Ruotsin rengasmarkkinoilla.

Olija häntä muutama päivä välijä tänne kirjoottelussa. Käytiin nimittäin pitempi viikolloppu Paavon valtakunnassa ja muutama kilometri vielä ohiki, Kallekustaan maassa.

Ei myö käyty Haaparantaa kauvempana, kun sielä jo saa ostella Nokian Hakkapeliitta talavikummija suunnilleen puolihinnoila kotimaahavverrattuna. On se oikiastaan kumma juttu, että suomalaiset Venäjällä valamistetut renkhat pystyy Ruåttista ostaan nimpaljo halavemmala, että net kannattee sieltä hakija. Nooh, tieten meijän reisun pääaihe oli hakija lapsosetketterät syyslomile Naruskale, nin samoila tuliliemilä ostirrenkhat.

Haastelin siinä joutessani renkaskauppijaan kansa. Ihimittelin hälle Hakkakasijen hintaa rajan kahempuolen. Poika meinas, että Suomesa on verot liika kovat. Johomminä, että katteet Suomesa tuplat. Jaa jaa sano ruåttalaine.

Muuta en tiijä, mutta tasapainotettuna ja alleruuvattuna neljäsattaakuuskymppijä €eroina. Kait net melekeen tuplat olis maksannu kotomaasa.

Näkyhän tuola oleva muutamija suomipoikija ja suomityttöjä muitaki. Jokatoine pirssi oli arvijolta suomalaista lähtövä. Muutama meikäläine leipävirmaki Sallajja Kemijärve välistä.

Sielä mererrannasa oli kans aamupakkaset. Jotenki tuntus, että komiammaks huurtuu pirssisä akkunat lähempänä isova vesee. Oikeen piti kuva näpätä ennenko laitto vepastot pääle kuurankukkija sulattaan.

Tukikohasta talavikelijä laajemmaltiki oottelemisii tähä.

Revontulikuvaajat nukkumassa ja hereillä...

Revontulia kuulostaa tiedotusvälineiden mukaan näkyvän kaikkialla Suomessa. Naruskan revontulikuvaajat enimmäkseen katselevat revontulia unissaan, mutta onneksi länsikairassa osa suvun edustajista on kameransa kanssa hereillä. Sami on saanut eileiseltä ehtoopuolelta ja yöltä kameralleen hienoja revontulikuvia, joihin Ukalla appiukkona on tietenkin avoin julkaisulupa.

Hienoja ne ovatkin. Revontulien kirkkaudesta voi kuvia katsellessaan päätellä, että ne tosiaankin ovat olleet kirkkaista kirkkaimpia, koska Keminmaan kuvausolosuhteissa on paljonlaisesti valosaastetta erilaisista valonlähteistä.

On Mummelinkin yökuuhkimisista sen verran mainittava, että oli hän pariin kertaan yöllä kierrellyt ikkunalta toiselle, mutta niillä hetkillä Naruskan taivas oli ollut pilvien peitossa. Harmi sinänsä, kun täällä eivät katuvalot loista.

Tukikohasta selkeitä öitä ootellessa tähän.

Vääräleuvalle vääräleuvan tekemä keklu.

Ainon ollu haaveena semmonen kalapuukko, jolla olis hyvä vileerailla isova ahvenaa. Tai miksei muutaki kallaa. Ohan tuota elläissään tullu vileerattuva joku pienempi ja joskus joku isompikkiin kala.

Löyty muutaman kittiläläisen takoteräntekijän sivvuilta ahvenaterän nimikkeelä oleva aika pitkä terä, joka tieten piti tilata. Ja toimittaa Varpuselekään. Ja ei montaakaa viikkuva, nijjo ilimotti Ukan vasittu puukontekijä Vasara, että nyton ahvenapuukko tuppinee valamis. Ja oli ja on kans.

Soli puukontekijä sitäki mieltä, että tällä ahvenalta lihat irtuaa. Ja perästä kehu tehneesä vääräleuvalle sopivan. Semmosen oli päättäny tehä, joka koko ajavvirnuilee kantajasa vyöltä. Ja virnuilee kans.

Jostain kait tarttis lähtijä isova ahvenaa koittaan. Jos vaikka ensmääsiltä jäiltä, ninko entivanahaan. Kohtahan täälon järvet pilikkijääsä.

Virnuilkoot sitte, kun tekijä kerta nin tarkootti. Tosipuhheessa täton jo meinannu tarvita myyvä. Sevverran on kattelijat siihen tykästynneet käpälöijessään. Vieleiole kauppoja syntynny. Ja suaphan tuommosen Vasaralla tiettää, joka tarvittee.

Tukikohasta ahvenoita vartuilemmisiin tähä.

Yksi yönseutu kaiken muuttaa voi...

Eilen oli eilen ja tänään on tänään. Mummeli ennakoi tienlaidan tervetulotoivottajille talvisempia vaatteita eilen. Ja tarpeeseen ne tulivatkin...

Lumet poikii tietenkin seuraavia toimenpiteitä, eli pirssin talvirengastamisia. Mummelin pirssiin vaihtuivat talvinakit alle rännänräiminnässä kotopihalla, mutta tuli ne vaihdettua. Selkä kostiana...

Tukikohasta tähän.

Tukikohtaan ensilumi vajavassa tunnissa.

4.10. on tänä armon vuonna 2015 se päivä, jolloin ensilumi tuli maahan. Yöllä kolmen kantturoissa oli Ukan sääaseman mittarissa rapiat -6 astetta pakkasta. Aamutuimaan kahdeksan paikkeilla länneltä työntynyt sadealue alkoi pudottamaan lunta siihen malliin, että jäinen maa muuttui valkoiseksi laakista ja ennätysnopeasti. Toista senttiä lunta tuli maahan alle tunnissa, eikä loppua saderintamalle ole näkyvissä.

Onneksi tuli eilen ehtoolla siirreltyä lumen alta enimmät romppeet talviteloilleen. Kohta ne olisivat etsinnässä.

Lumiukkoa ja muita talven rientoja suunnittelemisiin tähän.

Karhutunturissa lumi maassa.

Mummeli teki Raisan, Samuelin ja heidän koiransa Moskun kanssa iltapäivälenkin Karhutunturiin. Eilisen päivän ja ehtoon lumisade oli tarttunut pysyväisen oloisesti tunturin laelle, mutta alempana lumi vain käväisi maassa. Saapa nähdä, mitä huominen tullessaan tuo, kun Keski- ja Etelä-Lappiin on luvassa erittäin huonoa ajokeliä lumi- ja räntäsateen vuoksi.

Ilmeisesti Karhutunturiin johtava tie pidetään ainakin syksytalvesta auki, koska aurausviitat oli asetettu osoittamaan tienlaitoja. Soneralla ja DNA:lla on meneillään 4G -verkkonsa rakennuspuuhia, kuten jossain aikaisemmassa jutussani mainitsin. Puhelinyhteyksille ja nettiyhteyksille on siis luvassa kyytiä uusimman tekniikan keinoin.

Karhutunturi on siitä erikoinen paikka, että sen maisemiin ei kyllästy minään vuodenaikana.

Tukikohasta kahteenkinsataan metriin lunta odottelemisiin tähän.

Iiiiiihanaaaaaaaaa. RÄNTÄÄ RÄIMII.

Eipä oo taaskhan talaven varale hampstratut emmeet hukkaan menosa. Talaveksi alako kääntyyn. Hilloja ei oo varastosa kuvviimovuojelta, mutta mansikkaa laitettii senki eestä. Mustikkata joku sankko. Ja puolukkata anoppi lähetti sevverra, että piisaa. Ja ostetaa ronninkholomija, jos hätätila tullee.

Halakoja on katoksijenalune ihampiripintaa myöte. Ja toistasattaamotista on kauppa virreillä tuolta jojentakkaa. Reservijä.

Ukan lumimittari tököttää valamiina mittauksija varte. Sennäkkee makkuuhuonee akkunasta ja ensmäänen sentti ilimotettaa hetkohta, kuseommitattu.

Kaupasa olijo myynnisä salamivaaralaista puikulapottuva. Net pittää käyvä ostamasa säkkikaupala suoraa tehtaalta, mutta pittää ensillaittaa johonki pirssiivvissii talavirattaat kohta alle, ettei lipijä turenkisa ojjaan ninko loirillaulusa.

Jamitäs vielä. Sukseppittää ettijä valamiiks, että pääsee latuva tekkeen. Ja pulukkamäki pittää suunitella. Tipitiiruokinta on alakanu Tukikohasa jo viikko sitte.

Sommenova ny, eikä nokitusta. Saje eiku yltyy...Räntäsaje...

Tukikohasta lumikollaa rasvailemmissiin tähä.

Miten miehen saa viihtymään 24/7...

Tusinan miehen tokka on pyörinyt Mummelin ja Ukan ruokasaunayöhuollossa kohta viikon. Totta tämän porukan miesten täytyy kotioloissakin olla aamusta iltaan naurussa suin ja kaikin puolin hövelinä, kun jaksavat sitä täälläkin tauotta. Onpas niitä kotona odottavia hellapoliiseja paiskattukin oikeilla kultamukeloilla...

Kukaan ei täällä valita, ei aamulla, ei päivällä, ei illalla, eikä varsinkaan yöllä. Aamulla kimpoavat pystyyn kuin telkät pöntöstä aamupuurolle ja päiväeväiden tekoon. Sitten hajaantuvat eri puolille Naruskan ja Tuntsan kairaa edellisen illan karttasuunnitelmien ja miesjakojen mukaisesti.

Kaikki huomioidaan, eli koirien lepopäivät, edellisen päivän kostuneiden kamppeiden kuivattelu seuraavaksi aamuksi, asehuolto, koirien ruokinnat ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja oluet kylmään, viinit, ruokasnapsit yyäm yyäm.

Metsässäkin näyttäisiin viihtyvän ainakin, jos on eilisen päivän, eli syyskuun viimeisen kuvamateriaaliin uskominen. Moto ei ehkä naurata, mutta Suomi elää vieläkin jonkin verran metsästä.

Kuvista alimmainen on toissaillalta. Reippaat metsästäjämme riisuivat takapihan orresta iltayön pimeinä hetkinä otsalamppujen valossa puolikurssijuhlan lintupata-aineksia, joita on kerääntynyt suunnilleen kaikille tasapuolisesti. Huippulintuvuodesta ei voida puhua, mutta kairassa on kuitenkin saalislintuja, joita vielä sinne tulevaa talvea, kevättä, kesää ja syksyä varten myös säästetään.

Kohta kymmenen vuotta on hitsannut tämän savokainuulappalaisen porukan nauttimaan elämästään vuodessa yhden viikon täällä. Vaimoväki ja muut morsmaikit saavat nauttia nauravista äijistään sitten noin 51 viikkoa kotona. Ei mornottamassa varmasti sielläkään.

Tukikohasta Lumilinko-Jarkon puhelinnumeroa tarkistelemisiin tähän.