Kommeeta iliman komeettaa.

Pysäheltiin Mummelin kanssa aitiopaikkaan perjantakiaamuna Kemijärven rantaan matkalla Rovaniemen kaupunkiin. Ei sieltä mittään komeettaa näkyny, mutta näkypä kommeeta auringonnousua.

Naruskan perältä lähtiissä oli itänaapuri vetassu piliviverhot etteen niin, ettei alakumatkan näkemäpaikolta nähny mittään.

Näistäpä voi itekukanenkin yrittää tiirata, mita kaikkija siellä lentelee...

Tukikohasta saunan joulukuntoon laittamisiin tähän.

Heleppo nimpparivile.

Uuukallapa oon nimpaaarit, uuuukallapas on niimmpppaarit...

Nimpparin kunniaks käytin ennätyksellisen lyhven ajan ruuanlaittoon. Ittekkin eppäilin, mahtaako sitä kolomesa minuutisa keritä juhlavan päivällisen valamistelut hyvin tekeen, mutta ihan hyvin näytti käyvän.

Ostin juhlia varten eilissäpänä viljaporsaasta revityn sisävilleen. Voitelin pitkämmallisen vuokan semmosella keltasella juoksevalla paistorasvalla. Otin pakkasesta jonku virman pussittamat pakastekermapotut. Tärhäytin potut villeen laijoille. Sitten lirutin villeen pintaan varovasti soijakastiketta semmosen tietyn mitallisen. Sitten ripottelin pinnalle semmosta yrttisekotusta semmosesta isosta purkista. Siinon rosmariinija ja sentapasija mömmöjä. Viimeseksi holovasin juhlan kunniaks vuokaan purkillisen semmosta tavan vispikermaa.

Laiton sen sitten uuniin sattaanseittemäänkymmeneenviiteen. Varttiavaille kolome kullaitoin, nin puolviijeltä aloimma Mummelin kans syömmään.

Mummeli luuli, että koko päivä meni nihhienon evvään tekhoon, mutta tunnustin sille heti, että kolomen minnuutin juttu. Sillai jää aikaa muunlaiselle harrastuksenomaselle puuhastelulle.

Syönnin pääle ei pelota muu kun jos tämmönen juhlaruoka alakaa närästään. Semmonen peleko tuli jo kuvvilikas siihe evvääseen ennen murreen lihan ja pottujen lappamista lautaselle.

Loppuu se marraskuu näinki. Ja Anteron nimpparijuhlat tuli vieteltyä perhepiirisä.

Lueskelimmuute eilissä ehtoolla juttuva nuista uusista nimistä, joita vanhemmat nykyään lapsilleen antelee. Kovin tavalliselta kuulostaa Antero kaikemmaaliman Raparperien ja Pommiinojen sejasa. Ukka taitaa hakija tulevaan kalenterriin ittelleen kokonaan uuven nimen. Tuo Kari Antero on nin vanahanaikanen. Pitkänpuoleisen miettimisen jäläkiin Ukan uus nimi vois ihan yllättäin olla UKKA.

Tukikohasta vielä miettimisiin tähän.

Lämpötilavuoristorataa mennään.

Mukavasti vaihtelevat kelit vuorokauden sisällä. Eilisen iltapäivän ja illan ajan puhalteli puuskittaineen pohjatuuli niin, ettei tuulimittari meinannut matkassa kestää. Lämpötila käväisi nollan pinnassa.

Marraskuun toiseksi viimeisenä aamuna herättiin lähes parinkymmenen asteen pakkaseen. Ilmatieteellisen notkossa näyttää käyneenkin parissakympissä, Ukan asemalla -17 astetta. Tuulenvirettä on vieläkin, mutta ei enää onneksi eiliseen malliin.

Mummeli on ollut hiukan rauhaton sen pyrstötähden takia. Kuuhullu kun on. Ja tähtikahelikin. Tai siis kiinnostunut taivaankappaleista. Täällä olisi nyt selkeä keli, joten sää ei olisi este taivaalle näkemisessä. Hieman ristiriitaisia ovat aamu-uutisten tiedot, miten pyrstötähti on koossa kestänyt.

No, me tarkkaillaan taivaanrantoja matkalla kohta Rovaniemelle. Aamuhämärä Tukikohdan kameran kautta näyttää tältä.

Tukikohasta puuta pesään ennen lähtöä tähän.

Linko-Jarkko pimiäpuuhissa.

Naapurin Linko-Jarkko painaa hommia näimmä kolomessa vuorossa. Tälle aamuva alako lingon kojikas jytinä jo puolkuuven maissa. Tätä vauhtia jos linkomies joutuu Tukikohan kartanolla lumia lennättelemään, nin kohta heikompaa alakaa huippaamaan.

Net alakas olleen pihapuut postikorttikunnosa, mutta lupas pohjosenpuolelta sevverran vinkkaa tälle päivää, että saattaa enimpiä ravistella maahan päin.

Nyt tarttee alakaa harkitteen halakokatoksen lumien puottelemista Linko-Jarkon siirreltäväks johonkin muualle. Sinne ei varmaankaan konheella taija päästä, vai pitäskö tuota kysästä saisko rakennettuva ajosillan. Ohan mulla hyvä kola, mutta tarttis sinne varteen olla riuska mies. Niitei ole vähhään aikaan Tukikohasa näkyny.

Linko-Jarkko ja tikka on tämän perän pimiähämäräkulukijat. Niistei paljoo valokuvviin saa pikkukameralla tarttumaan.

Tukikohasta tuulimittaria päivystelemisiin tähän. Ja lumimittarija, väliaikatietona 51 ja net on senttejä.

Umpihankihiihtolumet alakaa olemaan...

Niukasti myöhästyin tälle aamuva. Olin justiinsa nouseskelemasa petiltä puolikuuven kantturoisa ja aatoksena tietty lähtee kolailemmaan pihhaa, kun koko yönseuvun tuprutteli lunta niimmaan perusteellisesti.

Ehin jo laittaan toiseen jalakaan sukan ja toista jonkun aikaa ettimään, ku ihan yllättäin kuulu jytinää ja alako näkkyyn valoja. Linko-Jarkko pertana oli kans laittannu kellot soittaan ja tieten linkoomaan piti hyökätä ennen museolle töihin painumista.

No ei voi ainakaa kukkaan syyttää, ettenkö olis yrittänny hyötyliikuntova. Nyt ei saanu, ku harjata yölliset keveet lumet portailta, kun ei se Jarkko sillä konneellaan pääse niitä vetasemmaan.

Tosipuhheessa kävin sitte ennen seittemää liikuntasession, ku huomasin, ettei tuulimittari ilimeisesti pyöri. Olit lumet tukkinneet sen nin, ettei varmana olis lähtenyt pyöriin, vaikka aamusella olikin ihan tyyni keli. Kopistelin sen puhtaaks ja hyvvää teki yönkankeile jäsenille kiivetä tikkaita ja kahloo puolemmetrin kattolumissa mittaritolopalle ja takas. Ja ihan vakkaasti puttoomatta.

Kävin palatessa ottalampulla tarkistamasa, mitä näyttelee lumimittarikorkeushyppyteline. Siellon lahjomaton lukema neljäkytäviis senttijä, eli alakaa olleen mettikanoille kieppilunta. Ja umpihankihihtoon umpihankee. Ja konekelekoillekki jo alle muutakin ku kannikkoo.

Tarkon jos kahtoo tästä makkuuhuneen akkunasta otettuva pikkukamerakuvvaa, niivvoi päätellä, ettei Ukka puhu pehmosija. Meillon tätä kohta myyvä asti.

Tukikohasta liiterintäyttövä suunnittelemisiin tähä.

Kallelan rantakuvia Kaisanpäivältä 2013.

Mummeli käväisi Kallelassa pikareissun eilissäpäivänä. Ei ollut "Kaisankaljamia" Naruskalla, vaan hyvä ajokeli pikkupakkasessa. Ja talon paras auto. Ukan.

Syväsköngäs Kallelan saunarannassa näytti eilen tältä. Tänäänhän se taas näyttää eriltä. Ja huomenna.

Tukikohasta kaamosryntäystä odottelemisiin tähän.

Tikka hämäräpuuhissa.

Lintumaailman edustajilla on näinä lyhyen päivänvalon aikoina aloitettava aamupala jo ajoissa, että muutaman tunnin aikana ehtii syömään sen lisäksi lounaan, päivällisen ja iltapalan.

Tikka hoitelee aamuvarhaisella paitsi evään itselleen, myös herätyksen talon asukkaille. Kun se hakkaa hikkaa, niin se ei hae tikkalikkaa, vaan jystää vahvalla nokallaan rasvapötkylää. Aamiaisäänet johtuvat mukavasti talon rakenteita pitkin makuuhuoneen seinän kautta hyvällä rytmillä aamupetille, joten käkikelloa ei tarvita. Tikkakello herättää.

Ukan sisäinen kello tosin on jo muutaman vuoden herättänyt verenpainelääkepurkille aamuviiden kantturoissa, joten tikka ei liioin unta häiritse. Mummeli vuorostaan on niin aamu-uninen, että ei kevyisiin jystämisiin vaivaudu heräilemään. Ainakaan tikan.

Tukikohasta pikkukameran hämäräasetuksiin perehtymisiin tähän.

Kaamosta kattomaan hopi hopi...

Nuorgam vetaisi jo verhot kiinni kaamoksen merkiksi. Lyhyenläntänä valoisa aika näinä päivinä on myös satakunta kilometriä Napapiirin pohjospuolella tässä Tukikohan maisemissa. Pakkokin, kun kuukauven päästä huomenissa pitäis olla jo kukonaskelta pitempänä päivä, kuten sanassa sanotaan.

Lopettelivat nuot Kallelan hirvimiehet pyyntisä ja poistuivat kotio peräkärryt lupahirvetystä täynnänsä. Nyt olis varauskirjasa taas tyhjä rakonen.

Niimpä on taas perinteisen kaamoshalavennuksen aika majotushinnoisa, kun ei siellä Syväskönkään rannalla voi pirttiä kylymilleen jättää.

Mummeli arpo Kallelan viikkovuokraks tulevan helemikuun loppuun asti parisattaa rahayksikkövä. Jos joku arvelee pelekääväsä pimmeetä, nin lyhyemmän kokkeilun voi kävästä tekemäsä kolomenkymmenenviijen rahnayksikön vuorokaustaksalla. Tarjoushintapolitiikka on semmosella pikku poikkeuksella, että tarttis olla omia petivaattehia. Jos niitä käyttelee talon kaapista, tarttis ynnätä vitonen lissää päätä päälle.

Täällon kohta kolokytäviis senttiä puhasta uutta lunta. Järvet on pilikkikunnosa ja saaphan nuita jokisuvantojaki jo käyvä kokkeilemasa, mutta takkuuta ei niistä Ukka vielä anna.

Posti-Jussi pitelee väylää auki Kallelan pihhaan, joten sinne pääsee ihan normipirssillä. Ja jos ei meinaa päästä, nin Ukka lainaa nelivetua.

Tälle vuojelle ei Kallelan ranta ole tämmösessä kunnosa kuin viimevuojen syksyllä. Sillon oli tulipalopakkaset, joita ei tälle syksylle vielä ole nähty. Kuitenki talavi muokkaa rantaa joka päivälle erinäköseks.

Saattaa siellä rannoila törmätä vaikka joulutonttuun tai Karhutunturin omaan Joulupukkiin, joten kilttinä pittää siellä varsinki näin joulua ootellessa olla...

Polttopuita on sielä takkatulija ja saunaa varten. Ja saa sielä polttaa pihatuliaki. Ja nauttija kaamoksesta.

Tukikohasta varauskirja levällään tähä.