Ukka kylymäsaustaa.

Ei saanunna Ukka luppaa perustaa kylymäsavustamova vaatehuoneeseen makkuuhuoneen viereen. Olis pitäny hakata overreikää parikytä senttiä leviämmäks, nin en viittiny alakaa.

Eikäpä tuo nykkyinen vihitty vaimo ollu yhtään innossaa siitä, että hänen rytkysä olis jouvuttu kiikuttaan johonkin väliaikaseen varastoon, esimerkiks autotalliin.

Niimpähän Ukka teki öljysäiliöhuoneen puolella vielä pienet järkkäykset nin, että nakkasin yhen muovipäälärin peltikuorineen takas kankaalle, ja eikun savupönttö tilalle. Sammaan paikkaan, missä hommaa ennenki on tehty.

Ja ne hommat on tälläki kertaa kotihommiks ehkä hiukka isollaan, niinko tuppaa olleen aina. Rapia toistäkytä killoo on kirjolohivilettä saustumasa nyt ja viistoista killoo on sokurisuolasa oottamasa huomista, jollon satsit vaihtuu.

Männä viikolla vai oliko se jo aikasemmin kertoilin raatiossakin tästä savuhommasta ja sokurisuolauksesta Kolomoselle. Net siellä ihimetteli, että joku on laittannu kompjuutterista osan sinne saupönttöön, mutta niihän se asija on, kuten joku hyvämuistine saattaa muistaa viimovuojelta. Vai kirjotinkohan siitä. Kait vissiin. Tietokonneethan net on käytösä kohta kaikesa, nimmiksei saupöntösä...

Tuosson kuvija puuhastelusta. Joulu ei oo joulu, jos pöyvästä ei löyvy Ukan kylymäsavustammaa lohta. Ja jos kellari ei täyty leppäsavusta. Ja tuoksut tartu kiekovvaihtajan rytkyihin.

Tukikohasta saunhajusena tähän.

Vilikut pellaa.

Tintti tykkää vilikkukuusesta...

Tukikohasta vilkkumarallallei tähän.

Todistusaineistoa hyötyliikunnasta.

Käytiin Mummelin kanssa Kallelassa tarkistelemassa, onko siellä kaikki kunnossa tulevaa alennusmyyntirynnäkköä varten. Oli ja ei ollut. Mökkiä ei tälle talvelle vielä oltu lumetettu, kuten on silloin aina tapahtunut, kun lunta on ollut saapusalla.

Sopivan liikuntasession lapiota heiluttamalla sai Ukka. Vartti siinä meni, eikä huippukuntoinen Ukka ollut lapionheiluttelusta moksiskaan. Lumi on nimittäin niin kevyttä, että homma muistutti ilmakitarointia.

Tori.fi -sivustolla on Kallelaan liityvä kaupallinen tiedote, jota ei ole pakko lukea Tästä näppäämällä.

Tukikohasta uutta kevyttä lunta oottelemisiin tähän.

Tiitii tintinvarvasta paleltaa...

Kolomenkymmenenkuuven asteen pakkanen pistäyttää tinttilöiltä varpaat piiloon. Päivännäkövä ei liijan pitkästi ole tankkaamiselle. Pakkanen on saattanu jo hiukan harvennella tinttien parvesta muutaman tipitiin, koska niitä ei ole näille pakkaspäiville näkyny lähellekkään niin paljon, mitä oli joku vikko sitten lauhemmilla ilimoilla.

Tinttilöillä on kuitenkin joulupuu jo rakennettuna takapihalle, eikä evväästä ole puutetta.

Tukikohasta ittellekkin villasukkia ettimisiin tähän.

Pikkupakkasen kourissa.

Läntistä kairaa Lapissa kuritetaan neljänkympin pakkasilla, mutta riittäviä lukemia on tämän viikonlopun aikana saatu Naruskallakin. Mummeli sananmukaisesti kipaisi ulkosalla kameransa kanssa kokeilemassa, miten pakkanen tarttuu digikameralle. Tuloksia on ohessa. Tukikohta ei näistä rapian kolmenkympin lukemista hetkahtele mihinkään päin.

Se on myönnettävä, että pikakäynnit riittävät ulkoiluun näillä keleillä. Perinteisesti tällä kartanolla tihennetään kotieläinten ruokintatahtia silloin, kun ne sisäistä lämmikettä lisää kaipailevat. Rihla ja lintulaudan vieraat.

Pannuhuoneessa Ukalla on naurussa pitelemistä, kun pakkasen vastapainona liiteri on kattoa myöten täynnä ruutikuivaa koivuhalkoa. Eilen tankatulla liiterillä pärjäillään näillä näkymin hyvin. Onneksi Högforsin kattilaan on nakella sylintäyteistä metristä koivua, jolla pakkanen pysyttelee pirtin ulkopuolella.

Tukikohasta torstain plussakeleihin valmistautumisiin tähän.

Tämä pupu ei punnerra.

Kaikki tulevat joskus tiensä päähän. Pupujussilla se voi tapahtua niin, että viimeinen loikka voi osua isoon muoviseen paistopussiin. Ystävällinen ihminen kattaa sinne "viimeisen aterian" laittamalla pupujussin ympärille lanttua ja porkkanaa. Ja niin isoina kuutioina, ettei moni pupu niin isoja ole eläissään nähnyt.

Nuo pupun päällä päällimmäisinä olevat neliskanttiset levyt ovat, mitäpä muutakaan kuin ehtaa voita.

Pupujussin pinnalle on viimeisen voitelun lisäksi hierottu erilaisia yrttipuolen mausteita ja terveellisen verran hienoa merisuolaa.

Nämä esivalmistelut ja mausteiden laadut ja määrät ovat vain tiedossa vain Kasperilla, joka toimitti kokkikolomosen virkaa ennen eilistä juhlapäivällistä. Vihonviimeisen loikkansa pupu hyppäsi päivällispöytään muhittuaan alle parinsadan asteen uuninlämmössä vajaat neljä tuntia.

Puolitusinaa syömämiestä nautiskeli Itsenäisyyspäivän juhlakonsertista ja pupujussiateriasta imelletyn puikulaperunamuusin, tuorejuustolla ja emmentaljuustoraasteella terästetyn bataattilaatikon, puolukkahillon, tuoreiden salaattien ja tuoreen leivän kera kaikella arvokkuudella.

Ruokailu oli juhlavaa lopettaa seisaallaan Maamme -lauluun samassa tahdissa kuin Tampereellakin eräissä muissa juhlissa. Naruskalla ei kukaan osoittanut pihalla eikä sisällä mieltä, joten yleinen järjestys ja turvallisuus oli täällä maaseudun rauhassa kaupunkia paremmin hallinnassa.

Jälkiruoka oli tietenkin sekoitus uutta ja vanhaa. Perinteinen joulutorttu oli saanut täytteekseen Mummelin ideoimana puolikkaan kuulan. Tässä tapauksessa se oli vihreä, kun ei muun väristä vastaavaa ollut saapusalla. Hyvin kesti perinnekarkki uunin kuumuuden. Värissä saattaa hiukan olla toivomisen varaa. Riippuu tietenkin käyttötarkoituksesta. Joulunpunainen saattaa olla kokeilussa tulevana jouluna.

Kauniiksi lopuksi Ukka voi kertoa epäileville lukijoille, että päivälliseksi jalostettu pupujussi harvensi Hirvensalmen runsasta jäniskantaa, eli Punnertajapupun seikkailut Tukikohdan tontilla eivät ole ainakaan pataan päätyneet.

Tukikohasta arkeen palailemisiin tähän.

Osoite muuttuu.

Aikansa kutakin sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Tuli vaan mitta täyteen Naruskantie 145 osoitteessa, jonka hyvästelemme kuivin silmin. Se oli sitten siinä.

Muuttoautoa ei vielä ole tilattu, kun ei olla ehditty pakkaamaan. Eikä pakkaamisella ole kiirettä, kun ei ole muuttolaatikoitakaan. Eikä muuttolaatikoillakaan ole kiirettä, kun muuttomatkaa ei ole. Tai jos on, se on lyhyt.

Vaihtelu virkistää. Niinhän sanoi se kissa, joka akalla pöytää pyyhki.

Paljastamme tietenkin uuden osoitteemme, koska haluamme tulla löydetyiksi. Uusi ehta osoitteemme on jonkun maistraattijärjestelmän mukaisesti Naruskantie 147. Muuttomatkaa on siis noin 200 metriä. Ja se kaikki on kotioppäin. Eli koordinaatit sattuvat nyt ainakin omalle tontille, jos eivät vielä millilleen Tukikohan päärakennuksen kohdille. Navigaattori kun rääkäisee, että olet perillä, niin ainakin torppa näkyy.

Tästäkö alkaa Naruskan Retkeilymajan uusi nousu, kun tuhannet ja taas tuhannet asiakkaat eivät enää käänny navigaattoriensa ohjeiden mukaisesti Varpuaavantielle kohti Venäjän rajaa. Sieltä suunnalta ei kukaan ole vielä onneaan tiettävästi löytänyt. Eikä Tukikohtaa.

Pitelemme tupaantuliaisia uudessa osoitteessamme tauotta, joten tervetuloa. Navigaattoreihin, joulukortteihin ja mittanauhoihin osoitteeksi Naruskantie 147 (sataneljäkymmentäseitsemän), niin kyllä lähtee!

Tukikohasta osoitteemuutosten tekemisiin tähän.

Arktisten olojen tuulimittari.

Eipä tainnu Ameriikasta lähtiessään tämä PeetBrosin tuulimittari tietää, minkälaisiin siperiankainalo-olosuhteisiin täällä Naruskalla joutuu. Lämpötilavaihtelut ovat nuille mittausvälineille yleensäkin hankalia, mutta tuulimittarille erityisesti, kun sille ei ole lämmityslaitetta.

Tuolla sääfoorumilla on yhdellä sääaseman omistajalla kokeilussa muovin käsittelyyn tarkoitettua erikoisainetta, josta Ukka taisi taka-aikoina jotain mainita. Vielä en ole saanut aikaiseksi sitä kuin yrittää tilata, kun tekee mieli kuunnella, miten "Teutari" omalla asemallaan kokeiluissaan onnistuu. Hänen asemansa vain sattuu olemaan rämpsykelialueella etelässä, joten pakkaskelien vaikutuksesta käsiteltyihin muovipintoihin ei vielä kokemusta ole.

Tosipuheessa Ukka oli jo kertaalleen mömmöä tilaamassa, mutta nettikaupanteko ei ottanut onnistuakseen, kun tämä ulkomaalainen nettifirma ei pitänyt mahdollisena lähettää tavaraa johonkin sellaiseen osoitteeseen, jonka nimi on Naruska. Kauppa jäi näin syntymättä.

Olikohan se toissapäivän aamuhämärä, kun tuulimittaria piti käydä hellin hanskoin hiukan putsaamassa, kun pyörimisessä taas kerran oli ongelmia. Arktisen näköiseksi ne vehkeet ulkona menevät ainakin silloin, kun olot oikeasti ovat ainakin lähellä arktisia. Sopiva pakkanen ja kosteus ja lämpötilan humpaaminen saavat aikaan kuvan mukaisen tilanteen, johon ei auta kuin ihmisen apu...

Tukikohasta keskiviikon plussakeliä ootelemisiin tähän, kun nyt on -23 varjossa.