihala. Siinon muutama semmonempaikka, misä hillan tilannetta voi arvijoija. Ja kamerala net voi tojentaa.

Tämpäivän kuvat ja mahollinen lämpöönen jakso, nin parisa viikosa net alakaa ensmääset olleen likelä poimintakuntova. Kaikkija jänkätyyppijä ei olla vielä ejes kierrelty, mutta nämät viileet kelit ja helteempuute varmaankittarkottaa sitä, että kukinta kunoli pitkä, nin niinon kypsymisaikatauluki.

Laiskuuttani enole lämpösummaa laskennu. Joku vois joutaa räknäämään sen kattomalla Tukikohan sääaseman Wundergroundin sivustolta, mistä päivittäiset summat aikas heleppo on laskija...

Ennustakkee nuista kuvista ite, mitä hillalle kuuluu...

Tukikohasta hillaan toistaseks kiirehtimäti tähä.

Inarijjärven kuvija lissää. (2149)

Täsäjo niitä luvattuja kuvija reisusta.

Tukikohasta tähä.

Enookkaan kokonasa pelistä pois. (2148)

Emmuista ihanäkkijä, että olis ollu nuimmonta päivää välijä, kunon tänne jottain yrittänny raapustela. Nyton vaan oltu liikkeelä melekeen yötäpäivää, eikole joutannu kirjotuskeleposen tietokonehärpäkkeen äärelä pysähtyyn sevvertaa, ettolis ilimottanu ies, etten olekkuollu.

Ja jos Jyväskylän urolookiin uskomista on, nin sormikopelola ja ultraäänellä Ukka Matimpoijjan suvujjatkokalustoja tutkimala ei sieltä isompata hälyvä ole löyvettävisä. Net on semmosija juttuja, joihinka tämä Ukan mielitietty urolooki kehotti tuleen näilä vuosila kolomevvuojen vällein. Eli kaikki yli kuuskymppiset äijät aikaa tillaamaan, josei jo ole hommija hoijettu. Ja jos äijät ei itte uskala tilata, nin lähheisen akkaväjen pittää se tehhä. Sesiitä.

Kävimä Inarila, ninko tiijättä. Ja tulima sieltä takas Naruskale yheksyöks. Sitteppakkasima KiviJussin kansa yhen tyären sohovan kyyvile ja yhen keittijömpöyvämmyös. Jasittemmet sunnuntakina puoliltapäivin lähimä Rovaniemenkautti Kemimmaale ja sieltä suoriltasa Jyväskyllään. Suviseuralaisten autojonnoon. Jussi meni kotijosa emäntäsä haitoks ja minä hyökkäsin hotelliin yökahelta, vihiree tähti. Emmenny anopile ja syykin on selevä. Met saimma kevyven mahatauvin jostakin sielä reisusa, enkä halunnu riskeeraila, josko mulla joku semmonevviirus oli. Minen oksentannu, mutta emmää pystyskään kuulema oksentaan, kunon tehty tuo ruokatorvikiristys. Eikä mullollu ies huonova olova, ninko emännälä ja Kasperin porukala. Mulloli hiukka vattavaivoja, mutta en tijä, oliko se muusta johtuvata, ehkä hiukka epäsäännöllisistä ruokailuajjoista. Joka tappauksesa en menny anoppija tartuttaan.

Samasille. Urolookin pöyvältä kun eilisäehtoola konkoilin autole kaheksammaisa, nin aamulla kuuvelta tänhään kellahin kolomekstuntija vaakaan. Janyton olo josei terästä, nirrautaa kuiten.

Saimma hiukka huonosti kallaa Inarilta, mutta sepä ei meitä haitannu. Met näimmä semmosija luontoilimijöitä ja Jussi myös uusija immeisijä, että kellään ei aika tulluppitkäks. Ja söimä mahattäyteen muutaku kallaa ja kalaevästäki omikstarpeiks. Ja käristystä lisäks.

Mummeli on taas kuvannu luontova ja muuta reisumuistoks. Laitan tähällevitykseen alakajaisiks jotaki. Ja lissää on tulosa. Nyton aikaa enempi palata normirytmilöihin Tukikohasa. Ja kiusaks tihentäättaas kirjottelurytmijäki.

Viteolla on ensmäänen meijän yö sielä hehtaarinkokosela saarela. Sillompaisto aurinko, jos muina päivinä olikissitten tuulta ja tuiverrusta, vesisajetta ja kylymää. Muttei haitannu, kunoli osattu ennusteista lukija lämpöstevvaatteijen tarpeet. Pilikkihaalari oli tarpeesee.

Onse hieno paikka tuo Inarijjärvi. Nytei sielä ollussääskijä, eikä mäkärijä. Ohvit jäi käyttämäti. Eikä niitä liijon tarvitte Tukikohammaisemisakkaan.

Tukikohasta pikapuolin lissää tarinoimissiin tähä.