Ei pelkällä konevoimalla...

Moottorikelkka on moottorikelkka, potkukelkka on lällärikelkka. Konevoima on päivän sana, tukikohdassakin. Keväiset hanget ovat valkoisimillaan, paksuimmillaan ja myös pehmoisimmillaan. Hangen kantokyky on rajallinen. Mutta mitäpä ei eno olisi valmis tekemään, että sisarenpoika Loimu saisi hiihtoloman kunniaksi pienet moottorikelkkakyydit.

Loimu odotteli pihamaalla asianmukaiset kelkkailuvarusteet päälle tällättynä, mutta enoapa ei kuulunut. Eihän enolla ollut meininki kuin ajaa pieni ajelulenkki valmiiksi talon ympäri niin että lapsosia saa ajattaa kevätpäivän ratoksi.

Kelkkailu näytti pienessä mittakaavassaan kuitenkin, että ilman pikkulapiota ei kelkkailemaan kannata lähteä. Ei kaus, eikä lähelle. Eno oli vaipunut tukikohdan takapihalle kelkallaan sen verran, että kymmenen minuutin kaivuuoperaatio oli edessä. Kelkalle on sen jäätyä kiinni kaivettava pohjia myöten väylää niin, että sillä pääsee pitävällä pohjalla peruuttamaan ja saamaan vauhtia sen verran, että taas päästään hankikannon päälle. Kuvasarja osoittaa nämä riemut. Kaivamisen lisäksi on viisasta poljettaa kelkan etupuolelle 10-15 metriä jälkeä, että kelkka saadaan vauhtiin. Homma onnistui, konttaukset konttailtiin ja pusero saatiin kevyeen kenttähikeen.

Saatiinhan se kelkkaus viimeinkin irtoamaan ja rata saatiin valmiiksi. Ja eikun Loimu mielipuuhaansa. Tuskin sitä ilmeestä näkee, että homma taisi olla mieluisaa....

Tukikohasta teräshankikelien odottelemisiin tähän.

Munanjuhla Kallelassa Naruskalla...

Eihän se ole tosikaan, että Kallelan mökki kutvottaa tyhjänä tämän kevään suuren munan juhlan, eli Pääsiäisen ajan! Kalenteri on tyhjillään vielä kiirastorstaista toiseen pääsiäispäivään asti, eli neljä vuorokautta. Jos se rahasta on kiinni, niin pudotetaan vakihintaa vielä normaalistakin halvasta hinnasta alaspäin sen verran, että joku alkaa kutiamaan asialle. Tasaraha 200 €uroa.

Huhtikuun alku on täällä Naruskalla satavarmaa loma-aikaa. Pilkkikelit ja hiihtokelit ovat parhaimmillaan ja pakkaset ohi. Aurinko jos sattuu paistamaan, niin Naruskan solariumissa jokijäällä saa semmosen rusketuksen neljässä päivässä, että alta pois.

Tämä on tästä asiasta se viimeinen kuulutus.

Tukikohasta huuli pyöreänä tähän.

Rovaniemen Reposet...

Kasperi oli matkustanut eilen illalla Naistenpäivän aattona Rovaniemen kaupungin ulkopuolelle moottorikelkkaretkelle, etteivät kaupungin valot häiritse revontulien räiskyntää. Tässä muutama Kasperin kameran tallentama kuva vertailuun.

Naistenpäivän ilta saattaa ainakin Naruskalla jäädä ilman revontulia, koska täällä ainakin nyt alkuillasta on paksut pilviverhot esteenä. Toivottavasti tämä kova etelätuuli vielä ehtii pyyhkimään pahat pois taivaalta, että saataisiin taas valoshow näkösälle.

Tukikohasta puhaltelemisiin tähän.

Reuhakkaat revontulet.

Täydenkuun ja Naistenpäivän aattoiltana oli Naruskan taivaalla ikäänkuin juhlan kunniaksi poikkeuksellisen voimakkaat revontulet. Niistä oli etuottina kerrottu jo tiedostusvälineissä, joten revontulien poikkeuksellista väriloistoa tiedettiin jo odotella.

Tämän talvikauden nähdyistä revontulista nämä olivat toistaiseksi kirkkaimmat ja värikkäimmät. Kovin montaa minuuttia kuvissa näkyvä sessio ei kestänyt, mutta muutamalla kuvalla Mummu ehti ilmiötä todistaa.

Toivottavasti eilen metsään suikkineet hiihtelijät eivät illalla yhdentoista paikkeilla olleet niin näännyksissä, että tämä valonäytelmä pääsi lipsahtamaan ohi. Tuskin.

Tukikohasta seuraavia selkeitä öitä odotellessa tähän.

Tuluppion tiskon kautta kairaan...

Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun hiihtovaellusporukka vietätti itsensä naapuripitäjän Savukosken koillisimpaan kairaan Tulppioon, mistä he urheasti aloittivat viikon kestävän hiihtoretkensä kohti Tuntsan erämaata. Tulppion kairan lumitilanne oli paksuudeltaan Naruskan kanssa samaa luokkaa, mutta ensituntumasta ja nähdyistä kelkkojen jäljistä pystyi päättelemään, ettei umpihanki siellä ole kantavaa sorttia. Ei ehkä senkään vertaa, mitä täällä Naruskalla on.

Onneksi kuitenkin reservissä on kelkkapolanteita, joita pitkin näin hiihtoloma-aikoina myös on onneksi joku ajellut, joten matkanteko Tuluppion Tiskon pihamaalta saattoi alkaa pitävällä pohjalla. Ryhmärämä kuvautti tietenkin itsensä "Samperin" veturin kupeessa, kun siihen mahkut tarjottiin. Tässä yksi linkki tuosta veturista kiinnostuneille:
 http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Lusto+-+Suomen+Mets%C3%A4museo/V06011%3A3601?pathId=1.90.109.124.3211.3216.&itemIndex=6

Toivottavasti reippaalla porukalla riittää auringonpaistetta ja muutoinkin hyvää keliä viikoksi. Ainakin aloituspäivä oli odotuksia antava, joskin tuuli tuntui lähdön hetkellä olevan yltymään päin.

Tukikohasta revontulien odottelemisiin tähän.

Kamera kiertää lumikengillä...

Sepä on vuorossa Lapin hiihtolomaviikko. Mummu ja Ukka saivat lapsosia ketteriä lainaksi tänne Naruskalle ilman vanhempiaan, mutta vain pariksi päivää. Sitten ne Ää ja Ii jo irtaantuivat sieltä kaupungin kupeesta tänne oikean maaseudun rauhaan.

Oman pikkuväen ja isomman väen lisäksi Tukikohtaa asuttaa tällä hetkellä myös maastovaellusporukka, joka tosin parin päivän varusteopiskelun jälkeen on irtoamassa huomenissa Tuntsan hiihtovaellukselle. Heille onkin luvassa valkoisinta mahdollista hankea, joka tällä hetkellä aavistuksen verran kantaa suksimiestäkin, vaikka varsinainen hankikeli vielä antaa odotuttaa itseään. Lähipäivien sääennuste näyttää aurinkopaistetta, mutta yöpakkaset ovat rapiaa pariakymmentä astetta. Onkin syytä harjoitella jo ennen hiihtovaellusta lumimajoitteen tekemistä, kuten tänään Retkeilymajan pihapiirissä nähtiinkin.

Hankeen voi kaivaa oheisten kuvien mukaisen majoitteen, jonka rakennusmateriaalina kattorakenteiden osalta voi käytellä suksia ja sauvoja. Nämä ovat niitä konsteja, jotka kaikilla pitkien hiihtovaellusten harrastajilla on syytä olla hallinnassa.

Vävypoika Sami hilippasi päiväkävelylenkin Naruskajoen rantamilla. Kamera oli mukana tietenkin. Heti ovat  otokset eri näkövinkkelistä, kun kamera heiluu parin metrin korkeudella silmien tasalla. Mummun vastaava korkeus on puolisentoista metriä. Tosipuheessa on niin, että kuvatessa kameraa asetellaan kuvauskohteen mukaan välillä ihan lumirajaan. Tässä muutama otos Kuutsikönkäästä Samin napsimina.

Isommat lumilinnat.

Tuli käväistyä länsikairan puolella Kemissä. Lunta ei Naruskalta tarvii matkustaa kattomaan mihinkään koskaan, ellei sitä ihan joka päivä nähdä halua. Kemissä on kuitenkin ollut jo vuosien ajan vuosittain uusiutuva Kemin Lumilinna. Ihan jokaista linnaa Ukka ei ole nähnyt, mutta tämä tämän vuotinen taitaa olla kolmas lajiaan, jota on käyty katsomassa. Eikäpä sitä ehkä vasiten käytäisi edes katsomassa, mutta kun on muutakin asiaa aina silloin ja varsinkin tällöin tuohon ilmansuuntaan. Niin nytkin. Tyttärentyär Hallahelinä oli esiintymässä Lumilinnan yhden tapahtuman tanssiesityksessä, joten sopivaa oli Mummun ja Ukan olla paikan päällä esiintymistä todistamassa.

Ukka luuli, että siellä Väyrysen valtakunnan lievealueilla on kansantanhuesitys, mutta sielläpä pärähtivät semmoset rokkenrollit ja tiskohuumat päälle, että Väyrynen ja Ukka todennäköisesti olisivat seonneet koipiinsa, jos siihen tahtiin olisi pitänyt alkaa humppaamaan. Kaiken kaikkiaan reuhakka ja mukaansa tempaava esitys, jolle iso yleisö antoi kinttaat käsissä mellevät aploodikset. Ja Hallahelinä veteli siellä joukon jatkona mallikkaasti. Ilmeistä rokkisukua.

Oli ne Kemin Lumilinnan rakenteet sen verran raskastekoista laatua, että ei Ukka taida pienemmässäkään mitassa alkaa lumirakentamisella heitin kanssa kilpasille. Vois sitä kuitenkin Naruskalle matkatessaan tai täältä poispäin ajellessaan suositella poikkeemaan, jos sattuu olemaan ylimääräinen kymppi rahaa pääsylippuun. Lippu saattoi muuten takavuosina maksaa enemmänkin. Kympillähän ei nykyään saa edes lämmintä kättä, jos totta puhutaan.

Laitan tähän muutaman kuvatuksen sieltä. Hotellihuoneet oli hiukkasen kolokon oloiset, mutta eipä niitä lumesta voi niin kovin lämpimiä rakennellakaan. Yön hintaa en kysellyt, koska pääseehän sitä kotonakin hankeen lumimajoitukseen yöpymään, jos ei vällyjen välissä lämpimässä unijukka tule. Vajaan metrin Naruskan hankeen rakentaa pikamajoitteen sen osaaja vaivatta.

Kemiläisten linnake oli rakenneltu urheiluteemalla. Ukkakin vetaisi maastavedossa oman henkilökohtaisen ennätyksen, mutta tuomariäänin 2-1 suoritus hylättiin. Lipsahtihan se kynsistä painonnostotanko semmosilla jäälevyillä, kun jäätankoon ei hiekkaa saanu  pitoavuks ottaa, vaikka oikeessa elämässä hierovat kilotolokulla makneessiumia kouriinsa. Ukan mielestä 225 kiloa jäätä jäästä on voitettu kanta.

Tukikohasta voimaintunnossa räkätautisenakin tähän.

Ei menny kuin römssöössä...

Ei aina käy kuin haaveillaan, lauletaan jossain laulussa. Ukka lähettää niksityspirkkaan kymmenen pisteen vihjeen, että jos joku tilaa nauravia nakkeja, niin niiden hymy saadaan aikaiseksi niin, että nakkien päät halkaistaan ennen uuniin laittoa neljään osaan pitkittäin nakin päästä vaikkapa terävillä saksilla leikkaamalla. Sentti piisaa. Sitten vaan nakit uuniin 225 asteeseen noin vartiksi.

Sitten nakit otetaan uunista ja asetetaan tyrkylle vaikkapa salaatin, rukiisen leivän, voin ja sinapin kera.

Jos joku työvaihe edellä kerrotuista jää epähuomiossa tai kiireessä tekemättä, niin nakit saattavat hymyillä. kuten kuvasta näkyy...

Tukikohasta tähän ilmoituksin, että vanhuus ei tule yksin.