Jos olis joku vuos sitten, vaikka viiskytä, pitäny arvella, että itänaapurin suunnasta tulee Suomeen ajoneuvoja vuojenvaihteen paikkeilla luvallisesti vaikkapa tuhannen tai pari tai kolme päiväsä, nin olis saatettu semmonen ennustaja ainaki käyttää rovion vierellä.
Nysse on kuiten totta. Ukka hyökkäs aamusta pirssihuollon jäläkiin heti yheksältä hakeen Leksukseen polttiainetta eeron litra. Olin sillä mielin, että hyvin ehin ennen naapurin ruuhkaa, mutta katinkontit. Sielloli Venäjän tullisa satakunta pirssiä ja Suomenkin tulopuolen tullisa ainaki parikytä pirssiä. Ja kaikisa viisykköset naapurikilivet. Eli net on kaikki tuosta Murmanskin aluveelta, isommista ja pienemmistä taajamista.
Ja niillon tavallisen hienot pirssit kaikilla. Ja net ei ole semmosia totisen näkösijä torvensoittelijoita, vaan ihan ilosia perhekuntia. Kukkaan ei huuvellu, että taim is mani, niinko joku vuos sitten muutama varusmies Alakurtin viinakaupan jonosa Ukalle. Nää ei oo ressaantunneen olosia, vaan selekeesti tulosa lomille. Ja viihtyyn.
Ei niitä keritä kaikia pirssejä kovin tarkasti kattoon kummassakkaan tullissa, semmoselta se ryysis ainaki Ukan silimään näytti.
Tarttiskohan alakaa suunnitteleen hostellin merkkijä rajanylityspaikan jäläkiin Savukosken ristaukseen. Ja laittaa siihen hinnat, millä tämmösessä matalasa majasa saa kulukija yöpyvä.
Ei kuiten vielä, tarttee opetella kieltä enempi, tai ootella heitin kielitaijon petraantumista. Meikäläinen kun ei tiijä kuin harossin, pivan ja normaalin.
Tarttis kait painattaa muutama tuhat uutta käyntikorttija ja laittaa joku kunnollisista tullimiehistä tai puomimiehistä sujautteleen niitä tulijoitten taskuihi.
Sitä pohtimisiin Tukikohasta tähä.
