Tukikohtaan avattiin maauimala.

Ei ihan täysimittaista maauimalaa, mutta taitaa siinä olla läträttävänä kuutisen kuutiota Naruskan vesiosuuskunnnan kristallinkirkasta vettä. Halkasijaltaan 3,5 metriä oleva allas vaikuttaisi avajaisten perusteella saaneen vankkumattoman suosion ainakin Hallahelinältä ja Loimulta, jotka eivät vesileikkeihin näytä kyllästyvän.

Hellepäivät takaavat altaan vedenlämmön reippaasti päälle kahdenkymmenen asteen, joten virkistävä vaikutus on vähän niin ja näin. Mutta kivaa vedessä on.

Tukikohasta läträämisiin tähän.

Vasavuosi edellistä parempi.

Oli poromiesten kanssa hirvaspainien yhteydessä puhetta tämän vuoden poronvasojen määristä. Heidän arvionsa oli, että vasoja on edellistä vuotta paremmin ainakin tässä heidän omassa, eli Pohjois-Sallan paliskunnassa.

Räkkä kasaa poroja isompiin tokkiin. Yksi sellainen lönkytteli Naruskantiellä tänään vastaan, kun Ukka käytti Mummelia herrain kirkonkylässä kumisaapasostoksilla. Tässä tokassa oli suunnilleen yhtä monta vasaa kuin vaadintakin, eli valoa poronhoidon putken päästä on näkyvissä.

Poroja kannattaa liikenteessä varoa ympärivuotisesti Lapin ja Koillismaan teillä ajellessa. Erityistä varovaisuutta pitää noudattaa uusien huntalojen vasojen kanssa, jotka emänsä perässä saattavat elämää opetellessaan suikoilla mihin vain ja sukkelastikin.

Eipä ole montaa päivää aikaa, kun yksi vasa tuli henkilöauton kolhaisemaksi lähellä Naruskan Eräleirintäaluetta. Vasan elämä päättyi ennen aikojaan.

Tämän porokolarin auto-osapuoli tuli porokolarin jälkeen välittömästi ensimmäiseen paikalliseen asuttuun taloon, joka tällä kertaa sattui olemaan Tukikohta. Tästä osattiin soittaa tilanteesta lähimmälle poroarviomiehelle, joka kävi hoitamassa kolarissa kuolleen poron oikeaoppisesti.

Porokolaritilanteessa on asiasta aina saatava tavalla tai toisella tieto poromiehelle. Joka talossa poronhoitolaueella tiedetään, kenelle ilmoittaa. Poromiehelle kun jää tieto poronvahingon tarkasta tapahtumapaikasta, auton rekisterinumerosta, kuljettajan nimi- ja osoitetiedoista, niin homma lähtee rullaamaan.

Auton vahingot korvataan ns. hirvi-palo-varkaus vakuutuksesta, eli pikkukaskosta. Se kannattaa pitää ajoneuvoissa voimassa aina, kun Lapissa ajelee. Vahinko ei vaikuta vakuutuksen bonuksiin, mutta omavastuuosuuden korjauskustannuksista joutuu vakuutuksenottaja makselemaan.

Tässä lyhykäisyydessään perusohjetta.

Tukikohasta poroja varomisiin tähän.

Superkuuhullun superkuutoljotus.

Monena sitä on näille vuosille jo Mummeli yöpetillää nähty, mutta viimoyönä se vasta outona oli. Se toljotti herkeemättä. Ukka aatteli, ettei se ikunakuunapäivänä nuin tarkasti oo jalakapallopelijä seurannu. Silimät oli selällää ku lavonovet. Muttei se hurrannu.

Aamulla se selevis. Se kävi ehtoolla kiipeemässä lähivaaran pääle. Soli kuullu, että nytten näkkyy taivaalla Superkuu. Kolomesti kuulemma tänä vuona.

Se väitti kivenkovvaan, että Kuu-Ukka oli moikannu sille vaaran takkaa superkuun suunnasta. Kuvisa ei tätä ihmettä nävy, mutta tyhjä Superkuu kyllä. Tai täys. Täyssuperkuu.

Aamulla se kysy, kumpi voitti pelin. Ai minkä pelin. Ei Ukka mittään peliä kattonnu ku sivulla oli kaks palloo, suurellaan ku superkuu...

Tukikohasta loppuotteluva pelonsekasena oottelemissiin tähä.

Poropainia hellekelissä.

Ensimmäinen pihajoriininsyöjähirvas kärsi poromiesten kanssa selätystappion helteisessä painikisassa, kun se ensin oli saatu kävelemään köysilenkkiin. Sekin vaati oman aikansa, koska ei poro mikään tollo eläin ole. Se haisteli hetikohta, kun pari poromiestä tuli Tukikohtaan, että nyt vaihtuvat ruokamaat, jos tarkkana ei olla.

Tarkkuus kuitenkin petti sen verran, että Saijapasi pääsi sarviin otteeseen. Ja selätys oli sitämyöten selvä. Ja siirtoajo hiacekyydillä edessä toisille kasvimaille.

Toinen vakivieraista oli sen verran viisaampi, että pysytteli tämän päivän ajan Tukikohan pihalta näkymättömissä. Samat hommat on sillä edessä, jos Mummelin reviirille erehtyy.

Hirvi-Harrikin muuttuu pikkuhiljaa Poro-Harriksi, kun hän saa lisää tilaisuuksia painiskella hirvaiden kanssa oikeiden poromiesten väärtinä.

Tukikohasta seuraavaa painikisaa odottelemisiin tähän.

Karvasarvet halakovahteina.

Pari hirvasta, nuorta semmosta, on parkkeerannu vakituisen luonteisesti Ukan halakopinojen ja katoksen varjoon. Ihan kuin siinä olis ainoo varjopaikka maalimasa.

Ja niitäkun käy häätämässä muualle kuseksimaan, nin pois net viipyy jopa minnuutinki, mutta sitten pittää jo tulla taas takas.

Kävi täsä jo muutama poromies kertoilemasa, että saijalaiset on nämät karvasarvet. Net taitaa olla vielä saman omistuksesa kumpiki.

Täsä ei nyt ole hirvaan, eikä muunkaan poron isompata kaipuuta, eikä varsinkaan syksyä kohti väkevöityvän kiimakusen hajun isompaa ikävätä. Eikhän nuille lähtö tästä tavala tai toisella valakene, ennenko net alakaa Mummelia haaremiisa liittelemmään ja Ukkaa jättäävät lehellä soitteleen.

Tukikohasta lähtölaskentata alottelemisiin tähä.

Näin syntyy kalamies Naruskalla...

Kala ei kaikille ole ollut syönnillään, mutta oikea perho, oikea paikka ja ennen kaikkea yritteliäs kalamies, niin tulosta alkaa syntyä. Ensimmäisen tutustumisreissun tuloksena kiikutti Kuutsikönkään kuohuista pappansa mitattavaksi kuvan kalamies harjuksen, joka virallisessa Tukikodan mittarissa todettiin pituudeltaan 43 senttiä pitkäksi. Tämän kalamiehen henkilökohtainen harjusennätys.

Motivaatiota tuli heti satakertaisesti lisää, eikä näitä poikia tarvitse kuin hiukan toppuutella, etteivät lepohetket välillä unohtuisi.

Naruskajoen vesi on lämpenemään päin, joten kylmän veden kaloille aiheuttama horros alkaa olemaan ohitse. Joten eikun muutkin Naruskajoelle kalalle...

Tukikohasta seuraavia mitattavia odottelemisiin tähän.

Puolen tusinan maantiepyöräjoukko.

Naruskan ja Tuntsan kaira ei moottoripyöräpuolella kiinnosta vain kurapyörämiehiä, vaan maantiepyöräilijätkin uskaltautuvat isoine pyörineen melkein päällystetyn tien veroiselle Naruskan soratielle.

Ehtoon saunan jälkeen kuusikko nautti loimulohiaterian, joka kuulosti maistuvan uusien pottujen ja kalankastikkeen kanssa. Aamupalan jälkeen mieli veti taas tien päälle, eli rattaat Savukosken kautta Tanhuaan ja sieltä Sodankylän kautta kaksipyöräiset jatkavat nelostietä kohti pohjoista.

Tuhannesta kuutiosta tuhanteenkuuteensataan kuution pyörät laittavat Ukankin kuolaamaan, kun muistelee moottoripyöräaikoja joskus lähes sata vuotta sitten noin vuonna 1973. Kolmepuolikas oli silloin kova sana. Nyt se olisi näiden seassa mopo.

Hyvää matkaa pikkuserkulle kavereineen!

Tukikohasta helteeseen valmistautumisiin tähän.

Son kuulemma kessää...

Suven elämää Tukikohdan pihapiirissä...

Tukikohasta tähän.