Kympin kelit.

Kylläpä pyörähtit kerralla kesä kympin keliks. Oli meinaan eilissä aamuna ja nyttejjo toisena aamuna peräkkäi ulukomittarisa täys kymppi. Pitkä maa tämä kotomaa on, vai mittee.

Taivassalolaiset hillaheilurit kuulit kans, että nytei tartte hikihatusa hillastaa. Nimpä käviväkkotonaa lyömässä marjasa säilytyksee ja eiku takas Naruskalle. Jäi kuulema joku korpijänkä vielä kiipeemätä, ni eivässaaneet kotona unta. Eihän sokku tuhakkilometrijä sivu.

Het ovammeille jo nin hyvät tutut ja talontutut, että osssaava täälä ittekki saunasa lämmäyttää. Ja löytävät köökistä kattilat. Meijän ei Mummelin kans tartte kotosalla olla. Eikä myö ollakkaa, kummyö mennää viemää Bronkkonen pikkuse korjaamolle ja jatkamma siitä vielä Rovaniemele. Ja kuulema Narviikkii ja johonki Lohvooteile, joista Ukka ei liikaa ymmärä.

Se on taivassalolaistemmaa tää Naruska nytten. Net on vallottannu täks viikkuva Tukikohan ja Kallelan...

Jovain näisä keleisä on hyvä hillastella. Kymmene astetta ja tihkuva. Ja vielä pitkä päivävvalo. Ja yölä superikuut.

Tukikohasta kytkimettömällä pirsillä ajova muistelemisii tähä.

Marjakatsaus 2014 Naruskalla ja Tuntsalla.

Naruskan keskimääräsitä huonompaa marjasatoa hellinyt lämmin jakso on ainakin tilapäisesti mennyttä aikaa, koska nyt heiluskellaan aamulämpötilassa alle 10 astetta. Tuulen suunta on koillinen, joka suunta jaksaa ilmat viilentää olipa vuodenaika mikä tahansa.

Ukan eteläkeikan aikana Mummeli oli hissun kissun käynyt vähän joka päivä ajelemassa tutuilla marjamaillaan. Mustikoita on kertynyt hälle vaatimattomat kolmisen sankoa, joiden täyttymistä on hidastanut marjojen raakuus. Vain aurinkoiset paikat ovat kypsyttäneet mustikat niin, että niitä voi koneella poimia.

Sivutuotteena on muutamalla korpijängällä poikkeaminen kartuttanut hillasaalista, mutta niillä ei Naruskan tasalta herranhuonetta rakenneta. Tuntsalla on asiantila hiukan parempi. Siitä todistuksena lähtivät Taivassalon perinnemarjastajat eilen aamulla pakunnokka kohti kotia marjalastissa, joka oli ehkä kolmasosa heidän monivuotisesta keskiarvostaan. Tyytyväisiä olivat kuitenkin marjojen laatuun Tuntsan ylävillä jängillä. Siellä oli ollut väkeä liikkeellä heidän silmillään katsotuna normaalia enemmän, mutta jänkää oli piisannut kaikille.

Taivassalolaisille Ukka opasti vesipullojen sijasta ottamaan metsään tehojuomaa. Näytti nimittäin virkaveljen paita hellepäivän marjareissun jälkeen niin märältä, että suolatasapaino ei pelkällä vesipullolla helteisellä jängällä loikatessa pysy.

Ukan tehojuoma: Omenatäysmehua, vettä, hienoa merisuolaa. Litraa kohti valmista juotavaa laita puoli litraa mehua, puoli litraa vettä. Sekoita satsiin puolisen teelusikallista hienoa merisuolaa. Juoma ei kaikkien mielestä ole hyvän makuista, mutta milloinkas lääkkeet ovat.

Ilmeisen hyvin olivat taivassalolaiset metsässä tuolla aineella kertomansa mukaan jakselleet. Välillä kun olivat vielä virkistäytyneet hetepurojen vedellä, jolla oli suoriteltu pikapesuja. Ne vedet olivat kuulemma olleet normaalia lämpimämpiä, mutta virkistyskyky oli ollut riittävä ja tallessa. Ja virkistystä oli kuulemma myös käytetty. Ja Ukan tehojuomaa.

Mummeli pisteli eilen pakastepusseihin Kerttumummun Ukan rahtina lähettämiä pensasmarjoja. Niitä ei Tukikohdassa kasva, joten tarpeeseen tulevat. Keminmaalta saatetaan tyttären marjapuskista saada vielä lisätäydennyksiä talven varalle.

Keräämänsä hillat Mummeli keitteli hillosokerilla hilloksi. Vain muutaman isomman hillan hän laitteli koristekäyttöön kokonaisina tuoreeltaan. Meillä on huomattu, että parhaiten hillat tekevät kauppansa tässä muodossa. Tapa ei ole lappilainen.

Tähän loppuun vielä eilisaamuinen havainto Thaimaan poimijoista. He olivat Ukan kotimatkan varressa Naruskatien laidassa marjastamassa Kuukkumaharjun mäntykankaalla. Suomimarjastaja ei siinä marjastaisi, vaan täällä on hakeuduttava hakkuuaukeille. Niistäkin on nyt poikkeusmarjakesänä etsittävä ne, joissa kukinta ei ole jäänyt kesäkuisen viiden sentin lumikerroksen alle, eli pohjoisenpuoleisille rinteille, jotka mieluummin sijaitsevat vielä korkeammalla. Tälläkin säännöllä marjat etsityttävät, eikä niitä Mummelikaan toistaiseksi ole muutamaa aaria isommilta alueilta onnistunut löytämään.

Tukikohasta pikaloman valmistelemisiin tähän. Lofooteille pariksi päiväksi.

Pirssi kolarikorjaamolla.

Jokuhan saattaa muistaa, etä Ukka törttöili Kajjaanisa toukokuula. Lähti viipale Leksuksen keulasta. Ei tullu ihmisille mittään, mutta paria autuva on Ukalle surulisen kuulusan Pohojolan viilaan hiukka korjailtu.

Ukan pirssin vuoro oli vasta nyt. Ei oo muka joutanu pajalle, eikä ollu kiireitä korjauksele, ku auto on ollu laillisesa ajokunnosa.

Ennevvietiin autot peltikorjaamolle, mutta ajjat muuttuu. Nynne viijään ämpärimuovista tehtyjen kappaleijen vaihtoon. Ukanki pirssinkeulasa kommeilee nyt jaappanilaine muovikappale, hinta puolentonnija. Vielä on tillauksesa uus kilipi. Ja jottain aluskummeja, joita ei oltu lähetelty. Kiliventekijät on tietty kesälomala. Linnasta. Vai tehhäänköhä niitä vielä sielä, en tijä.

Keulapellit ja muovikappaleet oli Rauno oikonnu ja maalannu parisa päiväsä viimesempääle.

Kärpästä kerrääntyy pikkulintuin syötäväks komiasti, ku liikahtaa maalaamolta kotio tuhannen kilometrijä. Muuttuu pirssi uuvenkiiltävästä äkkijä käytetynnäköseks.

Menokuormasa pääs anoppi kotijo. Ja palluukuormasa tuli paitti auto ja Ukka, myös anopin kerräämijä puskamarjoja Tukikohasa pakastettavaks. Noli sielä kypsyny tekopitäjäsä. Petäjäveen helteesä.

Marjoloista kirjottelen lissää, kuhan toivun ajourkosta.

Tukikohasta kottiutumisiin tähä.

Vakkuutusehtoja kannattais lueskella.

Tukikohastahan pukattiin jokupäivä sitte lipputankuva hiukkasen uutee asentoon, ninko joku saattaa muistaa. Ripiästi tuli Pohojolasta päätökset. Ja harossit. Heijän kannalta katottuna. Tuosta lukaskaa.

Hei,

Vahinkoilmoituksenne lipputankoon kohdistuneesta vahingosta on kirjattu tunnuksella EK14-089954-0. Lipputanko katsotaan kuuluvaksi kiinteistöön, joten asia käsitellään kiinteistövakuutuksen perusteella. Valitettavasti ajoneuvolla aiheutetut vahingot on kuitenkin rajattu kiinteistövakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Lähetän kirjallisen korvauspäätöksen ehtokohtineen vielä postin kautta.

Ystävällisin terveisin

Tiina Jokinen

Vahinkokäsittelijä

Pohjola Vakuutus Oy

Yritys- ja suurasiakkaiden korvauspalvelu Omaisuusvahingot Hiomotie 5

Vakkuutuskuppi alakaa Ukala pikkuhilijaa täyttyä. Poron olis ehtoin mukkaan pitäny kuola salamaniskusta navettaan, että vakkuutusyhtiöstä olis rahnakirstun kantta ravotettu.

Taitaa olla ninkinpäin asijoiten kans, että tarttee ostaa isonnuslasi ja alakaa lueskeleen nuita vakkuutusehtoja. Täsä alakaa tuntuun, että joisain jutuisa meiltä vaan kerräillään rahat pois ja sillä siisti...

Tukikohasta vakkuutustarjouksija Pohojolan tilalle oottelemissiin tähä.

Viimeinen pisara.

Mummelin kuppi meni porotusten kanssa lopullisesti nurin, kun hirvaskaksikko erehtyi ensin kasvimaalle salaattien syöntiin. Palanpainikkeeksi ne ryyppäsivät tietenkin muutaman litran vettä, kun sitä on lastenaltaassa hollilla tuossa takapihan laidalla.

Poromiehet kävivät lassoamassa toisen sankarin tänään, mutta toinen otti ritolat.

Kotieläimenä poro menettelee Täplän lailla, kun se asusteli kartanolla tammikuusta huhtikuun loppuun. Siten voitaisiin poro hyväksyäkin. Kesällä asia on hieman toinen. Niistä on kiistatta vahinkoa kasvimaille, eikä kesäinen hevosenpaskan kokoinen poronpaska innosta kesärientoihin.

Tukikohta on ilmeisesti liian sääsketön ja paarmaton turvapaikka poroille. Ne ymmärtävät myös aurinkokatoksen arvon, kun sellainen on halkokatoksen muodossa takapihalla olemassa.

Poromiehillä riittää jatkossakin askartelua, jos uusia porokarjan edustajia Tukikohtaan leiriytyy. Kiitettävästi poroja onkin tultu pois noutamaan, kun niistä on ilmoitettu.

RÖYH!!!!

Tukikohasta tähän.

Virkistelleekö vaihtelu...

Ei tuu aika pitkäks tuola halakoliiterisä. Tai katoksesa. Sielon meinaan taas tunkoksen puolela. Tars saaha muutama saunaveenlämmityskalikka kärräiltyvä pannuhuoneen suunile, mutta ensteks joutuu hääteleen mulukosilimähirvahat kauvemmaks ja pois eestä. Nämät on erit kuin net, joita kuskattiin johonki kauvemmaks.

Net kyllä kirmaa pois, kun hiukkasen niile ärähtää, mutta niijen muisti ollyhyelläntä. Äskenki jouvuin välilä kalalupija myymää, nin heti olit palanneet takas tuhiseen. Ja eiku aja taas pois, etteivä ruhjoonnu kärryin alle. Se ommeinaan menova eikä nokitusta tällä helteelä.

Ja poronpaskoja, semmosija läjijä, saa kierrellä. Ihanko olis kärrääjä kännisä.

Mummeliku tullee mustikkareisultaan, nin eppäilen puhelinliikennettä poromiesten telehvooneihi. Haisee meinaan poronkusi sennokkaa vielä lahjakkaammi kun Ukala. Ja Ukkaki haistaa sejjo köökkiin ikkuna ku on auki.

Tukikohasta hellettä oottelemisii tähä. Ja poromiehijä.

Kesät nairaan ja kalastellaan ja vaikka melotaan.

Kaikenkarvaisia sananlaskuja vilisee eri puolilla Suomea. Tuohon otsikkoon on lisätty melonta, joka ei kaikille ihan tuttu laji ole. Ei myöskään meillä vieraina viikonpäivät viettäneille kahdelle nuorelle sveitsiläiselle.

Melontaa voisi pitää yhtenä ensteksi mukavimpana hommana, mitä housut jalassa tekemään pystyy. Siltä tunnelmat kuuluivat ja näyttivät, kun sveitsiläiset ensimmäistä kertaa elämässään istahtivat intiaanimalliseen kanoottiin.

Ukan pikakurssin jälkeen parivaljakko lähti kymmenen kilometrin melontaretkelle Haltin mutkasta Naruskan kylän koskiosuuden ensimmäisen kosken niskalle asti, eli melottavaa tulee sopiva ensipäiväannos. Pätkä on suvantoa ja hitaasti virtaavia nivoja, eli aloittelijoillekin sopivia.

Nuoripari halusi lisähaastetta reissuunsa ottamalla matkaan virvelin ja kanootin perässä vedettävän punaisen puukalan, jonka kanssa on vaarassa joutua tasapainoilemaan vaikkapa taimenen kanssa, kun uistattelumatkaa vaihtelevalla vauhdilla on tuonkin verran.

Viiden minuutin ohjauksen jälkeen alkoi melontatahti löytymään. Oppivaisia keskieurooppalaisia.

Tukikohasta kalansaalista oottelemisiin tähän.

Vauhti tappaa vaikka lipputankon.

Jopahan piti siihenkin aamuun herätä, että ehtoolla on maalima vinosa. Tai siltä se enteks tuntu, kun eilen ehtoolla tarpeeks tarkkaan alettiin vilikuileen Tukikohan lipputankova. Tälle aamuva piti siihen vaihella Petäjäveen isäntäviirin tilalle Sveitsin lippu, kussattuunolemaan pari semmaan kansalaista täälä lommailemasa. Ja net nimeommaan halusit lippusa salakoon. Ja käristystä pöytään. Ja uusija puikuloita.

Eväs ninkin tullee, mutta lippuva ei taija sääntöin mukkaan tuommoseen vinnoon keppiin saaha ripustaa. Ja vaikka saiski, nin ei kehtaa. Olokoon nyt isännävviiri paikallaan siihen asti, että löyvämmä maksumiehejjostain. Talonväjestä se ei ole.

Kilhautin pirruuttani entuseen työpaikkaanki, mutta sieltä tullaan tämmösijä juttuja tutkiin vasta viikon päästä. Virkamiehet lommailee.

Ei tällä kettään linnaan saaha, mutta olishan se aika sommaa, jos perruuttelija kävis hiukkasen talovväjelle ilimineeraamasa, jos sattuu pihasa lipputankova tuohon kuntoo laittaa. Huomata on pitäny, jos selevälä päälä on liikkeelä oltu.

Tarttee varmaan alakaa sellailemmaan kamerakuvia polliisijen avuks sitte, kun net tänne joskus tullee. Jos tullee. Ei oo vällii.

Pohjola tätä tuskimmaksaa, kunei net makselleet otnankopekkaa Täplänkää vahinkorypäsemisestä, vaikka sille oli eriksee vakkuutus tehty. Vakkuutustaki pirruuttaa kokkeillaa.

Tukikohasta silti juhlimisii tähä. Sveittiläisten juhlija.