Tukikohta suruliputtaa.

Tässä meitin perheessä on neljä perusjäsentä. Eri aikojen lapsia. On Paasikiven lapsi, kaksi Kekkosen lasta ja Koiviston lapsi. Rapiaan kuuteenkymmeneen vuoteen omasta syntymästä sitä huomaa mahtuvan jo aikakausi jos toinenkin.

Kirjahyllyn laatikosta löytyy Tasavallan Presidentin kanslian ei linnaankutsua, mutta löytyypä kuitenkin kiitoskortti Mauno Henrik Koiviston allekirjoitamana. Lähetimme nimittäin aikanaan kohta Koiviston tultua valituksi Tasavallan Presidentiksi hänelle tulevia hiihtoretkiä varten Pirjon valmistamat hirvennahkapäälliset lammaskinttaat saatekirjelmin, että niillä tarkenee, jos ja kun hiihtoretket Lappiin suuntautuvat. Kinttaat oli mitoitettu lentopalloilijan suuriin käsiin.

Suruliputusta ei Tukikohta aikaisemmin ole toteuttanutkaan, mutta nyt sitäkin valtiovallan esittämänä ollaan suorittamassa, kuten varmasti aika monessa lipputangossa eri puolilla Suomea.

Tukikohasta osanottomme omaisille ja kevyitä multia Manulle toivottelemisiin tähän.

Makaroonimaan elektroniikka ei kestä Naruskala.

Meni jo helevetimmoinempätkä aikaa, ihavviikkotolokula, että kylymijö pysyttelit asijallisesa lämpötilasa. Toissapänä huomasin ovija avatesa, että tuoson epänormaali ilimijö. Yhesä kupparikierukasa oli jäätä, jokei ole oikija homma. Laiton tieten viestit huoltovarmale Huoltovarmale.

No sehällassilapoika tuli tälleaamuva konetta kattomaan. Meinasimma persiillemme lentää, ku yhesä irrottelimma veenkerruupeltijä patterin alta.... Sieltähän paljastu takaosasta aivahhelevetimmoinen jäämöykky, jotei pääse näkkeen ennenko ottelee hyllyt tavaroineempihale.

Laitoimma kuumailimapuhaltimerrallaamaan ja huoltovarmammies porraili jääpalloorreikijä, nin hiukka sulamiset noppeutu. Tunti siinä sulattaisa meni, mutta vermeetkittuli jääpalikasta näkösile. Ja hyvvää huuhteluvettä kylymijöllattijale.

Sovimma sihhevviissiin Huoltovarmammiehen kans, että ensviikola hää tullee tänne uuvelleejja käännämä koko patterirakkinetta nimpäin, että säätövehkeet tullee oveltapäin huollettavaks. Eikä pääse makaroonimiehen konneet tuommosija palloja rakentelleen.

Tarssaaha konheet kuntoon kesäks. Tullemeinaan semmone hellekesä, että altapois. Kuhan ensin saahan tuo seittekytäsenttijä lunta sulaks ja tuluvaveet lähettyvä Rovanimenkautti Perämerreen. Sitä ootellesa....

Tukikohasta taas tavarat takas kylymijöön purkamissiin tähä.

Tämeiole harrastuksenomaselle puuhastelijale...

Onniitä koivukolomemetrisijä ihahhelevetisti. Soliki issoin rekkalasti, mitä Tukikohasa lie nähty. Jarkkoki siirtelit niitä kahtena ehtoona. Ekailtana Ukka kävi repimäsä Linko-Jarkon raktorisahytistä puoliltaöin ja vei vängälä kotijo. Pittäähän musevollaki pystyvä immeisille vanahoista tavaroista kertoon...

Eilisäehtoola Jarkko teki urkolloppuun. Nolit net puut jääsä ja vaikeesti irroteltavisa talavipinosta. Sentakkee se oli hijasta hommaa siirelä.

Saa nähhä, millonka sahamiehet toisesa kohtaa ja misä kohtaa pinova, kunnet alottaa hommasa toinentoisesta ja toinentoisesta päästä huomenisa. Ukale tullee hiki ottalle ja alakaa pyörryttään jo pelekkä vilikasu kasaleppäin. Onneks on pysyvä tojistus, ettei tartte hytraulihanikkaa painavampaavvehkeeseen tällä työmaala koskija...

Mummeli joutu ottaan kamerale semmosen panoraamakuvan, että kaikki kalikat saahaan sammaan ruutuun...

Tukikohasta viikolopuks luurija päähän ettimissiin tähä.

Löytääkhän näätä ruokavarastolle...

Eipole näätää näkynny muutammaan yöhön. Se siirteli Mummelin leipomat sämpylät pinorrakkoihin sillon muutamana yönä, kussiitä oteltiin niitä kuvija.

Linko-Jarkko tuli Tukikohtaan tilattuna pikkuhommiin. Raktori on muuttunnu linkovehkeestä koivunsiirtäjäks varastopinolta rantteele. Puut pittää saaha perjantaiks hollille, kuttullee kaks sahamiestä, jos puhheissaampyssyyvät. Ja jos terveenä olla saavat, nivvarmasti tulleevat. Kasperi ja Poutsi. Tuppikaverukset.

Autotallija ei lopputalavesta ennää sitte tarvita. Luppaa ei Mummelilta ees kysytä. Puut tullee halakomahollile ja piste. Asija on akkaväjelä tievosa.

Kohta on sämpylät hakusasa. Ketturepolaine käy eelleen melekeen jokayö Tukikohasa tarkistamasa, löytyskö evästä. Nysse saattaa saaha sämpylät hollile ja pistelä net poskeesa.

Tukikohasta konessahan pärinää oottelemissiin tähä.

Tapionkylän rantteella.

Viikonloppu vierähti Onnelassa Tapionkylässä Ounasjokivarressa Rovaniemellä. Kasperin ja Raisan hehtaarin tontilla mahtuu touhuamaan eri tavalla kuin rivitalonpätkien muutamalla neliöllä. Halkorantteen pyörittäminen tulevan talven polttopuiden valmiiksi tekemisessä on kevään tärkkihommia.

Hydraulihalkomakone osoittautui tositoimissa soivaksi peliksi. Hiukan kun piha vielä kuivahtaisi, niin ei tarvitsisi halkomakoneen käyttäjien nilkkoja myöten ravassa seisoskella. Ja halkopinojen alla olevat kuormalavatkin pysyisivät paremmin maan pinnalla. Myöhäisen kevääntulon ongelmia.

Pieni viedeonpätkä kertoo, miten leivinuunille ja keskuslämmityskattilalle valmistuu mieluista nieltävää talven pakkasilla, kun kesä nämä halotut kalikat ensin kuivattaa...

Tukikohasta Kasperia ja Poutsia omalle koivukasalle oottelemisiin tähän.

Hiekotushiekkoja ei Tukikohasa poisteta.

Son ollu kolomattavuorokautta nypplussala yhtäsoittova täälä Naruskallaki. Tiepolanteele ja pihapolanteile alakaa pikkuhilijaa, mutta varmasti noutaja tulla.

Onneks on Linko-Jarkko. Se kävi ehtoola pyyhkäsemäsä lingola pihasosseet lähimettiin ja samala kierroksela kanto viimosija puonneita kattolumija etukuormaajala semmoseen kassaan, josta net sullaa tuonne maantiojijen suunnale.

Talaven hiekotushiekkoja ei täälä tartte erikseen poistella. Net pakkaantuu tuoho pihasepelinsekkaan, josson hiukka savipuoltaki. Siihekujjunttaantuu, nin ei lennä tuulemmukana, ninko kuulema kaupungisa voi käyvä.

Saattaa lauhattaas muutamakspäivää olla pijetty. Koillisestaku tuulee, nin kesäntulova ei tartte pelätä.

Tukikohasta Rovanimele matkaamista pähkäilemissiin tähä.

Näläkä ei kellova kato.

Taitaa repolaiset olla tietosija pesintärauhastaan. Nynne liikkuu yökulukijat päivävvalosaki. Tai oikeestihhan Lapisa ei tähävvuojenaikaan pimmeellä pystyjjuurikaan liikkuun, kuppäivävvalova piisaa kohta kakskytäneljätuntija.

Aamula puurokatilalle hiipiessäin ihimettelin hiukkasekku vähäpukkeinen eukko seisoskeli sunamportaila akkunantakana. Ja kamera laulo ninko konekivvääri. Repolaine tähtäimesä.

Ukka pesas tulevija telskeitä varte akkunampuhtaaks. Ja samala poistu akkunantakkaa muutama paju, jokka haittas ulukopuolela kameran tarkennuksija.

Onneks saamma asuva mettässä. Ja akkunakki ommettäämpäin. Ei koskaan tiijä, mitä lasilläpi näkkyy.

Tukikohasta vielä parempija pihakotielläinkuvija oottelemissiin tähä.

Näätä perso sämpylälle.

Tarttuhan se näätä viimenki Mummelin pitkäputkiselle. Eilissäehtoolla se sai nokkaasa sämpylänkappaleijjen tuoksut, eikä malttannu yötä ootella. Siinä se ravas eeskahtaalle Ukan puupinon ja leipävarastovväliä ja jemmaili sämpylää pinorrakkoon pahhaimpäiväin varale.

Ihammukavannäköne ja vikkelä elukka. Saa nähhä, asettuuko tuo tontille pijemmäkski aikaa. Saattaa tulla riitelyvä Ukan pikkulintuin pesintäpuuhijen kanssa. Son näätä kait perso kaikele, mikä lintuja liippaa. Son kuiten hälläki rauha ellää lakijenmukkaan.

Riistakamera ei jostakissyystä näpänny näätävissiitistä yhtään kuvvaa. Asijata pittää tutkaila...

Tuosta likkaamala  pääsee Kalevan artikkelliin, jokon ihan hyvä juttu näätästä.

Tukikohasta kamerattanasa tähä.