Pakkasta.

Pikkupakkasta oli Naruskalla tänä aamuna. Puolenkymmentä astetta. Se hiipii hitaasti, mutta varmasti talvi, jota oikeastaan jo odotellaankin. Lokakuulle kun kääntyy, niin lupa on odotella ensilumia ja kaikkea sen tapaista.

Tosin puolenviikon maihin tulevaa viikkoa lupaili säätäti tänään raatiossa lounaistuulta, joka tarkoittaisi vuorostaan lauhempaa. Kuitenkin laiteltiin varmemmaksi vakuudeksi Mummelin pirssiin lumikumit alle. Tulkoon talvi.

Pakkanen tarttuu luontoon ja sieltä Mummelin aamukameralle:

Tukikohasta tähän.

Karpalosato ja kaikki muukin lumien alle?

Täällä Naruskalla on ihan kohtuullinen karpalosato. Muutaman päivän ajan on kuitenkin tuulituulonen puhallellut tauotta koillisen, pohjoisen ja luoteen suunnilta. Se tietää talvea. Lunta ei vielä ole nähty maassa, mutta rännänsekaista on sade jo ehtinyt näyttämään.

Mummeli on poimiskellut parisen ämpärillistä komeita karpaloita. Niistä on keitelty hyytelösokerilla parikymmentä purkillista karpalohyytelöä, joka antaa mukavat tujaukset liharuokien lisukkeena.

Tukikohasta lintupaistin kanssa hyytelön kokeilemista oottelemisiin tähän.

Toiset niittää ja jotkut kyntää...

Olipa tuolla Kallelassa muutama karhunpyytäjä etelämpää. Kovin oli heistä ainakin osalla mieli maassa, kun kävivät Ukan päivällispöydässä. Ei se kuitenkaan huonosta eväästä kuulemma johtunut. Kysymystä sateli siitä, eikö tämän auraus pitänyt olla jo menneiden talvien lumia. Kamera oli tallentanut kuitenkin tuoreenläntää maisemaa. Ja rivoa.

Joku vuosi taaksepäin muistelen julkisuudessa kerrotun, että syväaurauksia ei enää tehtäisi. Malli on kuitenkin taas muuttumaan päin. Tälle kesälle ja aivan lähivuosille taaksekin päin on taas kynnetty. Ja syvältä.

Ei näille maisemille liikaa ymmärrystä tule niiltä, jotka luonnossa eri asioiden vuoksi tykkäävät kuljeksia. Sitäkin mieltä oltiin, ettei kaikkiin aurauksiin pysty edes jääkausi, kun kuution kivet on maan uumenista pinnalle kaivettu.

Siinäpä arvioikaa kuvasarjaa, jonka tämä kulkija kännykkäkameraansa tallensi. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, tuumasi kuvien lähettäjä.

Tukikohasta myös hiukkasen ihmettelemisiin tähän.

Pitäiskhän Ukankin lähtee piilosille...

Nuitten Kasperin ja Mummelin kertomukset niitten mettästysreissuista alakaa olleen sitä luokkaa, että näinkhän Ukankin pittää yhtenä aamuna kammeta niitten matkaan kolomanneks pyöräks...

Tälle aamuva Ukka tosin herräili Rovaniemen kaupungista varsin vetelän joustinpatjan päältä risman takapihalta. Piti hakkee Loimu tänne viikoks lommailemaan, nin Ukka uhrautu kaupunkiin.

Aamuvarhaisella olivatten mettästäjät ja valokuvvaajat poistelleet riveistä yhen tekrin heti puolseittemän jäläkiin. Kohta oli paikalle pelemahellu uusija tekrijä, mutta niitä ei oltu katteltu kuin kameran putkien läpi. Ja tekrien lisäks olivat kuulleet ja korkialla taivaanrannalla nähneetkin ison kurkiauran, josta oli maihin huuveltu, että nymmyömennään, kvaak. Ei voineet kuvvaa näpätä, ku olisvat paljastanneet piilosa tekrilöille.

Ilimasa olikin tännään ehtoopuolelta jo selekeesti kylymän makua. Taitaa olla kertalaakista tämä viiteenkymmeneen vuoteen lämpimin syssy takana. Sopevasti samana päivänä, jollon yö ja päivä on samammittaset kuulemma jokapuolla maapallua.

Tuosson aamutunnelmista kuvvaa.

Tukikohasta itäkoillisen tuulia haistelemisiin tähän-

Kulukeminen kallistuu.

Meillon täälä raukoila rajoila halapa pensa. Venättänmaalla. Sen hinta on keikkunu euron haarukassa, eli seittemisenkymmentä senttiä halavemmalla siton saanu sieltä soomihintaan verrattuna.

Nyt oli naapuri tärhäyttäny uuvet hinnat. Ysivitonen kiipes neljänkymmenen ruplan rajan ylitte. Halavimmillaan vielä kesäkuumalla se tais olla jottain kolokytäseittemän ruplaa. Kurtilla sisämaassa tais olla siitäkin kymmenkunta ruplaa alempana. Tiisselin hinta taitaa olla lähellä sammaa suhetta kuin Suomesa. Ei tuu seurattuva, ku on nuita pensapirssejä kaikki. Isoruokasia.

Vieläki sitä kannattee polttoaine naapurista hakkee. Tarttee eelleen miettijä, alakasko polttaan kans. Tupakkikartonki maksaa halavimmilaan ykstoista euroo ja kalleimmillanki vain parikymppiä kartsa.

Ruplan kurssi pyörii karvan vaille neljäkytäkolomesa.

Tukikohasta tähä.

Tuhannen sämpylän salaisuus...

Kolme viikkoa leirikouluja. Viitenä tai kuutena päivänä viikossa aamupuuroa kaikille. Yliannos, eli suunnilleen tuplamäärä siitä, mitä aamupalalla kotitekoisen luonnonmarjasopan kanssa katoaa aamupalasuihin.

Mummelin erikoiset kauraruissiirappisämpylät valmistuvat puuronjämästä. Ukka on hommannut pelit ja pensselit, eli ruåtsalaisvalmisteisen monitoimikoneen, makaroonimaan pitsauunin. Ja se on siinä.

Ei niitä kukaan tarkasti laskemaan ehdi, mutta Mummelin arvio kulumassa olevan kolmen viikon leirikoulusession päätöspäivän lähestyessä osoittaa laskelmaa, että tuhannen sämpylän raja on ylitetty.

Ei siinä tekemisessä juurikaan nokka tuhise, eikä aikaa juuri reilua tuntia enempää kulahda, kun satsi valmistuu.

Tuoreena ja kuumana kun ne uunista saa, vetelee pintaan puolen sentin kerroksen oikiaa voita, niin joka ei tykkää, ei hyvän päälle liikaa ymmärrä.

Tukikohasta seuraavaa satsia oottelemisiin tähän.

Tekrinlihan ja namun perrään.

Lämpöset kelit on poikinu hyönteisalan ropleemit Tukikohan kenturoilla. Ja neljän seinän sisälä.

Kasperi meinotteli laittaa tekrintäkät soossikuntoon männäpyhänä. Olit kuiten raitapersiiset ampiaiset ottaneet ukkotekrin höyhenpeitteet mielipaikakseen niin tiuhaan, ettei poijjalla ollu muuta mahollisuutta kuin puottaa tipi ampijaisineen muovikassiin. Ja sangat kiinne ja sassiin. Ja paketti pakkaseen. Kun ei oo nuita mehiläishoitsun pelivälineitä tällä kartanolla.

Nyt niitä virkunolosia suikoilijoita lentelee sielä ja täälä jo sisälläki. Ovet ja akkunat on kyllä kiini, mutta niitä tuntuu tukkivan sissään ilimastointilunkuista ja vielä mistä. Ja ovista joutuu pakosta kulukeen, nin niitä pujahtelee sissään.

Mummeli puotti ikkunalauvalle yhen hetelmänamun, nin jopa yks asettu siihe makiaa imemään. Kuvattavaks. Ja sitte kärpäslätkän saaliiks. Haaskalta.

Tukikohasta toistellen, että tärkehintä on, että ees joku pistää. Sano se entusen elämän siivooja.

Saalis ei ole tärkein...

Oikein silmin kun katsotaan, niin on aivan sama, saatko saalista. Voit kanniskella torrakkoa tai perhovapaa ja jättää ne taka-alalle. Luonnosta löytyy muutakin kuin saalista. Hiljainen erämaa loistavine väreineen ja muine yksityiskohtineen.

Kasperi ja Mummeli kiertävät kairaa kameran kanssa. Vielä enemmän tallentuu hienoja maisemia ja kaikkea mieliin. Niitä muistikuvia voi pälyillä vaikka öisin unessa. Ja muistia virkistää katselemalla kuvia. Jotkut maisemat ovatkin hieman kuin unikuvia, epätodellisia. Mutta totta.

Tässä Kasperin eilisiä otoksia Naruskalta ennen työviikkoa kaupungin melskeessä.

Tukikohasta luonnon ihmeitä edelleen tutkimisiin tähän.