Ensihallan poikanen.

Se oli sitten elokuun seitsemästoista, kun Naruskan tasalla kävivät mittarit ensimmäistä kertaa kesäkuun jälkeen miinuksella. Ei paljoa, mutta kuitenkin.

Ukan sääasemalla -0,2 astetta ja Ilmatieteen laitoksen Naruskan sääasemalla -0,5 astetta. Kun lukemat ovat parin metrin korkeudella maasta, on aivan maarajassa saattanut olla kylmemmätkin lukemat.

Tästä jos hallojen tahti kiristyy, niin muutenkin vähäinen mustikkasato saa siipeensä. Mummeli ja Venla poimivat eilen pari sankoa molemmat. Aamutuimaan he hyökkäsivät metsään uudelleen, koska vielä puuttuu kotikiintiöstä kuulemma kummaltakin muutama sangollinen. Vaaroihin viimeöinen halla ei vielä ole jaksanut kiivetä, mutta Tuntsan perinteinen kylmä alue jää toistaiseksi arvoitukseksi ainakin alavammilta maastonkohdiltaan.

Tukikohasta sääkäppyröitä tarkkailemisiin ja raportoimisiin tähän.

Pieni lampi antoi ahventa.

Mummeli, Venla ja Kasperi käväisivät ilta-auringon laskua ihailemassa muutamalla pikku lammella Sätsin suunnilla. Kukaan heistä ei tällä lammella aiemmin ollut käynyt. Ukka sen sijaan muutama vuosi sitten kokeili pilkillä talvikalastusta tällä samalla lammella, mutta silloin ahven ei ollut syönnillään. Tieto kuitenkin oli, että kalaa tässäkin pikkuvedessä on.

Kaunishan tämmöinen vain hehtaarin tai parin kokoinen lampi soisine rantoineen on. Ja nyt olivat ahvenetkin Tukikohdan takapihan pellon savimadoille hörnöllään niin, että huomenna savustuspönttö saa jalostaa saaliin evääksi. Nam.

Pientä vaihtelua moottorisahan pärinään ja mustikkareissuun tuli parituntisen reissun aikana. Ja kaikki kolme saivat saalista siis. Sopivan häreviä ahvenoita.

Tukikohasta hallayötä oottelemisiin tähän.

Kuiva kuusi, harossi kuusi.

Kuiva kuusipuu on ollut hakusassa Sallasta. Koukkuja on ollut Ukalla pyynnissä siellä ja täällä, mutta huonolla menestyksellä.

Nyt kuitenkin tärppäsi, kun Ukan haukankatse nauliintui Sallan kirkonkylän liikenneympyrässä vanhan aseman lanssiin. Siellä napotti kasa kuivaa kuusta. Muutamalla puhelulla selvisi, että kasa on Mettähallin omaa. Ja eikun kaupantekoon.

Omistusoikeus kuusiin ja pieneen koivukasaan saatiin siis, eikäpä aikaakaan, kun Virkkulan puurekka toi lastin Tukikohtaan.

Metsurit tilattiin Rovaniemeltä. Saha saattaa soittaa tänään, mutta halkomakone iskee ehkä jonain toisena viikonloppuna. Tulkoon kohtsillään talvi, hormi ja kattila pysyttelevät puhtaina, kun kertaviikkoon saa ladata kuivat kuuset tulille.

Tukikohasta syksykesän halakotalakoita järjestelemisiin tähän.

Kevyttä tievertailua.

Jonkunlaisen käsityksen tapaisen ehtii saada kolmen päivän aikana oman maan ja läntisten naapurimaiden maanteiden kunnosta ja hoidosta, kun ajaa poikittain Naruskalta Å -merkkiselle paikkakunnalle Lofooteille. Naruskalta itään olevaa tiestöä ei tähän vertailuun kannata ottaa mukaan, että saa naaman pysymään peruslukemilla.

Suomi näyttää päästävän perustieverkkonsa täällä pohjoisessa pikkuhiljaa huonompaan ja huonompaan peruskuntoon. Vastaavasti Ruotsi ja Norja hoitavat sekä vanhaa että rakentavat uutta ja uljasta täydellä teholla. Tienrakennuksesta mitään ymmärtämätönkin osaa aavistella, että tiekilometri Ruotsissa ja Norjassa heidän vuoristoalueellaan maksaa eri rahat, mitä Suomessa. Sikäläisellä kilometrin pätkällä rakentaa kymmenen kilometriä Suomessa mihin tahansa.

Siellä ja täällä liikennejärjestelyissä Ruotsissa ja Norjassa tilapäisten liikennevalojen takana silloin tällöin seisoskellessa huomasi vängällä, miten hommia missäkin hoidellaan. Hattua pitää nostaa varsinkin Norjan uskomattomille silta- ja vuoristotietyöprojekteille. Mummeli räpsi niistäkin kuvia, kuten hyvän repsikan kuuluukin.

Tukikohasta tunneleissa ajamisesta edelleen uneksimisiin tähän.

20 minuuttia ja vettä 26,42 milliä Tukikohtaan.

Pikku paikalliskuuro seisahtui Tukikohdan päälle satamaan ja räiskämään myös muutamalla kunnon salamalla. Tiukka kuuro, joka tunnissa olisi ehtinyt katkoa vaikka tien postilaatikolle. Sen verran valtoimenaan virtailivat pihavedet, kun rännikourut syytivät kattovesiä alas tulemaan.

Mummeli kuvaili sadetta turvallisesti akkunan takaa. Vielä pysyi tie postille yhtenä kappaleena...



Tukikohasta seuraavia kuuroja odottelemisiin tähän.

Kolmen päivän Norjan reissun kuvasatoa.

Naruska-Narvik-Å-Svolvaer-Naruska. Siinä kierros, jota voi suositella automatkailijalle. Pikkunyppylöiltä alkavat omat tunturimme näyttää, kun sukeltaa Norjan rannikolle Ruotsin Lapin läpi.

Samaa karua kauneutta on luonnossa, mutta Suomi hiukan häviää lakikorkeuksissa. Kuvat kertokoot lisää.

Valokuvaajalle riittää näissä maisemissa työmaata. Laittelen vielä lisää, kunhan Mummeli noin kahdeksastasadasta otoksestaan valitsee muutamia.

Tukikohasta pihaa kuivakuusikuormalle raivaamisiin tähän.

Polliisi kirjeenvaihtokaverina.

Olit muutaman päivän postit lootassa, ku myö Mummelin kans eilissä ehtoolla tultiin Lohvootirreissulta. Ukka ties sitä jo ootellakki. Ottiva nimittäi Ukasta kuvat muutamasa paikasa jossai Turullähellä, ku olin kiireellä viemäsä pirssijä maalaamolle. Sillon elokuu alakupäiville.

Tai ei mulla oikeesti mihinkää kiirettä ollu, mutta on tuo Leksus semmonen pijeltävä, että sillä ihanku vahingosa pääsee näimmä liika lujjaa.

Nykkin oli kuulema ollu vauhtija kaheksankytäkolome, ku olis saanu olla vaan seittemääkymppijä.

Tullee siinä kilometrille jonkivverra hintaa, kullasku on seittemänkymppijä. Ja Mummelin natkutukset pääle. Vaikkei sen sille pitäs kuuluva.

Nytei Ukka tarkkaammuista, alakaako tällä jo pääseen ajokortista erroon. Voi olla, että ei pääse. Ja jos pääsee, nivvallassaan. Kävellää. Tai lihtataa.

Tukikohasta Lohvootinkuvija oottelemisii tähä. Non kehityksesä.

Heikin tuntsavideo

Näitä videoita kuvatessa Heikki odotteli vielä isäksi tuloa Tuntsalla. Kuten huomaatte, kala söi ja kävi pyydykseen.

Tukikohta ja reissukaverit onnittelevat uutta isää ja etenkin äitiä ja vielä enemmän uutta kalastajattarenalkua.



Tukikohasta pottaa ja pottaohjetta toimittelemisiin tähän.